keskiviikko 16. syyskuuta 2015

Rankka päivä!!



Meidän poitsuilla leikeltiin tänään kitarisat.

Huh mikä päivä!
Toimenpide ei sinänsä ollut kummoinen, mutta nyt eletäänkin sitten tätä ihaninta vaihetta tästä operaatiosta. Toipumista.

Vähän alkuun hirvitti ajatus siitä, että molemmilta leikataan samaan aikaan, mutta ottaen huomioon kavereiden suunnattoman "sisarusrakkauden", niin ehkä tämä on ihan hyvä vaihtoehto, että kummallakin jäbällä on tiltti pois yhtä aikaa.
Ei tarvi toisen sitten sortua kiusaamaan ja härkkimään sitä, joka on kipeä. Nimittäin ei tässä tarvisi kenenkään mitään kilareita saada, eikä hypellä eikä peräkanaa juosta.

Mutta saatatte arvata, että aikamoista on kahden vauhdikkaan kaverin menoa hillitä.
Siinä missä toinen on äkäinen kuin ampiainen ja temperamenttisen luonteensa vuoksi kärähtelee tuon tuosta (äidin poika) niin toinen sitten hyppelee ja pyrähtelee juoksemaan heti kun silmä välttää! (isän poika).
Ihan käsittämätöntä miten vaikeaa on kävellä, tai olla ottamatta joka väliin pieniä ilon pomppuja.
Myös hiljaa (tai edes normaalisti) puhuminen tuottaa todella suuria vaikeuksia tälle kaksikolle joka on tottunut kommunikoimaan ämyrin lailla.

En todellakaan tiedä, miten saan nuo pysymään aloillaan viikon ajan?
En mitenkään. Teen parhaani ja ristin käteni ja toivon ettei piipaa-autoa tarvi hälyttää.

Sairaalassa tuli kyllä huomattua, miten nämä riitapukarit ovat yhtäkaikki toisilleen tärkeät.
Toinen oli humalapäissään (mainio esilääke, hih) lähdössä hoipertelemaan toisen perään kun toista vietiin heräämöön ja toinen kyseli samantien toista kun itse sai silmät auki.
Että painikoot keskenään miten paljon tahansa mutta paita ja peppu ne on vaikka päät (toistensa nimenomaan) kainalossa.

Maailman reippaimmat pojat kyllä olivat.
Ei ongelmia missään lääkkeiden otoissa eikä tippojen laitossa tai nukutuksessa.
Äidille teki varmasti pahempaa seurata sivusta, varsinkin nukutustilanteessa.

Nyt mä lähdenkin tästä viemään pikkuväkeä pois alta, neitikäinen kun ei tajua laidastakaan mitä tapahtuu, vaan yhtä autuaana vetelee laturinjohtoa äipädistä niin kuin ennenkin.
Ja toiset skitsoaa, vaikka ei sais. Huoh.

Eli iltalenkki kutsuu.

8 kommenttia:

  1. Pikaista toipumista sinne molemmille!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitti! Täytyy toivoa että seuraavat pari päivää menisi oikein nopeaa :)

      Poista
  2. Se nukutustilanne on kyllä aina kaamee ja varsinkin se kun toinen pitää jättää sinne. Niin monta kertaa oltu Lumin kanssa siinä tilanteessa ja aina on itku päässyt.
    Pikaisia paranemisia sinne.♥

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. On se kyllä! Ne näyttää niin pieniltä siinä pöydällä :( ja pienihän tuommoinen 8-vee vielä onkin.

      Kiitos, hyvin on mennyt. Melkein ainoa tehtävä tällä hetkellä pitää ne aisoissa ettei juosta eikä hypitä :D on se aika haastavaa tuollaisille vauhtiviikareille :)

      Poista
  3. tsemppiä! Ja en voi nostaa hattua,ett tuohon operaatioon veit 2 yhtä aikaa :D Olitko yksin saattajana? Meinaan,mulla oli kans kerran 2 yhtä aikaa matkassa mukana,toinen 6v jolta poistettiin nuo risat ja laitettiin putket ja toinen 6kk,pelkästään putkituksessa. Ei ois reissusta tullu mitään ilman esikoista,joka olli tuolloin vain 11v iteki :D

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Onneksi tämä meidän elämäntilanne mahdollistaa sen, että oltiin molemmat vanhemmat mukana :) olisi ollut todella haastavaa yksin olla! Koska kumpikin oli aika tillintallin vielä kun kotiin lähdettiin!
      Mieheni siskot olivat täällä sitten pienempien kotimiehenä..hienosti meni koko päivä!

      Poista
  4. Meidän 4v:ltä poistettiin risat ja operoitiin kielijännettä. Kyllä oli viikon ajan vaisua poikaa. Muuten tapaus on vähintäänkin vauhdikas ;) Mutta kyllä näin kipujen hellitettyä täytyy todeta,että koko mies muuttui. Pienen uni oli varmasti ollut tosi levotonta.

    Tsemppiä teille toipumiseen!!!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Musta tuntuu että meillä nuo ei kyllä hidastunut yhtään :/ oikein hirvittää, vaikka ovat jo niin isoja että pitäisi ymmärtää, niin silti toiset vain huutaa ja juoksee ja hyppelee vaikka kuinka koitat kieltää että ei saa..
      Mutta tänään on nyt jo kolmas päivä leikkauksesta, normaalisti voivat alkaa syömään ja maanantaina sitten menevät jo takaisin kouluun!

      Poista