Mun pää tuntuu tällähetkellä samalta kuin kuvassa näyttää (+vettä vielä päälle), eli siis varsin puuroiselta. Erittäin tukkoiselta. Aika synkältä.
Elämäni ehkä isointa pettymystä tässä koitan nieleskellä. Taaperran pala kurkussa.
Joskus vaan ottaa niin paljon päästä. Ihan ylipaljon.
Mutta paikalleenhan ei kannata jäädä kuin hetkeksi.
Eteenpäin, sanoi mummo lumessa.
Ps. Jämähdin yhtenä päivänä lehden kanssa sohvalle enkä jaksanut nousta, vaikka kuulin ääniä keittiöstä. Sen siitä saa.
Kuva kertonee kaiken. Ehkä ens kerralla nousen.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti