torstai 27. kesäkuuta 2013

Loma!



Reissuun.fi
Omaisuus mukaan.com
Hiki.net

Muutaman päivän bloggaustauko.
Niin on odotettu tätä reissua.
Soijaa pukkaa siihen malliin, että joku rätti ottalla tässä on saanu kulkea koko päivän.
Silti ostoslistalla oli sormikkaat.
On myös varauduttava pakkaseen.
Iiiihana Suomen kesä.

Kivoja päiviä sulle myös, ens viikolla jatketaan.



maanantai 24. kesäkuuta 2013

Pinaattilätty.


Niin kauan ku muistan, oon kantanu kaupan eineshyllystä pinaattilättyjä.
Ihan sillai salavihkaa. Nappaan siitä samaisesta hyllystä myös (vain ja ainoastaan) maksalaatikkoa ja karjalanpiirakoita. Niin ettei kukaan vaan nää. Kun sehän on kauhean epämuodikasta ja epäterveellistä vetää nassuun "äitien tekemää" ruokaa.
Kun kaikkihan täytyy tehdä ihan alusta asti ite. Kasvattaa ne pinaatit ja munituttaa kanat. Ja kaikkihan me tiedetään, että kaikkihan ne tekee kaikki itse. Toki. Alusta asti.

No joka tapauksessa ajattelin vielä nipistää tästä einesten ostelusta sen verran, että tein sit kerran pinaattilätyt ihan omin kätösin.
Ihan törkeän hyviä. Kaupan versiot maistuu näiden rinnalla lähinnä aaltopahville.
Lapset mussuttaa onnessaan sitä mukaa kun ehdin niitä paistaa, ja jos en jemmaa kahvinkeittimen taa muutamaa plättyä niin isukin kanssa jäädään tottavie ilman.

Että teeppä sinäkin päivän e-kooditon teko ja pistä lettutaikina tulille.

Tätä nykyä meillä on keskimäärin kerran kuussa pinaattilättyfestarit. Ai herkku!





torstai 20. kesäkuuta 2013

Purkka tukassa.


Tuota niin..
..kävi tässä päivänä muutamana niin hassusti, että kaverin purkka kiepsahti takaraivolle.
Että on sitte viisvuotiaan niska ja osa takatukkaa purkkavanan peittämä. Purkkavanan, joka aika tehokkaasti imee itseensä likaa, kuten kuvasta näkyy.
On koitettu juuriharjat, teräsvillat ja karhunkielet. No ei oikeesti, kun kaveri pisti hiukan hanttiin nähdessään siivousvälinneet.
Jos jollain on joku hirvittävän tehokas purkanpoisto-niksi niin vinkvink.
Oon kyllä kuullu, että purkkaan tahraantunut vaate/tavara tungetaan pakastimeen ja sit jäisenä raaputetaan pois, mutta ei se kaveri siihenkään suostunut.
Ihme vastarannan kiiski.

Vähintäänkin kulumalla kait se siitä lähtee.
Ja jos ei lähde, niin onpahan ainaki kiikkustuolissa jotain kerrottavaa lastenlapsille.

Lähtee kuin purkka tukasta tai mummo lumesta. Voin kertoa, niin totta! Vaikka mummon lumesta lähtemisestä ei ookkaan henkilökohtaista kokemusta. Vielä.

Ps. Saanko kysyä, miten tämä Purkka Niskaan-operaatio on toteutettu? Jokseenkin taitavasti ainakin.

tiistai 18. kesäkuuta 2013

Yhtä juhlaa!




Pitkästä aikaa tein tilauksesta kakun koristeita.

Lopputuloksena, kukkien ja ristien lisäksi, salaperäisesti kadonneet sokerimassan loput ja tomusokerilla vuoratut pöytä, lattia ja lapset.

Aion joskus pläjäyttää jokaiselle paketin massaa jotta saavat tehdä sille mitä tykkäävät.
Uskoisin, että suuhun menee liki koko köntti ja sen vähän mitä jää löydän joulusiivojen yhteydessä vaatekaapin perimmäisestä nurkasta sukkaan käärittynä.
Pahan päivän vara, jonka syömiseen tarvitaan taltta ja vasara.

Voi kun perunakin menisi joskus alas yhtä liukkaasti.
Äidinmaito kieltoon. Se se kuulema on kaiken makeanhimon alku ja juuri.
Ottakaa siis synnärille mummonmuusit mukaan jatkossa.

Muutama päivä vielä pistetään porukan suita makiaks ja sitte onkin jo juhannus.
Tämähän loppuu ennenku ehti alkaakaan?


maanantai 17. kesäkuuta 2013

Mitä isot edellä..


Joskus tämä kasvatusvastuu painaa hartioita aikalailla. Ihan sitä rataa, että tuntuu kuin ois polvia myöten suossa, joskus vähän syvemmälläkin.
Että meille on annettu sellainen tehtävä, josta täytyisi vieläpä kiitettävällä arvosanalla selvitä. Tuntuu kyllä joskus siltä, että meikäläisen toikkarissa komeilee kasvatus-sarakkeessa 5½.

Katsos kun pitäisi koittaa olla niin hyvänä esimerkkinä. Ja tietysti erityisesti äitinä esimerkkinä tyttärelle.
Musta tuntuu, (ja tuskin olen väärässä) että se esimerkki ei tarkoita seuraavanlaista toimintaa:

Äiti anna mun huiskuta hiuksia!
Nyt vähän vauhilla ulos täältä vessasta, että äiti saa JOSKUS rauhassa laittaa hiuksia.

Äiti laita mulle tänne kaulaan sitä juttua, ku mua niin jäätää!
Ei deodoranttia voi lapsille laittaa, höpsö!

Äiti minäki haluan laittaa mekon ku sullaki ooooo-oon!
Älä unta nää, että vaihdat vaatteita keskellä päivää huvikseen.

Kyllä vaihdan, paska äiti!
Nyt kuule..POISTU!

ÄÄÄIIIIITTTIIIIIIIIIII!
NYT HILJAA, YHTÄÄN ET HUUDA!

Miksi sitä alentuu niiiin monesti sinne lapsen tasolle? Huutaa, raivoaa ja inttää nelivuotiaalle vastaan kuin nelivuotias? Tekee mieli lyödä hikipäässä karjuvan kaverin seuraksi vessan lattialle mahalleen vollottamaan?

Yritän aina tsempata. Sata kertaa päivässä.
Joskus onnistun, joskus en.
Useimmiten olen ylpeä itsestäni, ja ehkä vähän useammin en ole.

Tää on niin elämää.




lauantai 15. kesäkuuta 2013

Kärpästen herra!



 
Mun ja kärpäslätkän liitto on tällä hetkellä aika vahva.
Kuljen käsi lätkänvarressa lähes koko kotonaolo-ajan.
 
Jotta todella tietäisin ärsyttävätkö kärpäset minua oikeasti niin paljon, teen listan plussista ja miinuksista.
 
- ikkunoista ei nää kohta läpi enää p***apeitteen vuoksi
- nukkumaan mennessä joutuu kaivautumaan peiton ja tyynyn alle niin ettei ole muutakuin suun kohdalla pienen pieni ilmareikä. Ja siitäkin huolimatta meinaa tukehtua,paitsi että kuumuuteen niin siihen,että ykskaks kärpänen sujahtaa kurkkuun
- ei uskalla enää avata suutaan puhuakseen (lasten mielestä ihan ok) tai syödäkseen sen vuoksi, että en halua suuhuni mitään elävää raakaravintoa.
- aamulla ei viitsi avata ovea siinä ärsytyksessä, että joka oven avauksella (joita siis on päivän aikana satakaks) tulee kymmenen elävää kärpästä suremaan niitä kuuttakymmentä kuollutta jotka listittiin edellisenä iltana
- pikkuveli pistelee sohvan alta kaikki kuolleet versiot parempiin suihin
- ottaa päähän
 
+ öö..nii..eh..ei tässä nyt just tuu mitään positiivista mieleen..
 
Vapise Kärpänen, kunhan saan viritettyä tuon liimahärpäkkeen tuohon oven ulkopuolelle, niin jo loppui sun skeidaamis-sessiot lyhyeen täällä meillä.
Mee sit vaikka naapuriin.
 
 

torstai 13. kesäkuuta 2013

Torstaisiivous.



Täytyykö sun koskaan niellä negatiivisia sanoja ja tukahduttaa sisälläsi kiehuvaa kiukkua, kun siivouksen jälkeen menee kaks minuuttia ja olohuoneessa rakennetaan jo majaa täyttä häkää?
Mun täytyi tänäänkin.
Koitin lohduttautua sillä, että kaiken sen kaman alla on kuitenkin puhdas lattia.

Ps. Mistä asti meillä on tehty viikkosiivous torstaina? Tästä asti näköjään. Viikonloppu menee töissä ja juhliessa. Suloinen sekamelska.

tiistai 11. kesäkuuta 2013

Rytkyt


Toisen nurkissa pyörivä ryysy voi olla toisen aarre.

Mä alan vakavasti harkita semmoista asiaa, että muuttaisin asumaan kirpparille. Vaikka sinne missä taannoin kävin. Täynnä mitä herkumpaa rytkyä ja rompetta.
Ajatelkaa sitä autuutta, kun sais joka aamu herätessään jatkaa siitä mihin illalla jäi. Tehdä mitä huipumpia löytöjä kukkaron juurikaan keventymättä. Kuka keksi kirppikset? Kiitos ja kumarrus hänelle.
Mutta en silti tiiä, että kestäisinkö päivästä toiseen seuraavia asioita:
- valkosipulille lemuavia ostajia (miksi kirpparilla aina törmää johonkin joka haisee valkosipulille?)
- osastoja, jossa roikkuu ruskeansävyisiä myttyjä vuodesta toiseen (toki omistan jo aika hyvän kirppissilmän, josta johtuen hyppään tietyt loosit yli)
- niitä ylihinnoiteltuja, nyppyisiä, skeidaisia ja kulahtaneita vaatteita, joiden näkeminenkin ottaa päähän (toki tyhmä ei ole se joka pyytää, vaan se joka maksaa, tiedän)

Niin, ehkä mieluummin asun toistaiseksi vielä paikassa, jossa saa myös jatkaa aamulla siitä mihin illalla jäi. Jossa kukkaro kevenee ennenkuin se ehtii edes täyttyä. Jossa valkosipulin tuulahdus ei vaivaa eikä ruskeat mytyt valtaa kaappeja.
Niin ja ne tiellä olevat kulhtaneet, nyppyiset ja skeidaiset vaatteet voi aina ylihinnoitella ja viedä kirpparille myyntiin.

Seuraavaa reissua odotellessa. Saisinko matkaseuraa?

maanantai 10. kesäkuuta 2013

Ötökän pyydystyksen ABC


Pese pilttipurkki. (Soita jos tarvit, me meinataan hukkua niihin.)
Laita kansi tiiviisti paikalleen. (Jos haluat ötökän pysyvän purkissa kauemmin kuin yhden pöräyksen.)
Poraa kanteen muutamia ilmareikiä. (Tai hakkaa tylsällä naulalla ja telo sormesi kuten minä tein.)
Aloita pyydystäminen. (Parhaat paikat löytyvät terasseilta, seinänvierustoilta ja kivetyksiltä. Varaudu hikipannalla ja vesipullolla parin tunnin hyppimiseen ötökän perässä. Uuvuttavaa. Ja varaudu myös vuosisadan itkupotkuraivareihin, kun yhtään ötökkää ei saadakaan kiinni (voit tarvittaessa naamioida oksankappaleen koppakuoriaiseksi).)
Kun saat ötökän kiinni, rakastu siihen niin liikaa, että itku tulee kun huomaat sen seuraavana aamuna ketarat kattoa kohti makaamassa. (Nyt en puhu itsestäni.)

Ai niin, ei missään tapauksessa kannata jättää purkkia mihinkään matalalle, jos kotonasi häärää alle kaksivuotias. Meidän ötökkä 1 heitti veivit hapenpuutteesta (kun ilmareiät oli tukittu), ötökkä 2 kuoli kai liiasta purkin puistelusta, kun junnu järjesti sille huvipuiston, mutta ötökkä 3 sai vielä armonaikaa kun kansi irtosi ja se pääsi karkuun. Jes, ja anteeksi.

Ei nimittäin enää salakuljetettuja ötökkäpurkkeja sängyssä. Yöks.




perjantai 7. kesäkuuta 2013

Käppi poikineen


Mulle pitää olla sitte käppi!

Tämmöisellä ohjeistuksella lähdettiin lakkiostoksille (taas kerran nettiputiikki pelasti landella asuvan).
Vielä vuosi sitten olisin kysynyt, että niin mikä?
Nyt olen niin moderni mutsi, että tiedän mitä hakea.
Mutta että mun viisi- ja kuusivuotiaat tahtoo käpin. Kun kaikilla isoilla pojilla niinku on. Siis niinku kaikilla.
Älkää nyt sitte kukaan menkö hiiskahtamaankaan näille nuorille miehille, että nää käpit ei oo aitoja. Vaan ihan viis euroa kipale ruotsalaisen vaateketjun mallistosta 2013.
Mutta eihän siitä pääse mihinkään, että söpöjähän nääkin on. Niin söpöjä, että tilasin vielä uudemman kerran, että tuholainenkin (vakiintunut lempinimi juniorille) sai omansa.
Mutta taas kävi niin kuin monta kertaa aiemminkin.
Äiti tykkää, lapsi ei.
Se tulee vielä pettymään ja oppimaan. Koskaan ei pidä sanoa, ei koskaan! Tämä lause alkaa aikalailla näköjään vakiintua mun sanavarastoon.

Kivaa viikonloppua, mulla se menee kaakkuja pursotellessa!

torstai 6. kesäkuuta 2013

Ulkoistus nro.2



Kun ruokailu on jo lähes ulkoistettu, (ja tarpeilla käyminenkin, ei kylläkään mun toimesta) niin seuraava ulkoistamisen kohde vois mun puolesta olla hampaitten harjaus.
Tämä tuiki tärkeä jokapäiväinen toimenpide alkaa ärsyttämään mua koko ajan enemmän ja enemmän. Tai ei tietenkään se harjaus vaan se silmitön sotku, joka tuppaa tulemaan kun vaahtosammuttimet haluaa värkätä hampaat puhtaaksi ihan ite.

Kuva ei oikeasti kerro yhtään mitään. Siis ei laidastakaan.
Pöydän ja altaan ja hanan ja hammasmukin lisäksi tahnaa ja vaahtoa löytyy mm.
- pönttöharjasta (ögh)
- käsi- kasvo- ja vieraspyyhkeistä (musta pyyhe muuttui sinertäväksi seeprakuvioksi)
- matosta (laskin illalla kahdeksan hyytynyttä kokkaretta)
- suoristusraudasta (saan kivan herrahakkarais-tuoksun tukkaani)
- ovesta ja ovenpielistä 105cm lattiasta ylöspäin (mitattu on) (roiskeita saattaa löytyä mm.lampusta ja vessan viereisen huoneen lattialistasta)

Että älkääpä ihmetelkö jos näette pihan, jossa neljä lasta seisoo illankähmeessä ojanpenkalla pepsodentit kädessä. Siinä on vain iltatoimet meneillään. Pesu, pisu ja sänkyyn.
Nukkumista ei muuten vielä ole ulkoistettu. Vielä.

sunnuntai 2. kesäkuuta 2013

Iltapuhteita


Yhtenä iltana otin totaalisesti itseäni niskasta kiinni, ja lujasti. Auts.

Meidän lapset ovat kaikki saaneet kummeiltansa lahjaksi vauvakirjat. Nuo ihanat ja ärsyttävät systeemit, johon merkitään kaikki uudet opitut taidot, mummun ja papan isoisät ja puntarin lukemat. Ihanat siksi, että ne ovat mitä mahtavin muisto ja ärsyttäviä siksi, että kuka ihme niitä muistaa (ehtii,jaksaa,viitsii) täyttää.

Tämä edellä mainittu kiinniotto tuotti tulosta kuitenkin sen verran, että nyt on taas vähäksi aikaa vauvakirjat päivitetty.
Suurin ongelma tässä asiassa on ehkäpä ollut kuvattomuus.
Siis meidän molemmat kompuutterit on kyllä laitojansa myöten ahdettu täyteen kuvaa jos jonkinlaista, mutta siihenpä se on sitten jäänytkin.
Kun sain vihdoin kuvia tilattua, valokuvatarrat kaupasta ja sopivan iltahetken, oli asia hoidettu. Yhtä iso (pieni) vaiva, kun porkkanapiirakan teko. Kun joku kuorisi ja raastaisi ne porkkanat.
Mutta sehän on selvää, että itsestään ne kuvat eivät sieltä postilootaan kolahda, eikä porkkanat luo nahkaansa ja muutu raasteeksi, selvä se.

Mulla oli oikein herkkä iltahetki itseni ja valokuvieni kanssa. Monta ihanaa juttua muistu mieleen ja tajusin myös yhden asian..
..mun lapset on jo ihan isoja. Pian liian isoja.

lauantai 1. kesäkuuta 2013

Mussukat



Ku enhän mä oo edes eläinrakas. Tai niinku oon ajatellu silleen.
Hevoset on mulle kaikki kaikessa, mutta muuten meikäläistä ei sytytä minkään sortin otukset.
Inhoan kissoja, pelkään koiria, pienet ötökät sais mun puolesta kuolla sukupuuttoon ja sitä rataa.

Kunnes eräänä perjantaina saapuivat Pilli ja Pulla.
Nuo maailman sööteimmät karvapallot jotka nimettiin jo ennenku niitä kai oli olemassakaan.
Enhän mä tietenkään eläinrakas edelleenkään oo, mutta jos ette kerro kellekään niin voin kertoa että käyn mä joka aamu ennen töihin lähtöä moikkaamassa (lässyttämässä) pupuja. Ja heti töiden jälkeenkin. Ja ehkä kolme kertaa pitää päivän aikana soittaa, että onhan ruokittu. Ja menee mulla varmaan päivästä puolituntia siihen, että hössötän ja paijaan minkä ehdin. Ehkä.
Jestas, en ois uskonu.

Mutta oikeasti eläimet on tosi mukavia.
Lapsetkin tottuvat niihin ja oppivat vastuuta niitä hoitaessa.
Toistaiseksi ollaan edetty siihen pisteeseen, että yksi on kiskonut korvasta, toinen melkein astunut päälle ja kolmas pudottanut metristä maahan. Niin ja ruokintahan se on kaiken a ja o. Pallerot painaa jo kolminkertaisesti enemmän kuin tullessa.

Ps. Kerrassaan noita lasten käpäliä. Isänmaan määrä kynsien alla on sitä luokkaa, että etupihalle sais kipata rekkakuorman uutta multaa. Ihana kesä.