lauantai 30. maaliskuuta 2013

Nurin!





 

Tiedättekö mikä yhdistää näitä viittä ylläolevaa kuvaa!?
Paitsi että niitä on vähän muokattu picasalla niin niitä yhdistää myös se, että kuvissa näkyvät tuolit on kipattu kumoon, syystä että meidän juniorista kasvaisi jalat maassa-tyyppi.

Tänään viimeksi koin kauhunhetkiä kun kaveri tipahti keittiössä penkin ja ikkunan välissä olevaan rakoon ja näin ollen täräytti leukaperänsä ilmeisesti ikkunanpieleen. Voi itku.
Mä en niin kestä.
Olen tullut niin siihen tulokseen, että velikulta on perinyt osan geeneistään apinalta.
En tällä tietenkään tarkoita itseäni.
Mutta vakavasti ottaen, tulen todennäköisesti tällä menolla heittämään lusikan nurkkaan ennen kolmikymppisiäni. Sydän parkani.

Sitä ennen aion kuitenkin kokeilla sahata kaikki mahdolliset tuolinjalat irti ja siirtyä lattiatyynyihin. Ja mikä ettei vois vielä näin pääsiäisen kunniaksi vetää kunnon suklaaöverit siihen päälle niin pääsis vielä lasten kanssa samaan fiilikseen.

Suklaan kuorruttamaa pääsiäistä!
Jos suklaa alkaa tökkimään, vetäkää välillä mämmiä!


keskiviikko 27. maaliskuuta 2013

Kerroskakku






Sain yhtenä päivänä erittäin mieluisan puhelun.
Tämä puhelu pisti ajatukset rullaamaan ja ehkä himpun verran hanskankin tärisemään.
Sain tehtäväksi toteuttaa kerroskakun häihin.

Oon joskus kouluaikoina tehnyt edellisen kerran kerroskakkua ja silloinkin muistaakseni vain jonkun styroksi-version. Siis kuorrutus ja kasaus styroksisien "kakkujen" päälle. You know.
Voin kertoa, että aikaa tähän vierähti tovi jos toinenkin ja se kuuluisa hanska alkoi tärisemään kasausvaiheessa enempi ku himpun verran. (Mikä on muuten äärimmäisen ärsyttävää.)
Ja voin myös kertoa sen, että lopputulos ei ollut kyllä noin kallellaan kun kuvasta näyttää.
Kamera jäi taas kerran kaappiin ja lopputuloksesta napattiin kylmiön hyllyltä hätäisesti kännykällä kuva, jossa kaakku ei ehkä ihan todellakaan pääse oikeuksiinsa.

Niin, ja olipa mokoma vielä hyvän makuinenkin!
No okei, tämän kerran lyön itseäni olalle ja totean, olenpa edes yhdessä asiassa hyvähkö.
Mikä täällä haisee?

maanantai 25. maaliskuuta 2013

Aurinkoista maanantaita!


Mun mies toi mulle kukan.
Olen otettu.
Ei ne tulppaanitkaan kestä kun viis minuuttia ja sitten ne on jo roskiskamaa, että ihan sama periaatteessa mulle.
Toivon seuraavalla kerralla kaktusta.

Tässä kuvassa narsissipuska nimittäin on vielä niin nättinä. Söpösti yks kukka ja kaikkea.
Näkisittepä tämän hetken version.
Kukka on puolitoistametrinen hujoppi, jossa törröttää kakskyt kukkaa ja joka uhkaa hetkenä minä hyvänsä kellahtaa kyljelleen.
Mä en niin kestä näitä.
Tästä samaisesta liikakasvusta johtuen en osta ikinä enää orvokkejakaan. Kun selkäsi käännät, ne on kasvaneet jo terassin kattoon ja heti pitää lähteä viikatetta teroittamaan.
Täytynee kokeilla sitä viikatetta näihin narsisseihinkin, jos ne hetken siinä sitten olisivat aloillaan. Muuten pääsiäiseen mennessä meillä tehdään maailmanennätys. Kaks ja puoli metriä.

Olin kuulevinani kolauksen keittiöstä, lähden tarkistamaan miten on narsissieni laita!

lauantai 23. maaliskuuta 2013

Turkinpippuri-muffinssit


Tervehdys!

Jos sun kaapista löytyy turkinpippuri crushia, salmiakkisuklaata, FloraVispiä ja kaikkea muuta kivaa, niin näitä ehtii vielä tekaista iltapalaksi. Mä pesin jo hampaat.

Mun kaapista ei yleensä löydy kun vähän jauhoja, eli jos aion leipoa, täytyy lähteä ekaks kauppaan.
Niin ja sitte vielä uudestaan kauppaan, kun ei ollutkaan vuokia.
Ja sitten vielä leivinjauhekin oli loppu, joten lopetan leipomisen sitten siihen.

Mulla oli vaatekutsut tässä taannoin ja tupa täynnä ystäviä.
Kutsut on niin kiva tekosyy väsätä herkkuja. Pitäähän sitä nyt jotain pientä, ettei kaverin tarvi kipsan kautta ajaa kotiin.

Mulla oli tähän joku ohjekin, mutta en tiiä onko enää.
Katoin vähän netistä ja omasta päästä ja omista leivontaohjeista.
Eli periaatteessa perus muffinssitaikinaan lisäsin kaakaota ja melkein koko pussin turkkarimurua ja joka torttuun palan suklaata. Paistoin ja jäähdytin ja pursotin ihan vain kermaa päälle.
Erinomaisia herkkuja salmiakin ystäville, kuten minulle!
Miten niin oma Mansikki ojassa?

torstai 21. maaliskuuta 2013

Keittiössä


Tiedättekö, mikä on meidän lasten mielestä paras leikkipaikka?
Keittiö ja ruokapöytä.
Varsinkin pienet lapset monesti viihtyvät paremmin siellä missä vanhemmatkin ovat. Eli kamarissa leikitään harvoin, mutta leikit ja lelut vedetään aina sinne missä on äiti ja isä.
Olen siis tullut siihen tulokseen, että vietän kai aikani aikalailla keittiössä. Siivoten, tai kun ei koko ajan siivotakaan voi, niin syöden. Siksi kai meidän muksut viihtyy parhaiten keittiössä.
Pöydällä piirretään, väritetään, leikitään pikkulegoilla ja pöydän alla ollaan majassa.

Sinänsä ei mitään vikaa leikkipaikassa, mutta äiti täällä sitten hysteerisenä heiluttaa luutua ja imuria, ettei lasten tarvi murujen ja tahrojen seassa touhuta. Lapsia tuo ei näytä haittaavan, värityskirja isketään siihen mihin sattuu osumaan, kaakaotahrasta tai näkkärinmuruista huolimatta.
Ja sitten se, että kun syömään pitäisi alkaa, niin pöytä on kuin lähtevä laiva!

Joskus olen siirtänyt peffani olohuoneen sohvalta (tai sieltä keittiöstä) lastenkamarin sängylle ja näin ollen myös jälkikasvu leikkeinensä on hinautunut perässä. Olenpahan saanut tunnin jos toisenkin rauhassa lukea lasten touhutessa omiaan.
Mä nimittäin ainakin tunnen suuria ahdistusoireita, kun kaikki talon lelut, peitot, tyynyt ja tuolit on keskellä olohuonetta tai keittiötä.

Toimii.

tiistai 19. maaliskuuta 2013

Marengit







Voihan marengit.
Nuo pienet, makeat pläjäykset on aiheuttanu meikäläiselle enempi kuin päänvaivaa viimepäivinä.
Oon saanu taatusti harmaita hiuksia ja kaikenlisäks kaljuuntu aikalailla, kun niitä hiuksia oon sitten kiskonut päästä.

Tiiättekö sen tunteen, kun ei ota onnistuakseen?
Kun koitat vaahdottaa näin ja koitat vaahdottaa noin ja koittaa tuota reseptiä ja sitte tuota ja tehdä kylmistä ja tehdä huoneenlämpösistä ja paistaa sadassa asteessa ja paistaa seittemässäkymmenessäviiessä ja raivota ja leperrellä ja odottaa ja odottaa ja odottaa..
..ja lopputulos on aina eri.
Muotonsa menettäneitä, revenneitä..äh..

Onneksi yhden toimivan ohjeen onnistuin löytämään. Mutta niin, toimii tai ei toimi. Mä niin myönnän, että mun kärsivällisyydellä ei näitä väännetä, ei. Paista 3 tuntia. SIIS KOLME!!! Kelaa hei. Kolme.
Ai että mä oon vihanen.

Voin kertoa, että mun ja marenkien suhde päättyi lyhyeen.
Avot, ne oli siinä!!
Luovutinko? Jep. Ihan kympillä, heti kun sain tarvittavan määrän kasaan.
Nehän on oikeesti niin pahojaki..ja rumia..ja ja..

lauantai 16. maaliskuuta 2013

Osasto 29


Näihin kuviin, näihin tunnelmiin.
Me ollaan sairaana.

Meikäläiseenkin on jokin pöpö päässyt mönkimään. Enpä muista millon viimeks on tämmönen lentsu vaivannut. Viikko tässä ollaan jo tuherrettu ja kuulemani mukaan vielä toinen mokoma ainaki lisää tiedossa. Emmä missään ennustajalla oo käyny, mutta yks tuttu kerto. Voin kertoa, että kyprokkilevyt on saanu kyytiä kun tässä ollaan hypitty pitkin viikkoa pitkin seiniä.
Se katsos pistää hyppelemään täällä sisätiloissa kun ei pääse ulkoilmaan hyppelemään.
Ilman reenejä on pakko koittaa vain olla kun eihän se hyvää tee tämmöiselle keuhkotaudille.
Ratsastamassa nimittäin kävin ja noutaja meinas tulla seuraavana yönä.
Sen verran tässä ollaan hurahdettu siihen hommaan, että pakko on päästä vaikka pää kainalossa. Tai keuhkot.

Mutta kyllä tätä flunssaa kestää vaikka miten. Eihän tämä mitään kunhan pysyy oksennustauti siellä jossain.
Vaikka toki terveitähän tässä mieluiten oltais.

Terve!

perjantai 15. maaliskuuta 2013

Vieraita


Päiväkyläily.
Kotiäitiyden yksi iso plussa.

Vähänkö se lämmittää mieltä, kun ystävä pölähtää sinne arjen keskelle parantamaan hetkeksi maailmaa. Kahvikupposen äärellä.

Ei ole niin väliksi, vaikka sohvien alla on meneillään villakoirien kiihdytysajot.
Tai keittiön ikkunaa koristaa voileipäkäsien taideteokset.
Tai talon rouvan paidan helma on vähän ryyditetty räkäkerroksella.

Ei paineita.
Se on tosiystävyyttä se.

keskiviikko 13. maaliskuuta 2013

Kuunnellaan!




Tiedättekö, mikä on mun mielestä paras radiokanava? Ehdottomasti, Yle Puhe.

Mä tykkään kuunnella radiota. Tai sanottaisko näin, tykkäisin.
Hyvin usein käy nimittäin niin, että meillä pyörii satu-cd:t aamusta iltaan, niin ettei radion kuuntelulle jää juurikaan tilaa.
Tai sitten on muuten vain niin mieletön mökä talossa, että radion äänet hukkuvat johonkin desipelien sekaan. Yleensä nämä kaksi edellämainittua asiaa yhdistettynä (x100) estää aika tehokkaasti mun radionautinnon.

Yks parhaista hetkistä on kun saa istua autossa yksin ja kuunnella radiota rauhassa.
Tai kun lapset aamupalan jälkeen (ehkä,joskus,viis minuuttia) leikkivät kamarissa ovi kiinni, istahdan kahvikuppini kanssa hetkeksi nauttimaan radion kuuntelusta.

Puheen tuotannossa on muuten paljon lapsia ja lapsiperheitä koskevia aiheita.
Jos nämä aiheet on lähellä sydäntä, kannattaa avata radio ja kuunnella mielenkiintoisia juttuja.








maanantai 11. maaliskuuta 2013

Kenguru


Tunnen itseni välillä kenguruemoksi.
Jonka vatsassa sijaitsevassa pussukassa matkustaa poikanen.

Rakastan huppareita. Ja omistankin niitä aika monta. Liian monta. Ei voi yks ihminen tarvita niin montaa hupparia. Mä kyllä tarvin. Tai en mä siitä tarvimisesta tiedä, niitä vaan on kertynyt.
Ja mikä sitten yhdistää kenguruemon pussia ja mun huppareita?
No se tasku.

Yhtenä iltana mun hupparin taskusta löytyi mm. kourallinen hamahelmiä, puoli kiloa paperisilppua, pari puutikun pätkää, nenäliina, pikkulegoautojen renkaita ja värikynä.
Sivuprofiili oli kuin kenguruemolla, jolla istuu poikanen kyytiä ottamassa. Tai neisella, joka on raskaana viidennellä kuulla.
Olisihan sitä voinut kuvailla vielä vaikkapa sekajäteastiaksi.

Kätevää.

lauantai 9. maaliskuuta 2013

Bad hair day!



Mulla on ihan joka ikinen päivä bad hair day-päivä.
Omistan mitä luonnonkiharaisimman hiuslaadun ja olen saanut kaupantekijäisinä myös pari pyörrettä.
Näin ollen ei ole sellaista aamua, ettei peiliin katsoessa tarvisi kirkaista. Kauhusta.
Näin ollen tuikkaan suoristusraudan seinään ensitöikseni joka ikinen aamu.
Tai ainakin joka toinen aamu.
Yleensä tätä taloutta hoitelee pirttihirmu, jonka tukkavärkki on kuin suoraan 90-luvulta.
Tiukka permis nimittäin.

Jos multa kysyttäis, mitä ottaisin mukaan autiolle saarelle, vastaus olisi: suoristusrauta.
Jos multa kysyttäis, mitä ottaisin mukaan palavasta talosta, vastaus olisi: suoristusrauta.
(Vitsi.)
Sen verta tärkeä kapistus tuo vehje kuitenkin on, että kun se muutaman kerran on unohtunut kotiin reissuun lähtiessä, paniikkihan siinä on iskenyt.
No, näiden unohduksien seurauksena omistan nyt 4 kappaletta suoristusrautoja.

Onko sinulla jokin esine/asia, jota ilman et voi elää?
Tai vähemmän dramaattisesti, jota ilman tuntuu ettet pärjää?

Mun sisällä piilee muuten kai jokin väkivaltainen tyyppi, joka putkahtaa paikalle kampaamon tuoliin istuutuessa.
Tekee mieli antaa kampaamoneidille köniin.
"Voi kun sulla niin kihartuu nätisti tää!"
Murr.

Leppoisaa lauantai-iltaa teille <3

torstai 7. maaliskuuta 2013

Ulkoilua


Mä oon tosi huono lähtemään ikinä mihinkään retkelle kotipihaa kauemmaksi.
Eikö olekin hienoa, että ihminen omistaa sellaisia naapureita, jotka nykäisevät hihasta oikeaan aikaan? Minusta on.
Ei muutakuin makkarat messiin ja notskille.
Keli hellii ja lasten riemulla ei ole rajoja. Eikä aikuisillakaan tylsää ole.

Vaatteet savunhajuisina sitten kömmitään kotiin ja seuraavan viikon lapset kärttävät uutta retkeä.
Mikäs siinä, kun ilmatkin alkavat olla mitä ihanimmat retkeilyyn.
Lähtekääpä tekin!

keskiviikko 6. maaliskuuta 2013

Satuja


Kuunnellaanko teillä satuja?

Meillä cd laitetaan pyörimään aamulla heti kun suinkin vain rähmät on silmistä pyyhitty ja ne pyörii siihen asti, kunnes taas illalla ruvetaan nukkumaan.
Kun edellinen loppuu, uutta pesään, ja kaameat kilarit tulee isoveljen suunnalta, jos uusi satu ei ala kymmenen sekunnin sisään edellisen loppumisesta. Pakkomielle, etten sanois.
Mutta ihan hyvälaatuinen sellainen, onneksi.

Se on ihan käsittämätöntä, miten lapsi muistaa ja kertoo pitkiäkin pätkiä jostain kuulemastaan sadusta. Ja sekin on ihan käsittämätöntä, miten ne poimii sieltä ne kaikkein ihanimmat lauseet.

Korvaani kantautuu vähän väliä:
"Rikun pitäisi saada selkäänsä!", "Itse olet räkänokka, senkin porosorkka!" ja "Räkänokkien pitäisi saada pyrstölleen!"

Kauniita sanoja.

maanantai 4. maaliskuuta 2013

Kisafiiliksissä vielä!


Sen lisäksi, että olen aktiivinen liikkuja, olen myös aktiivinen penkkiurheilija.
Lempi penkkilajeihin kuuluukin talviurheilu, yleisurheilu ja jääkiekko.

En ole sivakoinut sitten yläkouluaikojen jälkeen, ja pelkkä suksien näkeminenkin saa kylmän hien pintaan. Ehkä olisi jo aika muuttaa käsityksiä tästä niin hikisestä lajista.
Toisten rehkimistä laduilla seuraan kyllä oikeinkin mielelläni.

Meillä on viimepäivinä hiihdellyt täällä pieniä niskasia ja kyllösiä villasukat jalassa laminaatit kolisten. Liekö innostus verissä tai jotain.
Ja kuten kuvasta näemme, myös juniori on yltänyt mitä mielettömimpiin suorituksiin kisafiiliksen myötä.
Tai voihan olla, ehkä, että kiinnostuksen kohde löytyy enemmänkin tuolta elektroniikan puolelta.
Hohhoijaa, että saa näppikset, hiiret ja muut kyytiä. Argh.