keskiviikko 27. huhtikuuta 2016

Keskellä viikkoa


Onpas taas ollut ohjelmaa niin ettei ole ehtinyt tänne blogin puolelle vilkaistakaan! Nyt äkkiä tulin vähän teitä moikkaamaan.
Just tänään oli muuten puhetta mammojen kanssa juurikin tästä kiire, kiire, äkkiä, äkkiä..

Määpä äkkiä käyn kaupassa..
Tuuppa äkkiä niin mää käväsen äkkiä postissa samalla kun meen (johonkin)..
Mää äkkiä syön niin katotaan sitten..
Äiti äkkiä juo tämän kahvin niin tuun sitten..
Käy äkkiä pissalla niin sitte mennään..
Äitipä äkkiä vielä laittaa nämä pyykit tästä!

Kuulostaako tutulta?
Oikeastaan se äkkiä tulee jo jostain niin selkärangasta, vaikkei edes niin olisikaan kiire!
Mitäs me pikkulasten vanhemmat.

No tänään on kuitenkin herätty tosi aamulla, ajeltu siskon luo päiväkahville mammojen ja alamittaisten muksujen kera, pullotettu simaa, latailtu myytävää nettiin (siksi kuva!) ja sen sellaista.
Sitten tästä seuraavaksi äkkiä tekaistaankin ruoka, ajellaan tallille, käväistään äkkiä suihkussa ja jatketaan kuoroharkkoihin.

Äkkiä meni tämäkin päivä.
(Ja äkkiä muuten tuli tämä tekstikin.)
(Ja liian äkkiä meni myös se aika, kun neiti mahtui noihin kenkiin.)


lauantai 23. huhtikuuta 2016

Uudet eteistilat






Torstaina käytiin poikien kanssa pikareissu raksalla kuvaamassa eteistilat kun J ja pikkuväki jäi laittamaan ruokaa.
Taas oli luvattoman pitkä aika mennyt niin etten ole ehtinyt/jaksanut/viitsinyt käydä paikan päällä ollenkaan. Varmaan edellisen viikon tiistaina viimeksi, kun kalustemyyjän kanssa käytiin päivittämässä kaluste-asiat kohdalleen.

Eteisessä on tosiaan tapahtunut nyt viime aikoina eniten.
Kaikki irtoava materiaali purettiin pois niin lattioista, seinistä ja katostakin ja tehtiin uusiksi.
Vanhat valut piikattiin pois, niitä olikin jos jonkinsorttisessa kerroksessa, kun jokainen koppero oli mun käsittääkseni valettu erikseen! Se ei katsokaas silloin entis-aikaan ollut niin justiinsa. Nyt on kuitenkin tasaiset lattiat ja samalla taas siirreltiin vähän väliseiniä jotta saataisiin vessaa pienennettyä (siellä oli ennen suihkutilatkin) ja kuraeteistä ja muutenkin eteistä isommaksi.
Nyt näyttääkin jo tosi hyvältä ja valoisalta.
Tuo pitkän seinän iso ikkuna jää pois ja siihen tulee toinen sisäänkäynti, ja vastakkaisella puolella olevaa ikkunaa (joka näkyy tuossa toiseksi alimmassa kuvassa oikealla puolella) isonnetaan, joten valoa on luvassa vielä lisää.
Porras hakattiin myös pois tuosta mistä mennään eteisestä aulaan, mutta siihen toki tulee uusi porras.

Eteisestä (kuten muustakin talosta) tulee valkoinen.
Siis seinät ja katto. Lattiaan tulee iso laatta, tumman harmaa, itse asiassa sama kuin tässä meidän nykyisessäkin talossa on eteisessä ja osittain keittiössä. Myös vessaan tulee sama.
Kalusteet niin vessaan kuin kuraeteiseenkin tulee sileät valkoiset, ilman vetimiä. Ja tasot ovat osimoilleen samaa tumman harmaata kivijäljitelmää kuin lattiakin.
Vetimiä meille ei tule muuta kuin vaatekaappeihin, kuraeteiseen mietittiin ensin josko laitettaisiin, mutta todettiin sitten että se on muutenkin hiukan kapoinen, joten vetimettömyys on ehkä ihan paikallaan ettei niihin tarvi sitten itseään kolhia. Meikäläisellä on vähän sitä vikaa kyllä.
Tuo kuraeteinen on kyllä sitä luokkaa kapeudessaan, että meidän tenavat ei koskaan tule mahtumaan sinne yhtä aikaa, mutta toisaalta hyvä jos mahtuvat edes samaan kaupunkiin asumaan, että siinä mielessä ihan sama onko leveyttä metri vai viisi.

Tämmöistäpä tällä erää.
Eteisen lattian kuivumista odotellessa onkin sitten keskikerroksen seinien levyttämistä tiedossa, kattojakin kai kohtapuoliin ja portaiden työstämistä.
Kellarista ja vintin porrasaukosta puuttuu vielä paneeleita, ja lattiaa saa vielä lyödä jonnin verran paikoilleen ennen kuin alkaa näyttää valmiilta. Tasoite-töistä ja maalauksista puhumattakaan.
On siinä siis vielä puuhaa.

Mutta pikkuhiljaa, pikkuhiljaa..

Ps. Anteeksi taas joki-kuva. Mutta koska se vain on niin..joki <3


torstai 21. huhtikuuta 2016

Siivousvinkki



Täällä on näköjään joku vinkki-viikko menossa, mutta ai että miten kiva on jakaa hyviä vinkkejä eteenpäin niin koittakaa kestää. Jos siellä lukijoissa on joku niin kuin minä, joka ei ole koskaan puhdistanut kahvinkeitintä soodalla niin saatat valaistua. Hehee.

Ahkerassa käytössä olevat kahvinkeittimet pitäisi kuulemma pestä ja puhdistaa jopa kolmen viikon välein!! No huh, meidän keitin on puhdistuskertoja laskiessa siinä tapauksessa ollut vain koristeena.
Ei sillä että keitin oli kyllä kieltämättä jo sen näköinen, että olisi vallan vaikka nokipannukahvit kohta keitelty sillä. Yäk.
Pannua ja suodatinta ja muita irtoavia osia kyllä pesen säännöllisesti koneessa, mutta tuo säiliö..
Se muistutti väriltään kunnon ripulin jälkeistä pönttöä!

No eihän mulla tietenkään ollut mitään niitä myrkkyjä mitkä on oikein tarkoitettu kahvinkeittimen puhdistukseen, mutta mulla oli soodaa.
Googlettelin itseni Marttojen nettisivuille ja sieltä löytyneen ohjeen mukaan (Litraan vettä n.3rkl soodaa) sitten aloitin puhdistamisen.
Ensin sekoitin soodan veteen niin että se liukeni sinne, sitten kippasin veden vesisäiliöön, annoin hetken seistä ja keitin puolet vedestä pois. Sen jälkeen seisotin ainakin puoliska tuntia vettä säiliössä, hinkkasin tiskiharjalla liat veks ja laskin vielä pari kolme pannua vettä läpi keittimestä.

Sen jälkeen jouduinkin hakemaan aurinkolasit että kesti katsella.
Tuli niin puhdasta.
Go Martat!

tiistai 19. huhtikuuta 2016

Ruokavinkki


Nyt kyllä hävettää tunnustaa, että tein ehkä elämäni ensimmäisen kerran lohikeittoa!
Töissä sitä ollaan tehty erinäisiin kekkereihin ja sieltä tuonut sitä kotiinkin, mutta että itse olisin tehnyt? Ehei.
Eikä siihen nyt varsinaista syytä ole ollut, kunhan nyt en ole koskaan tehnyt, ajatellut ettei sitä kuitenkaan lapset syö (missä kyllä olin jokseenkin oikeassa, mutta on paljon muutakin mitä ne ei syö). Joitain ruokia vain on sellaisia mitä ei tule tehtyä, meillä se on ollut lohikeitto.
(huom. on ollut)
Nimittäin nyt siihen tuli muutos, keitto oli niin hyvää että ujutin sen ruokalistalle välittömästi.

Kalahan tuppaa olemaan aika arvokasta.
Meidänkin kokoinen sakki ei kauheasti kostu yhdestä evästä, joten siivun on oltava aika iso ja siitä saa sitten pulittaakin isosti.
Ruoka on kuitenkin isoin juttu meidän taloudessa mistä en juurikaan pihistä, joten kalaa (pääasiassa lohta) syödään säännöllisesti.

Tämän keiton tein kaupan pakastekuutioista, koin sen siinä säätämisen hetkellä kaikkein vaivattomimmaksi vaihtoehdoksi ja hei, onhan se!
Ja maku oli mielestäni just sama kuin pala-lohesta tehtykin.

Mutta arvatkaapa mitä mieheni toi eilen rempalta tullessaan?
Viisi kiloa tuoretta lohta palasina.
Entisajan malliin oli hurauttanut pihaan kalakauppias ja nyt meillä on pakkasessa muutamaan keittoon lohet valmiina.
Jostain syystä nauroin vatsalihakset kipeäksi.
Koska täällä maalla et voi lähteä shoppailemaan kalatiskille tuoretta kalaa, kalatiski tulee luoksesi.
Kuinka kätevää!

Vielä tähän loppuun yksi toinenkin tunnustus.
Häpeän, nolostun, ärsyynnyn.
Ratkesin, retkahdin, sorruin.
Koska irtokarkit.

Kohta en voi todeta muuta kuin että,
onhan valaatkin rantakunnossa!



lauantai 16. huhtikuuta 2016

Opettelua


Kuinkas kävikään kun meidän Pikkuneidiltä otettiin päivävaippa pois.

Kaupunkireissullani mulla oli myös eräs tosi tärkeä juttu toimitettavana.
Kotoa lähtiessä sain kaksivuotiaalta ohjeistuksen, äiti ottaa minu pikkai.
No äitihän osti, ja viime maanantaina ei laitettukaan yön jälkeen vaippaa, vaan pikkarit.

En odottanut mitään ihmeitä sen suhteen että miten käy.
Neiti ei vielä hirveästi ole aikaisemmin pottaan eikä pönttöön asioitaan toimittanut, joskus joku satunnainen liraus on sattunut tulemaan kun siinä on istunut, ja toki ylitsevuotavaiset kehut on siitä saanut!
Ensimmäinen vaipaton päivä kun päästiin iltaan, niin totesin että todellakin olisi pitänyt ostaa toinen sevenpäkki noita pöksyjä. Jouduin siis pyörittämään märän ja tuoksuvan satsin pikkareita vielä illan päätteeksi.
Muutama päivä siinä meni pyykätessä kunnes tyttö hoksasi homman tosi hyvin.
Nyt, viidentenä päivänä, tyttö juoksee potalle (joka muuten kököttää keittiön oven suussa näköetäisyydellä muistuttamassa, hyvä keino!) ja tekee asiansa, jonka jälkeen vetää pari rinkiä peppu paljaana tai istahtaa pokkana sohvalle jatkamaan kirjan lukemista koska housujen ylösnosto onnistuu vain etupuolelta. Onhan se selvä että pakarat on hiukan tiellä, liekö nähnyt äitinsä housujen kiskomista ja todennut että ehei, ei onnistu. Hahaa. No joo..
Toki ohareitakin tulee, mutta sehän tietty kuuluu asiaan.

Mutta hullulta tuntuu että Hän on nyt päiväkuiva. Ajattelin että nooh jos kesäksi vaikka.
Toki takapakkia voi vielä tulla ja ulkoillessa ja yöksi joutuu vielä pukea vaipan, mutta mainio alku tässä saatiin jo aikaan!
Ja kakkoslaiturin lasti kun saataisiin vielä täydellisen ajoitetusti oikeaan paikkaan niin meidän vaipparallit alkaa olla rällätty.
Täytyy kyllä sanoa ettei tule ihan heti ikävä.
Paitsi ehkä märisyttää kun näkee vaipan mallia new born.

Nyt ruuan laittoon!

keskiviikko 13. huhtikuuta 2016

Lastenleikkiä



Kaikkein suositummat lelut ikinä on meillä ollut Dublot.
Sittemmin myös pikkulegot on vahvasti tulleet kuvioihin mukaan, mutta aina vain isot legot pitävät pintansa suosikkileluina ja joka päivä niillä joku leikkii.
Myös isommat.

Ei ole outo näky meillä, että talorakennelmat ja muut on nostettu pöydille tai kirjahyllyn päälle tai johonkin "talteen", ettei niitä illalla hajoteta ja kerätä pois.
Siivouspäivinä niitä siirrellään lattialta matolle ja matolta sängylle, sen mukaan mitä siivotaan.
Koululaisiltakin tulee usein iltaisin pyyntö, älä anna pienten hajottaa kun ollaan koulussa.

Sen lisäksi että legoilla rakennellaan, lego-ukoilla leikitään muutenkin.
Milloin niitä kuljetetaan laukuissa tai repuissa, pistetään pikku-barbin auton kyytiin tai ajelutetaan vaikkapa kengässä joka on autona.
Niillä on nimetkin. On Millaa ja Veikkaa ja Pikkutyttöä ja Pikkunallea, vahvasti nimet tulevat tuolta eskarilaisen koulukavereista. Leikkejä on niin hupaisaa kuunnella sivusta.
Välillä toki veikatjamillat lentelee ja liukumäestä ja sängyistä tapellaan lujasti, mutta taas kun on jokaiselle löytynyt joku juttu niin leikki jatkuu.

Ihanaa kun lapset leikkivät.
Siitä tietää että he ovat tyytyväisiä oloonsa ja kaikki on hyvin.
Nimittäin jos leikit ei suju tai kiinnosta tai ei jakseta leikkiä niin meillä se tarkoittaa että joku on vialla. Ollaan tulossa kipeäksi tai on jotain murheita.

Leikitäänkö teillä legoilla?

tiistai 12. huhtikuuta 2016

Biker-takkeja ja mahdottomia kuvaustilanteita






Ostin neitokaisille kesäksi nahkatakit. (Ja muuten itselleni myös!)
Nämä biker-takit on kyllä niin suloiset lapsilla, ettei oikeastaan nätempiä voi ollakaan!
Olin ihan myyty kun tuo 92 kokoinen oli pienimmälle sopiva, takit kun usein ovat vähän reiluja, eikä tästä mallista ollut pienempiä kokoja ollenkaan.

Mutta entäs nämä kuvaustilanteet sitten, oikein nättejä myös(KÖ).
Tässä on niin perus meidän settiä, just tultu ulkoa, hiukset kuin lehmän nuolemina pitkin päätä, pikkuneidillä poskessa jotain mustaa eikä hän malta olla sekuntiakaan paikallaan.
Ota siinä sitten asukuvia.

En vaan käsitä miten toiset saavat lapset pysymään paikallaan?
Meillä ei edes isommat jaksaisi olla sen vertaa liikkumatta, että saisi onnistuneen kuvan.
Pitää vääntelehtiä ja kääntelehtiä ja irvistellä, tai vähintäänkin joku on tunkemassa kättä tai jalkaa kameran linssin eteen juuri kun olet sihtaamassa.
Sunnuntaina oltiin lähdössä juhlimaan mieheni siskon ja hänen poikaystävänsä kihlajaisia, koko sakki tällingissä ja ajattelin napata kuvat ulkona kun kerrankin kaikilla oli paidat oikeinpäin, kasvot puhtaina ja hiukset laitettuna.
Mitä vielä, kun koko lauma viipotti pitkin kartanoa ihan villinä kesätakeista ja kesäkengistä, en todellakaan saanut yhtään ainoaa edustuskelpoista kuvaa.
En niin kestä!

Ps. Annetaanko teillä olla pinnien ja pompuloiden päässä? Meillä molemmillilta neideiltä ne irtoaa pitkin päivää ja yleensä iltapäivästä jo talossa juoksentelee kaksi hattarapäätä hiukset liehuen enempi ja vähempi sotkussa.
Pinnit ja pompulat, pannat ja muut löytyvät milloin mistäkin sängyn alta, lelukoreista tai sohvatyynyjen välistä.
Taas jotain ihan muuta mitä olin kuvitellut <3

perjantai 8. huhtikuuta 2016

Omaa aikaa


Lähdin eilen lähikaupunkiin ostoksille.
En sieltä kyllä mitään oikein löytänyt, haahuilin kaupasta toiseen ja ihmettelin että miten minusta on tämmöinen tullut, ennen tongin ja kolusin onnellisena aina vaatekauppoja ja kulutin niihin todellakin kaikki liikenevät eurot, nyt vain hitusen ehkä ahdistuin kaikesta siitä ryysyjen määrästä enkä oikein osannut ostaa mitään. Ja sitä mitä lähdin hakemaan, en tietenkään löytänyt.

Tämä osaamattomuus shoppailla johtui varmaan siitä, että teen nykyään suurimman osan shoppailuistani nettikaupoista. Enkä kauheasti kaipaa sinne tungokseen ja vilinään.
Oikeasti mikä helpompaa kuin istua kotona läppärillä ja etsiä joillain tietyillä hakukriteereillä jotain minkä aina löytää kun tarvitsee.
Ei hikisiä sovituskoppeja ja niiden selluliitit-ja-raskausarvet-hyppii-silmille-peilejä, eikä tympeän näköisiä kanssaostelijoita, jotka tuuppivat laukuillaan samassa ahtaassa hyllyvälissä.
Ehkä höpöttelykaveri olisi ollut ihan paikallaan! Keventämässä fiilistä.

Sen lisäksi että metsästin juhlamekkoja joita en löytänyt, kaupunkireissullani oli eräs toinenkin syy.
Tai se oli semmoinen kaksi kärpästä yhdellä iskulla-toteutettu käväisy.
Kävin hautausmaalla, josta moni teistä näki jo kuvan Instagramissa. Kiitos teille kaikille niistä sydämistä mitä sinne sain <3. Ootte parhaita.

Siitä tulee ensi viikolla tasan vuosi, kun meidän pienen pieni enkelivauva lähti luotamme ennen kuin ehdimme saada hänet luoksemme.
Oli vain pienet sydämenlyönnit, jalkojen ja käsien heiluttelut, muuta emme hänestä oppineet koskaan tuntemaan.
Kävin viivähtämässä hetken tuon hautakiven ääressä, jossa varmasti moni muukin äiti ja isä on kynttilän sytyttänyt omalle pienelle tähdenlennolle.
Tunsin suurta haikeutta ja ikävää ja kyyneleet vain valuivat silmistäni.

Joku teistä saattaa ajatella, että miten tuo nyt tuosta viitsii pitää noin meteliä.
Ehkä jonkun mielestä olen vaikkapa kiittämätön tai jotain, kun omistan kuitenkin viisi tervettä, elävää lasta. Jollakin ei ehkä ole yhtäkään.
Mutta meille tuo lähes kaksikymmentä viikkoinen, vielä "keskeneräinen", mutta silti jo niin pienen vauvan näköinen poika, on se kuudes lapsi meidän perheessä ja hän jätti lähtemättömän jäljen meidän kaikkien sydämiin.
Hän tulee olemaan varmasti läsnä meidän elämässä aina, ja muistuttamassa että mikään tässä maailmassa ei ole itsestään selvyys.

Voin rehellisesti sanoa, että mun oli jopa vaikea lähteä sieltä haudalta pois.
Hetki oli niin täynnä tunnetta.
Surun lisäksi tunsin myös suurta lohtua ja rakkautta.
Hänen on nyt vain hyvä olla <3.

Hyvää alkavaa viikonloppua jokaiselle!


tiistai 5. huhtikuuta 2016

Nuku nuku nurmilintu



Meillä ollaan siitä asti kun pienin muutti Isosiskonsa kanssa samaan huoneeseen, nukuttu pääasiassa yöt läpeensä heräilemättä.
Joku on saattanut sairaana herätä itkemään, joku käy joskus vessassa tai joku tarvii hörpyn vettä.
Pitkään meni kuitenkin niin, että ei oikeasti tarvinut nousta yöllä, mitä ei täällä talossa ole muuten tapahtunut varmaan kohta yhdeksään vuoteen.
Yhdeksän vuotta yösyöttöjä ja yövalvomisia. Kuulostaa kamalalta, mutta hei, hengissä ollaan!

Nyt meidän kaksivuotiaalla on ollut vähän levotonta menoa öisin.
Päikkärit on nipistetty minimiin ja jopa joinain päivinä jätetty pois (mikä muuten auttoi) jos ne vähän hillitsisivät yön kitinöitä.
Voihan näillä vauhtiviikareilla olla tässä iässä joku vaihekin että yöllä heräillään, päivät kun ovat niin ohjelmaa täynnä ja touhua, että miksei se vauhti saata tulla uniinkin.

Olen varmaan joskus maininnutkin, että meillä on jokainen nukkunut aina omassa sängyssä, omassa huoneessa, vauva-ajan jälkeen. Eli toisin sanoen imetyksen loputtua. Se on vain ollut meidän perheessä järkevin ratkaisu ja toimivin. Kaikki ovat nukkuneet paremmin!
Olen jopa vähän vierastanut perhepeti-ajatusta, enkä edelleenkään kyllä voisi kuvitella että ainakaan kovin moni lapsista nukkuisi kerralla meidän sängyssä.
Uskoisin hiippailevani hyvin äkkiä sohvalle jatkamaan unia. Olen aika herkkäuninen ja en tahdo saada nukuttua, jos sängyssä on ns. ylimääräisiä.

No, pikkuneidin yösähellyksiin ei enää pitkän hyvin nukutun kauden jälkeen jaksa tsempata, joten ollaan sitten vuorotellen mieheni kanssa kannettu neiti meidän sänkyyn jatkamaan unia.
Periaattessa se toimii. Tyttö nukahtaa yleensä pian uudestaan ja nukkuu kuin tukki.
Mutta..
Se touhuaa.
Voi jestas, että ihmislapsi voi säätää unissaan!!
Ensin se sätkii, sitten se potkii mua ja isäänsä ja sängynpäätyä. Vaikka kuinka kauan.

Te niin tiedätte miltä tuntuu havahtua siihen kun kyynärpää, nyrkki tai kantapää osuu suoraan päähän.
Tai koitat saada unen päästä kiinni kun toinen pyörii ja pyörii ja saat sata kertaa kääntää tyypin oikein päin sängyssä. Ja siltikin heräät aamulla siihen, että kaveri on jälleen poikittain.
Meinasin jopa yhtenä yönä tippua sängystä! Siis oikeasti TIPPUA, mitä ei ole tapahtunut yli kahteenkymmeneenviiteen vuoteen.

Kuvitelkaapa vielä.
Kaksilahkeinen lähti töihinsä, itse nousin vähän ajan päästä laittamaan isommat kouluun.
Olin yön säätämisten jälkeen niin nirvanassa, että päätin mennä vielä takaisin vällyjen väliin kun sain koululaiset matkaan.
Hiivin kamariin ja totesin, etten mahdu enää sänkyyn oikein päin omalle paikalleni tai ylipäätään sängyn yläpäähän ilman että kirppu herää.
Jouduin siis kaikessa hiljaisuudessa kömpiä JALKOPÄÄHÄN!
Anna mun kaikki kestää. Kas kun ei sängyn viereen kovalle lattialle.

Kun herättiin sitten vähän myöhemmin, tuo valkotukkainen pörriäinen avasi silmät ja unisella äänellä totesi, minä lääkyi yöllä, minä äiti veelee nukkuu, minä äitin kulta.
Niinpä <3

sunnuntai 3. huhtikuuta 2016

Aamutuimaan iltamyöhään



Voihan aamupala. Ja iltapala myös.
Välipaloja ja Ruokailuja unohtamatta.

Nuo kiireisen arjen yhteenkokoajat.
Mukavat seurusteluhetket, päivän touhujen jutustelutuokiot.

Uskon ja todellakin Toivon, että nuo hetket ovat meilläkin joskus vielä edessä, nimittäin meidän ruokailut ovat lähes aina aika katastrof meidän näköisiä.
Vähän ehkä rauhattomia, aika meluisia, sotkuisia, pääsääntöisesti yhtä säätöä.

Melkein joka kerta joku nurisee kattilan sisällöstä.
Yksi vetää jogurttia, toinen kiivejä, kolmas pelkää leipää voilla.
Ei maitoa, vaan mehua!
Ei vettä, vaan maitoa!

Ja tämä yksi soutaa ja huopaa.
Nimittäin, ollaan pikkuhiljaa koitettu saada Pikkuneitiä syömään ilman syöttötuolia.
Yleensä viisi minuuttia ruokailun alkamisesta neiti on kuitenkin köytetty jälleen siihen sen jälkeen kun hän on kaatanut maidon kontatessaan pöydän yli, kastellut vaatteensa kontatessaan takaisin paikalleen pöydän ali, juossut leipä suussa kierroksen keittiöstä eteiseen ja olohuoneen kautta takaisin keittiöön sillä seurauksella, että leivänmuruja on pitkin reittiä kuin Hannussa ja Kertussa konsanaan.
Sitten hän on ehtinyt myös vaihtaa paikkaa ainakin kaksitoista kertaa ja näin ollen tuhertanut pöydän joka kohtaan niin puuroa kuin voitakin. Ja sitä maitoa.

No tämä yhden naisen show jatkuu vaikka seilaaminen on estetty.
Pikkuveli ja Isosisko tirisevät ja hirisevät Pikkuneidin tekemisille niin, että toinenkin muki on melkein kaatunut ja yhdet jogurtit on pärskäytetty pitkin tonttia.
Siitäkös innostuneena juniori vetäisee esityksensä loppunumeron takataskusta, eli kajauttaa koko pienen kurkkunsa voimalla: KAKKAA KAKKAA PIMPPIII!!

Esitys päättyykin sitten siihen, että yksi saa hermoromahduksen (minä), yksi tippuu naurun voimalla penkiltä (Pikkuveli) ja toinen (Isosisko) pärskäyttää toisen täys-suullisen jogurttia pitkin keittiötä.

Se siitä yhteisestä juttutuokiosta sitten.
Toivossa on hyvä elää. Huokaus.

perjantai 1. huhtikuuta 2016

Raksalta



Yläkerta alkaa olla valmis! Paitsi ei sittenkään, nyt mä ihan vähän huijasin, menkööt se vaikka aprillipäivän piikkiin, nimittäin ikkunat on vaihtamatta vielä ja jotain pikkujuttuja kuten katkaisijoita ym.puuttuu!
Tässä ensin kuitenkin yläkuvissa filmattu olohuoneesta meidän makkariin ja toisinpäin.
Lähdettiin karkkiostoksille (itsehän vedän jotain pähkinä-rusina-settiä, murr) ja ajeltiin samalla katsastamaan tämän viikon työn tuloksia!
Mutta nyt sinne yläkertaan..


Ensiksi vessa.
Tuo söpöinen koppero, jossa iso mies joutuu pissiä ilmeisesti ihan tuolta oven suusta ja toivoa että menee perille, eehheeh. Kalteva katto nääs.
Lähinnähän tämä mahdutettiin yläkertaan siksi, ettei se pissaralli ole sitten alakertaan ihan älytöntä, iltaisin etenkin, lapsilla tietenkin. Toki voidaan olettaa, että aluksi se on sitä kuitenkin, mutta jospa pitkällä tähtäimellä tämän vessan idea toteutuisi sitten alkuperäisten ajatusten mukaan.
Lattiamateriaaliksi valittiin tuollainen vinyylilankku, todella aidosti laatan näköinen ja väriltään tämä on melko lähelle sama mikä tulee olemaan muidenkin laattalattioiden väri.
Vaihtoehdoissa oli yksi pykälää vaaleampi, betoninvärinen versio, mutta sen toimitusaika ja sitä myötä kustannukset olivat sen verran suuret ja pitkälle, että myönnyin sitten tähän miehen ykkös-vaihtoehtoon. Se lähti kaupan varastosta heti matkaan.
Kiva tämäkin! Ai tosiaan, kalusteethan tottakai tulevat samalla kun muuallekin, ei tarvi ihan sillai tuohon putkeen pelkästään kyykkiä.


Isoveljen huone.
Tässä nykyisessäkin huoneessa on tehostevärinä musta, ja nuorenherran tahdosta jatkettiin uuteen huoneeseen samalla linjalla. Musta tuo kyllä sopivasti särmää.


Yläkerran ehdottomasti valoisin huone on tämä Kakkosen ja Pikkuveljen kämppä.
Vaikka tähän aikaan iltapäivästä pilvisenä päivänä ei niin valoisalta näytäkään, mutta vitsit tuo koko huone oikein loistaa kun aamun ja aamupäivän aurinko sinne oikein rätköttää.



Neitokaisten kamari on aurinkoinen, ison keltaisen takaseinän ansiosta.
Nyt ulkoa tuleva harmaus hiukan himmentää tuota väriä, mutta ihana se on.
Ja tässä alakuvassa näkyykin hieman paremmin tuo lattian väri. Materiaali on ihan perus laminaatti, saatiin se todella halvalla muuten, ihan purkutyön hinnalla käyttämätön lattia. Kaikki kotiin päin!
Tosi vaalea, hieman harmahtava jopa, puukuvioinen.



Alempi kuva portaiden yläpäästä näpsäisty.
Portaikko on vielä keskeneräinen, siitä poistetaan kaikki nuo vuosien saatossa lyödyt materiaalit ja alta paljastuu vihreät puuportaat jotka hiotaan ja maalataan valkoiseksi.
Ainakin näillä näkymin semmoiset suunnitelmat!
Onko kokemusta kenelläkään tällaisista portaista? Ovatko esimerkiksi liukkaat?


Pikkuneiti lyö yhtäkkiä kesken laskeutumisen silmät kiinni ja kiljuu täyttä kaulaa:
"Minä pipun, minä pipun tuonne..!!"


Tässä kuva vielä aulaan ja keittiöön portaiden puolivälistä.
Voin kertoa, että hiukan on erinäköistä nyt kun kaikki on purettu.
Tuossa oikealla kädellä on nyt muovi oviaukon peittona, koska sen toisella puolella parhaillaan piikattiin (ai järki mikä meteli) eteisen, kuraeteisen ja vessan lattioita auki.
Siihen valetaan myös uusi lattia, vedetään lattialämmitys ja hieman siirrellään seiniä.
Arvaatteko, kun tuo piikkaus saadaan päätökseen niin ei enää purkujätettä tule kuin portaista! Aika hurjaa, sitä tavaraa kun on kannettu tuvasta ulos selkä vääränä.
Homma on kyllä jo niin pitkällä että oikein jännittää.


Ulkona näyttää ihan kaamealta.
Vaikka niin karua se taitaa olla joka paikassa!
Pihahommia piisaa kyllä kiitettävästi vielä kevään ja kesän mittaan, on kaivurihommia, nurmikon uusimista, vaarallisten vanhojen puiden kaatoa ym.
Vähän harvennusta, kun pensaitakin on vähän siellä täällä jos minkä merkkisiä.

Tämmöisiä kuvia ja tunnelmia tällä hetkellä meidän rempalta <3

(Nyt lähden selvittelemään kahden sokerihuuruisen tenavan leikki-tappelu-sotkuja kun kuulostaa uhkaavasti siltä että äänivalli murtui juuri. Ah, karkkipäivää!)