perjantai 30. toukokuuta 2014

Eräs kevätpäivä kuvina









1. Viime vuonna kevätkylvöt tehtiin niin myöhään, että porkkanat olivat valmiita vasta suunnilleen ensilumen aikaan.
Tänä vuonna oltiin ajoissa ja nyt vihertääkin jo kovasti.
Suosittelen muuten tuollaista kasvimaa-laatikkoa jokaiselle. Jos jonakin keväänä ei maajussin hommat kiinnostakaan, niin ei tarvi repiä ressiä pihan perällä myllätystä kasvimaasta. Laatikko maastoutuu johonkin ladon taakse huomattavasti paremmin.

2. ja 3. Pupu pääsi muuttamaan taas kesäasuntoonsa ja ensimmäiset ruohot ja voikukanlehdetkin on puputettu. Pientä säntäilyä oli ilmassa jäniksen suunnalta, kun ulkoaitaukseen tunki tottakai 16 kappaletta vilkkaita käsiä ja jalkoja.

4. 5. ja 6. Siellä missä on pisarakin vettä, on meidän mukelot. Äitinsä (eikä isänsäkään juuri) välitä vedestä (talviturkki on paksu) lainkaan, mutta lapset ne rakastavat sitä yli kaiken.
Ojassa on noin kaksi senttiä vettä, siis tosi vähän, mutta lasten mielestä juuri sopivasti kahlailuun, vesimittareiden ja nuijapäiden pyydystämiseen ja miksei onkimiseenkin (ongella, joka koostuu kepistä, villalangasta ja ilmapallon resusta!).
Saaliina salsa-purkillinen ötököitä, kahdet märät housut ja yhdet märät lenkkarit.

7. Kameran takana heilui mamma, jonka uudet leopardi-haaremit on niin leijat, että sopivalla tuulella lepattavat naapurin pihalle saakka. Vähänkö mä tykkään. Naapureista en sitten tiedäkään.

torstai 29. toukokuuta 2014

Megabileet!




 
 
7 kokonaista vuotta elettyä elämää.
12 juhlavierasta
2 tuntia
12 lahjapussia
900g sipsejä
4 litraa jäätelöä
2 purkkia strösseliä
2 tuubia kinuskia
4,5 litraa limua
225g poppareita ja saman verran vohveleita
7 vihjettä aarteen etsintään
1 itku ja 2 pahaa mieltä
12 sokerihumalaa
 
1 väsynyt juhlija + 1 väsynyt mamma
60 minuuttia terapeuttista salitreeniä juhlien jälkeen
(Tuli muuten tarpeeseen, suosittelen!)
 
Juhlitaanko teillä kavereiden kanssa?
 
 

tiistai 27. toukokuuta 2014

Järjestelijä.




Mulla on yks pakkomielle.
Tai siis aika montakin, mutta tämä on melkein pakkomielteiden kuningas.
Järjestely.

Voisin väittää, että paikat täällä meillä kotona on keskimääräistä paremmassa järjestyksessä.
Tykkään siisteydestä ja siitä, että tavarat ovat omilla paikoillaan. Tai tykkäisin. Mutta kaikkihan me tiedetään, että omistan viisi ihanaa lasta, joista neljä kappaletta pistää pakkomielteisesti paikkoja epäjärjestykseen, joten se siitä sitten.
Yksi heistä kykenee vasta järjestelemään päässään kaksi kysymystä, onko mulla nälkä vai väsy?

Mutta kuitenkin mulla on sellainen tyyli, että kun kuljen sen 10 000 askelta päivässä (mikä on kai jonkin sortin keskiverto luku) siirtelen jatkuvalla käden liikkeellä purkkeja, laatikoita, mattoja, raheja, tuoleja, kukkia, tauluja ja koristeita oikeille paikoilleen.
Mä oikein nautin siitä, että joku toinen on siivonnut esimerkiksi keittiön, että saan sen jälkeen salaa hipsiä laittamaan kaikki sipulipurkit (tai siis sen yhden ainoan) millilleen oikeaan kohtaan.
(Mieheni on muuten täysin eri mieltä siitä oikeasta kohdasta, että me sitten varmaan hipsimme vuorotellen siellä keittiössä järjestelemässä.)

Harmittaa, kun näillä näkymin näyttäisi siltä, että jälkikasvuni ei ole kiinnostunut järjestelystä pätkääkään. Järjestetäänköhän jossain järjestelemis-kursseja?
Tai mun pitää varmasti osallistua itse järjestysksenvalvoja-kurssille, jotta järjestely on mahdollisimman tehokasta?
Järjestys sen olla pitää.



perjantai 23. toukokuuta 2014

Pieniä valintoja



Joko te olette kokeilleet ruususuolaa?

Täytyy tunnustaa, että meillä kokataan verisuonet-tukkoon-meiningillä.
Eli tykkään tehdä aika suolaista ruokaa. Tai mielestäni ruoka ei maistu yhtään millekään jos siinä ei ole tarpeeksi suolaa. Välillä se suolan käyttö hirvittää, tunnustan senkin.

Nykyään lehdet ja media ovat täynnä otsikoita terveellisestä elämästä.
Että mikäs se nyt on terveellistä ja mikä ei. Tosin parin kuukauden päästä se joku terveellinen tyrmätäänkin ihan epäterveelliseksi tai toisinpäin, joten koitetaan tässä sitten pysyä niiden terveyskärryjen kyydissä.
Joka tapauksessa jo ilmeisesti jonkin aikaa kauppojen hyllyiltä on löytynyt myös terveellistä suolaa. Tai siis terveellisempää. Tätä vaaleanpunaista suolaa.
Meille se rantautui vasta hiljattain ja olen nyt yhden pussin verran sitä käyttänyt ja uskon että se jää meille käyttöön jatkossakin.
Onhan se vähän kalliimpaa kuin normaali jozo, mutta elämä on.

Plussaa tekee myös suolan hyvä maku.
Ja arvatkaapa, kun olen saanut lapsille menemään ruokaa alas sillä verukkeella, että joko siihen on laitettu (sukupuolesta riippuen) prinsessasuolaa (neiti halkeaa innosta) tai vuorilta kerättyä lohikäärmesuolaa (poikien silmät alkavat loistaa), niin ihan siitä ilosta maksan muutaman sentin enemmän suolapaketista.

Minkäs väristä suolaa teidän kaapista löytyy?

Ps. Ehkä olisi jo aika vaihtaa sitä sokerinkin väriä!? Vaikka luin juuri jutun, jonka mukaan terveellistä sokeria ei valitettavasti ole keksitykään.
Sitä odotellessa syömme sitä mitä on tarjolla, ja sitä muuten vasta syödäänkin.

Ai niin, minäkin, kuten niin moni muukin bloggaja, olen siirtynyt kesäaikaan.
Blogi ei päivity niin tiuhaan tahtiin kuin normaalisti.
Ei vain ehdi istua koneella tämän kaiken aurinkorasvan, pyykin, puistoilujen ja jätskien keskellä.
Ei vain ehdi.

maanantai 19. toukokuuta 2014

Välillä sisällä!




Meidän perheen arki on ulkoistettu taas lähes kokonaan.
Aamupalaa ei malteta syödä, kun jo kirmataan kalsarit kierossa pihalle. Nyt on niin kesä.

Mutta tämä aiheuttaa myös pieniä ongelmia.
Isommat lapset ovat jo oikein hienosti keskenään ulkona ilman äitiä.
2 ja ½ vuotta on kuitenkin vielä varsin vähän yksin ulkoiluun.
2 ja ½ vuotta on myös erittäin uhmakas ikä, joten ristiriidoilta ei vain voida välttyä.
Poika (ja äidinkin tekisi usein myös mieli) lyö eteisen matolle vatsalleen, takoo lattiaa ja potkii kenkätelinettä hirmuisen huudon saattelemana, kun toiset painavat pihalle ja hän joutuu jäämään sisälle.
Lahjonta on toki mitä oivallisin keino tässä kohtaa, siksipä olenkin koittanut keksiä niihin hetkiin jotain spesiaalia touhua, kun on pakko tulla ja olla sisällä (mm.vauvan syöttö ja kuivitus, ruoan teko ja siivoilu).
Hedelmien järjestely sopii hyvin samalla kun mutsi kokkaa ja temppuradanhan tekaisee tuosta vain.
Ja Kaapo is the best.

Ja taas kun imuri on laulanut, pyykkikone piipannut ja tiskit koneessa, koko poppoo painutaan ulos nauttimaan aimo annos d-vitamiinia.
Onko vähän siistiä joka tapauksessa kun on kesä? No on.

perjantai 16. toukokuuta 2014

Ruokahaaste

 
Sain jokin aika sitten Terhiltä haasteen kuvailla viikon ajan meidän perheen ruokia ja jakaa ne sitten kuvien ja reseptien kera tänne blogiin.
Reseptejä näihin ei sen kummemin ole, simppeliä perus safkaa kun yleensä teen.
 
Ruoka on puheen aiheena meillä joka päivä, joka tilanteessa.
Yleensä,
Hyi en syö, pahaa ruokaa!
Mitä meillä on ruokana?
Miksi pitää syödä?
 
 
Maanantai
 
 

Jauhelihakeitto.
Ihan huippu arkiruoka, 1 syö 3 nirsoilee.
 
Tiistai
 



Tortillalasagne.
Ihan huippu arkiruoka myöskin.
2 syö 2 nirsoilee.
 
 
Keskiviikko
 


Perunamuusi, kalapuikot ja dippi.
Kaikki syö, paitsi eskarilainen perunaa.
 
 
Torstai
 

Nuudelit, raejuusto ja tuoreet sämpylät.
Lasten ehdoton lemppari, kaikki syö, kaikki ottaa lisää, kaikki kiittää hyvästä ruoasta.
Äiti tuhisee höttöruuan kannattajille.
 
 
Perjantai
 


Riisipuuro.
3 syö ja 1 nirsoilee.
Miks tässä pitää olla näit möykkyjä?
 
 
Lauantai
 

 
Jauheliha-tortillat.
Kaikki syö, kaikki ottaa lisää.
Ruoan jälkeen on karkkipäivä.
 
 
Sunnuntai
 
Sunnuntain ruoka jää kuvaamatta.
Äitienpäivä, ollaan mummulassa jossa ruokana on ihana lihakeitto.
2 kehuu maasta taivaisiin, 1 käy kääntymässä pöydässä eikä malta syödä kun on kivat leikit ja kaverit, 1 syö ainakin liemet ja lihat.
 
Kaiken kaikkiaan aika normaali ruokaviikko.
 


keskiviikko 14. toukokuuta 2014

Aarteeni

 


Onko teidän lapsilla aarteita?
Meidän lapsilla on. Kilokaupalla.
Aarteeni käsite tarkoittaa meidän perheen pikkuväen kohdalla seuraavaa:
- hajonnut leikkipyssy
- värikynillä käsitelty talouspaperirullan hylsy
- kaheksankytviis legoa
- "aarrekartta"
- puolet kerhossa tehdyistä askarteluista taiteltuna, rullattuna ja mytättynä
- hajonnut vaahtomuovinen kilpi
- sekalainen seurakunta pinnejä, ponnareita ja pantoja
- laukku (jonka sisältö vaatisi erillisen postauksen)
- isoveljen penaali (jonka oikeasta omistajasta käydään säännöllisesti painia)
- nuken harsoon piilotettu se sellainen pattereilla toimiva, vikisevä, suriseva hamsteri, tiedättehän?

Ja nämä kaikki ovat EHDOTTOMASTI niin tärkeitä, ettei niihin MISSÄÄN TAPAUKSESSA saa kukaan koskea ja äiti on EHDOTTOMASTI maailman urpoin kun edes ehdottaa pöytien siivousta.

Mutta nämä kaikki ärsyttävät äitiä ihan SIKANA. Ja joka reissu lasten huoneeseen ahdistavat kerta kerralta enemmän. Ja joka reissulla EHDOTTOMASTI jotain pientä ja huomaamatonta katoaa pöydiltä. Mutta äiti ei henno kuitenkaan MISSÄÄN TAPAUKSESSA vaatia toista hävittämään kaikkein tärkeimpiä tavaroita lopullisesti.

Toisen romu on toisen aarre, tässäkin asiassa.

maanantai 12. toukokuuta 2014

Välipalavinkki!



Olipa kerran maanantai ja tyhjyyttään ammottava jääkaappi.
Oli myös äiti, jonka luovutta kysyttiin lasten vaatiessa välipalaa.
Mutta onneksi oli myös vajaa purkki Flora Vanillaa, purkki pehmeää rahkaa ja pakastin pullollaan marjoja.
Näistä syntyi oivallinen välipala, joka vaihteeksi kelpasi kaikille.

Välipalat ovat sellainen juttu, mikä ärsyttää mua välillä tosi paljon.
Tenavat söisivät pelkästään vanukkaita ja keksejä, mutta luojan kiitos päätäntävalta on vielä kuitenkin meikäläisellä!
Porkkanat ja omenat kelpaavat, samoin jogurtti ja mysli, leipä tottakai ja sopat myös vaihtelevasti.
Ois enempi kuin hienoa, kun joka päivä jaksaisi värkätä jotain maukasta ja terveellistä (maistuvaa!), poweria antavaa välkkäriä, mutta hyvin usein mennään kuitenkin siitä mistä aita on matalin.

Mikä on teidän lasten lempi välipalaa?

lauantai 10. toukokuuta 2014

Vauva 3kk



Viime viikolla tehtiin kolmenkuukauden neuvolareissu.

Tätä ei kestä kuinka aika menee niin nopeaa. (Kulunut fraasi.)
Se oli niin just, kun tyyppi mekkaloi vatsassa ja ei viihtynyt siellä yhtään.
Ja supisteli niin kovasti ja raskauskilot ällöttivät ja verensokerit heittelivät ja tekivät huonon olon.
Tyyppi mekkaloi ja potkii edelleen, tällä kertaa vatsaa ulkoapäin.
Raskauskilot karisevat ja verensokeritkin tajuavat pysyä paikoillaan.

3kk. 5,3kg. 58cm.
Joka käytännössä tarkoittaa, että kaikki loputkin 56cm vaatteet on nostettu vaatekaapin perälle.
Että särkylääkettä saa antaa 2,5ml.
Että kiinteitäkin voi kohta ruveta maistelemaan. (Ei kyllä ole aikomustakaan vielä!)
Että jonkinlainen päivärytmi alkaa muotoutua. (Jaksetaan olla hetki hereilläkin)
Että itkemiset alkavat helpottaa.
Että löydetään omat kädet ja osataan tunkea ne kyynärpäitä myöten suuhun.
Että osataan kikattaa ääneen kun joku innostuu naurattamaan.
Että kuolataan pusero märäksi vartissa.
Että ollaan edelleen maailman ihanin vauva.


Kuvat neuvolareissulta. Isommat menivät riemusta kiljuen naapuriin.


Sallan aarteet toivottaa kaikille oikein ihanaa äitienpäivää <3

perjantai 9. toukokuuta 2014

Kiirettä ja mielikuvituksen puutetta.



Meidän elämä on aivan äärettömän hektistä tällä hetkellä.
Sunnuntai-iltana tsekataan kalenteria, joka pursuilee joka illalle ohjelmaa ja aikataulutettuja pakollisia (ja ei-niin-pakollisiakin) menoja.
On kokousta, harrastusta, neuvolaa, parturia, hammaslääkäriä ja jos jonkin näköistä tuntia ja varttia.
Oikeastaan ennenkuin ehdit tajutakaan ollaan jo puolessa välissä viikkoa ja kun olet sisäistänyt sen, on jo taas sunnuntai.

Sattuipa sitten tämmöisen vauhtiviikon keskivaiheille vappunaamiaiset.
Pääkoppaan pulpahteli jos minkä näköistä ideaa. Ideoita mäihättiin aina sinne edelliseen iltaan saakka kunnes todettiin että välineitä ja värkkejä asun tekoon ei ole ja kaupatkin ovat tietysti jo kiinni.
Mitäs nyt?
Siinä mielessä lapset ovat niin hellyyttäviä, että ovat varsin usein oikeinkin tyytyväisiä juttuihin mitä me aikuiset pidämme ihan tylsinä.
Pojan mielestä haamuna oleminen oli ehkä tähänastisen elämänsä isoin juttu, eikä paljoa tuntunut puristavan vaikka äitinsä ähersi lakanan kimpussa tasan vartin, ja tadaa! puku oli valmis.

Aamulla kouluun lähti poika, jonka reppu pullisteli huolellisesti taitellusta haamu-puvusta,
jonka silmät loistivat ihanaa intoa ja joka koulusta palatessa kehui puvun olleen muidenkin ihailun kohteena.
Äiti saanko mä säilyttää tätä pukua omassa kaapissa aina, saanhan?

Ja minä kun ajattelin sitä vain vanhana, reikäisenä lakanana johon tehtiin pari uutta reikää lisää.
Seuraaviin naamiaisiin en totta vie aio kuluttaa viikon jokaista iltaa netissä klikkaillen sivukaupalla mitä hienoimpia pukuja, vaan käytän jälleen köyhiä aivosolujani ja luon jonkun mielikuvituksenpuutteesta kärsineen asun.

Hyvää viikonloppua!




keskiviikko 7. toukokuuta 2014

Krääsäkriisi



Mulla on taas vaihteeksi kauhea krääsä ahdistus päällä.
Joka paikka pursuaa ja tursuaa kaiken näköistä pientä muovista romua ja roipetta (lähinnä muksujen).
Ja lisää tulee kerran kuukaudessa Prinsessa-lehden myötä.
Jos jotain positiivista haetaan, niin edellisen kuukauden krääsä on ehditty jo taitavasti tuhota ja laittaa roskiin ennen kuin seuraava tulee. Ihan käsittämättömän huonoja kylkiäisiä (toki käyttäjän otteita kyseisiin hienouksiin pitänee vielä harjoitella), mutta pienen neidin mielestä maailman iiiiihaniiiimpia!

Prinsessa kännykkä. (Kesti kokonaiset kaksi viikkoa.)
Prinsesssan tiara ja taikasauva. (Molemmista timantit irti. Timantit uusiokäytetty pikkulego-ukkojen aarteiksi.)
Prinsessapelikortit. (Hukassa puolet, revitty puolet.)
Timanttimustekynä. (Takavarikoitu). Leimasimet. (Toinen rikki, toinen takavarikossa.)
4 kaulakorua. (Yksi saksittu poikki jo paketin avauksen yhteydessä, loput muuten vain), 3 rannekorua (kokeneet saman kohtalon.)
Pompomit. (Tai mitkä lie huiskuttimet). (Hapsuja irroitettu molemmista keskimäärin 35. Edelleen käyttökelpoiset.)

Jännityksellä odotamme, niin äiti kuin tytärkin, mitä seuraavan lehden mukana saapuukaan.
Tytär, mitä ihanaa sieltä taas tulee.
Äiti, kuinka pian se ihanuus onkaan roskiskamaa.

Krääsäistä keskiviikkoa!


maanantai 5. toukokuuta 2014

Haastetta

 
Sain Muksuni mun-blogin Ninnulta haasteen, joka kuuluu näin:
 
1. Jokaisen haastetun pitää kertoa 11 asiaa itsestään.
2. Haastetun pitää vastata haastajan 11 kysymykseen.
3. Haastetun pitää keksiä 11 kysymystä haastetuille.
4. Valitse 11 blogia (joilla on alle 200 lukijaa) ja haasta heidät mukaan.
5. Sinun tulee kertoa kenet olet haastanut.
 
Tästä lähtee!
11 asiaa minusta.
 
 
 
 
1. Olen kolmen pojan ja kahden tytön äiti.

2. Olen ammatiltani leipuri-kondiittori.

3. Harrastan ratsastusta ja rakastan hevosia.

4. Tykkään pyykkäämisestä.

5. Pelkään yli kaiken ampiaisia ja mehiläisiä.




6. Olen 28-vuotias.

7. Omistan luonnonkiharat hiukset joita inhoan.

8. Rakastan shoppailua ja olen hulluna lastenvaatteisiin.

9. Olen armoton sokerihiiri.

10. Romahdan, jos en pääse joka päivä nettiin.

11. Olen urheiluhullu. Ikiliikkuja.




Ja sitten vastaukset haastajan kysymyksiin.

1. Kuuluiko kuluneeseen viikkoon liikuntaa?
Liikun noin viitenä päivänä viikossa, ratsastan (jonka lasken liikunnaksi), juoksen, jumppaan tms.
Yleensä liikkumiseni tapahtuvat iltaisin, joskus jopa vasta sitten kun lapset nukkuvat.
En voisi elää ilman liikuntaa (jonka riemun löysin vasta esikoiseni syntymän jälkeen) ja saan siitä todella paljon energiaa ja hyvää fiilistä arjen pyörityksen keskelle.

2. Paras tapa viettää omaa aikaa yksin?
Kyllä ykköseksi nousee ehdottomasti liikkuminen.

3. Mitä ajattelet rahasta?
Raha ei tee onnelliseksi, mutta kyllä se tekee elämisestä helpompaa. Kohtuus kaikessa.

4. Oletko uskollinen jollekin tietylle merkille?
Enpä oikeastaan. Hyvää ja laadukasta tavaraa löytyy niin halvoista kuin kalliistakin merkeistä.
Ai joo, Arielin pyykinpesuainetta en vaihda kyllä mihinkään toiseen!

5. Vastaako nykyinen koti sitä mitä suurinpiirtein kodilta toivot?
Asumme 2010 valmistuneessa Design-Talon Hailuoto 153 mallisessa talossa.
Ainahan sitä jotain voisi tehdä toisin, mutta pääasiassa olemme erittäin tyytyväisiä nykyiseen.
Ja kotihan on siellä missä sydän on. (No nyt meni hempeilyksi.)





6. Mikä on äitiydessä eniten voimaa antavaa?
Kaikki se positiivisuus ja ihanuus mikä lapsista lähtee, se antaa voimaa jaksaa huonoina hetkinä.

7. Mitä mieltä olet lapsilisien verottamisesta?
Eihän se kivalta tunnu ja olen ehdottomasti sitä vastaan.

8. Mistä asioista teillä päättää lapset?
Arkena he saavat itse tehdä asuvalintansa ja toisinaan syödään lasten päättämää ruokaa.
Monessa tilanteessa kysyn lapsen mielipidettä, mutta isot asiat ja vastuu on tottakai vanhemmilla.

9. Hankinta jonka haluaisit heti?
No se keittiön lamppu. Ja se hankitaankin heti kun se oikea löytyy.

10. Monestako eri elektroniikkalaitteesta käyt päivittäin netissä?
Laiteriippuvaisena parhaimmillaan viidestä eri masiinasta. Hyi.

11. Noudatatko jotain ruokavaliota vapaaehtoisesti?
En tällä hetkellä. Sokerilakkoja on ollut silloin tällöin ja niissä on onnistuttu vaihtelevalla menestyksellä.


 
 
Ja sitten 11 kysymystä haastetuille. (Miksei vaikka kuvien kera!)
 
1. Kerro tästä päivästäsi.
2. Parasta ruokaa.
3. Lempi lajisi urheilussa.
4. Sisustushaave.
5. Lempi kenkäsi.
6. Mottosi/elämän ohjeesi.
7. Parasta kesässä.
 
 
 
 
8. Mistä haaveilet.
9. Aiotko seurata jääkiekon mm-kisoja.
10. Viimeisin lomasi.
11. Parasta lasten kanssa.
 
 
 
 
Ja haastanpas seuraavat blogit mukaan:
 
makeat helmet-blogin Einin
Ilonpilkahduksia-blogin Kehrän
Piimäsuille-blogin Helunan
Musta-valkeaa-blogin Anun
 
 
 
 
 
 
 


lauantai 3. toukokuuta 2014

Rakkauden osoituksia



Aika monta kertaa minulta on kysytty, miten isommat sisarukset ovat suhtautuneet vauvaan.
No, me ollaan kaikki, niin isot kuin pienetkin, ihan rakastuneita.
Tähän sopisi heittää eskarilaisen usein lausuttu kommentti Iisa on kömpelö mutta rakas!

Meinasin hukkua aamukahviini, kun ensimmäisen kerran kuulin tuon lauseen pojan suusta.
Edellisenä iltana oli varmaan huudettu oikein urakalla (siis vauvan toimesta) ja aamupalapöydässä yksi jos toinenkin muistutti pandaa. Lause tuli hieman vaisusti huokaisun kera, joten naurulta ei voinut välttyä.
Niin, ison-pienen pojan sanavarasto senkun laajenee, mutta sanan tarkoitukset ovat osittain vielä vähän hukassa. Tämä herättää välillä hilpeyttä meissä aikuisissa.

Lähes poikkeuksetta kun vauva on hereillä, hänen ympärillä pörrää 8-12 jalkaparia, saman verran käsiä ja 4-6 päätä. Lattialla on pötkötelty aina hetki kerrallaan, valvovan silmän alla tottakai, sillä kaksivuotiaat omistavat täysin ymmärtämättömän pääkopan ja 4 raajaa, joiden käyttötarkoitusta haetaan vielä.

Hän on meille kaikille niin mahdottoman rakas.
Siihen tunteeseen meinaa välillä ihan pakahtua.

perjantai 2. toukokuuta 2014

Vappujuttuja.






Pitkään nukkumista ja siitä johtuvaa kiirettä.
Viimetipassa hankittuja ilmapalloja ja niistä johtuvaa riemua (ja riehumista ja huutoa ja kiljuntaa ja niin, tappelua).
Kaupungin vapputapahtumaa munkkeineen, simoineen, uusine ilmapalloineen, geokätkeilyineen, saippuakuplineen ja eurovaaliehdokkaineen. Ja mainitsemisen arvoinen pikkuneiti viiden tunnin päiväunineen.
Perinteeksi muodostunutta grilliruokaa, pötköttelyä, juoksulenkki ja myöhään venähtänyt nukkumaan meno.

Tämä päivä on käynnistynyt erittäin hitaasti.
Pihalla odottaisi harava, kottikärryt ja muutama neliö rapsuttamatonta nurmikkoa.
Jaksaisko?

(Äh, että mä inhoan tuota keittiön lamppua! Myydään eniten tarjoavalle. Ei luopumisen tuskaa.)