tiistai 30. heinäkuuta 2013

Jussit



Meidän puput ovat kotiutuneet meille tosi hyvin.
Tosin enin huuma on jo laantunut lasten osalta, mutta edelleen jokaikinen päivä pienet lepertelyt kuuluvat asiaan.
Kun ne on vain niin söpöjä ja ihania ja pehmeitä ja ja ja..

Muutamilta haittavaikutuksilta ei olla kuitenkaan vältytty.
Juniori käyttää toisinaan pupujen juoma-astiaa myös omaan janoonsa.
Kaksi tolloa keksivät kaataa saippuakuplavettä tähän samaiseen astiaan. (Toiveessa kai kuplivia pupuja.)
Vain pientä vääntöä on ollut siitä, kuka siivoaa TAAS häkin. (Papanoiden määrä yllätti. Jestas.)
Mutta noin yleensä ottaen pupujen hankinta on ollut todella kannattavaa.

Omasta laatikkokasvimaasta on saatu salaatit ja herneenversot ja porkkanan alkujakin kavereille ruoaksi. Ja koska oman maan porkkanat ovat saavuttaneet vasta yhden senttimetrin mittaisen soiron, niin on turvauduttava vielä kaupan tarjoamaan tavaraan.
Porkkanat ovat meinanneet muodostua pieneksi ongelmaksi.
Yli-innokas pupufani raahaa nimittäin porkkanapussia ulko-ovea kohti heti kun silmä välttää.








sunnuntai 28. heinäkuuta 2013

Heissan!


Anteeksi hiljaiseloni (viikon taukoa ei ole liene ollutkaan tässä blogissa koskaan), mutta tässä ollaan oltu pienissä tienesteissä.
Olen tässä saanut maistella semmoista kakkua, että välistä on ollut pienoisia nielemisvaikeuksia.
Kun on "laiskotellut kotiäitinä" (niinkuin tämä nimeltä mainitsematon edustajamme suustaan päästi) niin muutama kahdenkymmenen tunnin työpäivä vetää hiljaseks. Hetkeksi. Kunnes taas pursotetaan käsi krampissa.

Nautin ihan älyttömästi työstäni leipomossa. Paikka on pieni kotileipomo, jossa tehdään alusta asti kaikki itse, omin pikku kätösin.
Ihan nappijuttu tänä valmisruokien ja esipaistettujen tuotteiden tulvassa. (Pakastepullat on kyllä sikahyviä.)
Ja joskus kun uuvuttaa, (mm.viidensadan pullan paistumista vartoessa tai kolmenkymmenen täytekakun seassa häärätessä) niin viimeistään tilipäivänä pistää hymyilyttämään.

Kesä on kuitenkin ihan älyttömän lyhyt. Kun pääsee alkuun, niin jo loppuu.
Tulee ikävä aamupullaa, mutta aamuista äidin huuteluakin on jo ehtinyt tulla ikävä.

Työputki on taas muutamaksi päiväksi poikki, joten toivokaamme hellettä ja hyviä uintikelejä. (Kohta kymmenen vuoden talviturkki pistää hikoiluttamaan. Tosin vesi on edelleen niin hyistä, että taidan edelleen pysytellä karvoissani.)
Tai huominen menee kyllä ajellessa puolen Suomen halki pirssinvaihtoon, mutta paistaahan se aurinko auton ikkunastakin.

Ps. Tarjottimen minttuinen väritys pakotti siirtämään tuotteen ostoskoriin. Siinä se hivelee silmiä sen kun ehtii.

maanantai 22. heinäkuuta 2013

Mun pitäis..


Lista on loputon.

Pitäis pestä kylppäri. ("Sitten juhannukseksi" vaihtuikin "sitten jouluksi".)
Pitäis pestä ikkunat, lastenhuoneen matto, uuni, jääkaappi ja roskakaappi. (Hirveästi pesemisiä.)
Pitäis hommata eskarilaiselle reppu tykötarpeineen. (Jankutuskysely ylittää sietorajan.)
Pitäis järkätä vaatekaapit ja varata kirppispöytä. (Justhan mä tein sen. Kevät-talvella.)
Pitäis tehdä sitä ja pitäis tehdä tätä ja varsinkin tuota. (Ei kiinnosta.)

Mutta yhden sentään tein.
Vauva täyttää marraskuussa kaksi.
Hän sai vihdoin oman nimilappunsa pyyhenaulakkoon.
Hyvä minä! Hiljaa hyvä tulee.
Ensin työ ja sitten vasta kotityö. Vai miten se meni?

keskiviikko 17. heinäkuuta 2013

Autossa on tunnelmaa..


..välillä vähän liianki kanssa!

Meidän perhe kruisailee Peugeot 807 tila-autolla.
Istumapaikkoja on kuudelle (kaksi edessä, kaksi keskellä ja kaksi takana) ja seitsemäs penkki on tälläerää autotallissa, sillä sen jättämään tilaan mahtuu mainiosti tavara jos toinenkin.
Pidemmillä matkoilla joku lapsista pääsee etupenkille ja äiti tai isä istuu junioria viihdyttämässä keskipenkillä (koska isoveljen viihdyttäminen lipsuu useimmiten rääkkäämisen puolelle).

Pieneksi ongelmaksi automatkoilla on muodostunut George. Yrjö. Jori.
Kun nokanpää valkoisena vaikertaa isot pojat ja äiti, ei sillä roskapussien, talouspaperien ja pesuvatien määrällä oo mitään rajaa.

Lapsille on lääkäri määrännyt pahoinvointitabletit, jotka toimivat mainiosti (tosin keittiön lattialle syljettynä niistä ei juurikaan tehoja piisaa).
Äidin tablettien napsimista on tehokkaasti rajoittanut joko raskaus tai imetys. Ja unohdus. Tai pillerin sivuvaikutukset; ajokielto tai totaalinen uinahdus.

Millä sitten viihdyttää autossa pahoinvoivia muksuja? (Äiti ei viihdykkeitä kaipaa.)
Pädit ja Phonet voi unohtaa, samoin kuin lehdet, kirjat tai piirustamiset. Ja syömiset ennenkaikkea.
Ainoa pelastus on kuuden tunnin matkalla 24 kertaa eestaas kelaava miinajamanu, joka on pakko viidennentoista kierroksen kohdalla sammuttaa.

Pikkuveli ei toistaiseksi ole osoittanut merkkejä pahoinvoinnista (päinvastoin, voi mitä mainioimmin) ,vaan huutaa torvi suorana: "KEKKIÄ!" ekojen kilometrien jälkeen. Keksiä siis.
Meillähän ei lapset koskaan syö karkkia, eivät sitten ikinä. Eivätkä varsinkaan 1v8kk ikäisenä. Mutta olkoon tämän kerran, kun yksi ainoa tikkari hiljentää kiljuvan kaverin moneksi kilometriksi.
Ah, saan edes hetken voida huonosti ihan rauhassa..
..kunnes kuuluu: "mua janottaa!" ja hetken päästä neiti-Hienohelma 4v: "Kusettaa!" (Mistä näitä oikein tulee?).

Määränpäässä ensimmäinen urakka onkin sitten yrittää irrottaa hiukka rähmäinen tikkarinjämä kyynärpäästä.

Eläköön automatkat! Joita meillä tehdäänkin sattuneesta syystä kerran vuodessa.

sunnuntai 14. heinäkuuta 2013

Nörtit


Näitä nykyajan penskoja.
Synnytään kännykkä kädessä ja päivitetään facebookia: "Äiti ja isä, täältä tullaan!"
Näppäillään tietokonetta kun sormi juuri ja juuri yltää klikkaamaan hiirtä.
Soitellaan faijalle ilman että kukaan opastaa vieressä (opittu sivusta seuraamalla).
Otetaan kamera täyteen mitä fiinimpiä otoksia itsestä ja kaverin niskasta (opittu sivusta seuraamalla).
Ne tietää tietokoneen salasanan ja näppäilevät itsensä Ylen lastenpeleihin 3-vuotiaana.
Seuraavaksi ne kai jo googlettaa minkä näköisiä on afrikan lapset ja mitä koalat syö.
Ja mamma ja pappa (jotka ovat syntyneet suunnilleen jääkaudella, milloin ei tiedetty kännyköistä vielä mitään) katsovat monttu auki jälkikasvujensa touhuja vempeleiden kimpussa.

Uskon, että tästä tekniikan hallinnasta on paljon hyötyä, mutta uskon myös sen, että kun pappatunturi karkaa käsistä niin lapsosten tekniikan hallinta ei oo enää hallinnassa.

Salasana vaihtoon ja tabletti vaatekaapin ylähyllylle. Ja taas unohtui tekniikat pariksi päiväksi.
Hallinnassa siis. Vielä.

torstai 11. heinäkuuta 2013

Lehtien koti



Joskus (aina) mulla iskee päähänpinttymä johonkin juttuun.
Mä oon tätä lehtitelinettä kuola valuen käynyt hiplaamassa jostain viime syksystä jo. Ja aina oon jättänyt sen hyllyyn.
Ei mikään älykallis härpäke, mutta jos on kärryt täynnä tavaraa noin satasen edestä niin jostain pitää sit luopua, telineestä tai vaippapaketista. Tässä härdellissä vaippapaketilla on ehdottomasti enempi käyttöä.

Yleensä mulle käy niin, että sitten vihdoin ja viimein kun pääsen kaikesta piheydestäni yli ja hipsutan (kiidän) kauppaan eurot kilisten, on hylly SEN kohdalla tyhjä.
Tälläkertaa siinä oli yksi. Olin onnellinen.

Mistä sitten lähti moinen himo seinällä roikkuvasta lehtitelineestä?
Muutama muukin meidän huushollissa oli innostunut mun lehtien selaamisesta niin mä halusin lukea lehteni kokonaisena, en 2x2cm palasina. Toki oli pienimuotoista aivojumppaa palapelin muodossa, kun koitin yhdistellä revityt palaset lukemiskelpoisiksi.

Jos sitte eläkkeellä sais lukea lehtensäkin ihan yksin, sileänä, kiiltävänä, painomusteelle tuoksuvana. Kun nyt ne on yleensä ruttuisia, revenneitä, kuolaisia ja täynnä likaisia sormenjälkiä.

Mutta siihen mummoiluun on vielä aikaa, niin nyt itsekkäästi nostan lehteni rakkaiden rapakäpälien ulottumattomiin. Olen kyllä huomannut, että telineen alle on alkanut ilmestyä milloin minkäkin näköisiä kekoja erinäisiä penkkejä ja laatikoita ilmeisesti lehdenhaku tarkoituksessa.

Täytynee palkata ympärivuorokautinen vartiointi tai jotain.

Ps. Miksei lehtilaatikossa lojuvat K-Marketin mainokset kelpaa?

maanantai 8. heinäkuuta 2013

Vapaapäivä


Vapaapäivä parin päivän työputken jälkeen.

Vapaapäivänä heilutellaan imuria, pestään pyykkiä enempi kuin laki sallii, siivotaan keittiö perusteellisesti jotta sitä voidaan taas viikko sotkea perusteellisesti, hoidetaan pakolliset asiat ja täydennetään kaappeja sapuskalla.
Toki myös leikitään, hoidetaan pupuja, pyöräillään ja ehkä uidaankin.
Mutta myös kiukutellaan, vollotetaan, juonitellaan, tapellaan ja ärsytetään.
Tänään tätä roolia on vetänyt viisivuotias, jonka mielestä on niin väärin, että äiti on ylipäätään erehtynyt lähtemään töihin. Ja se fiilis hiipii hyvin äkkiä äidillekin, ei sillä. Mutta tämä on vain väliaikaista, joten ei välitetä nyt siitä.

Vapaapäivänä pitäisi ehkä levätäkin taas alkavaa duunia varten. Pitäisi.
Mun lepäämiset hoituu sillä, että makaan kymmenen minuuttia sohvalla vähintään kaksi mukulaa kimpussa, ja joka kerta kun suljen silmät saan pikkuisen sormen tökkäyksen silmään, sieraimeen tai suuhun.

Vapaapäivään kuuluu vielä tänään vähän rahan tuhlaustakin, pysyy tämä homma sopivasti tasapainossa. On sitten syytä taas tienata.

Minkälaisia kokemuksia teillä on työn ja lapsiperhe-arjen yhdistämisestä?
Onko sujunut hyvin? Mitä asioita olisit tehnyt toisin?




sunnuntai 7. heinäkuuta 2013

Ruoalla ei saa leikkiä.



Myös meillä on opetettu, että ruoalla ei leikitä.
Kun Afrikan lapset näkee nälkää ja juovat kuravettä ja niin pois päin. Sitä perus paasaus-settiä.
Siitä huolimatta nämä nirppanokat vetävät tortillalättyjä kylminä ilman mitään täytteitä ja vielä somistavat ruokansa silmänrei´illä halloween-teemalla. Ah, sitä tarpeellisten ravintoaineiden määrää.

Mutta tiedättekö miten nuo reiät tehdään?
Lätty taitetaan ja puraistaan suun täydeltä tavaraa, ja kun taas avataan paketti, niin TADAA, silmät ovat valmiit.
Ei kun kummittelemaan.
Huoh ja heh.

Ps. Kuitenkin aika kekseliästä.

torstai 4. heinäkuuta 2013

Raitapaita


Mä aina päätän, että nyt mä kyllästyn raitaan. Enkä osta enää yhtään raitaista paitaa.
Sitten mä koitan katella jotain apinaa ja autoja, kukkaa ja sydäntä, mutta ei. Ne ei vain iske.
Tai ovat toki erilaiset printit ihan kivoja ja niitäkin löytyy, mutta kaupasta lähtee mieluiten mukaan raitaa.

Jos ja kun rakastaa raitoja, niin kannattaa suunnata Popille. (Mitä!Täähän on ihan öky kauppa! Totesi mun mies kun viimeksi sen sain raahattua mukaan sinne. Jep. Ehkä vähän. Öky siis. Mutta sit mentiin henkkamaukalle niin vältyttiin rytmihäiriöiltä. Ei sais koskaan viedä miehiä kauppaan, jonka rekissä roikkuu vk-haalari hintaan 109e.)

Oottakaas hetki..
..pikasilmäyksellä noin nelisenkymmentä raitaista vaatetta osui silmääni lasten vaatekaapista.
Siis todellakin pika. Ja vain lasten. Lukuunottamatta pyykkikoreja ja telineitä ja..
Onhan noita kertynyt.
Voidaan toki sopia, että se on tosi vähän. Popin verkkokaupassa nimittäin näytti olevan kivat alet vielä.
Taidanpa tästä klikkailla itseni raitojen sekaan. Kyllä joku aina jotain tarvii.


tiistai 2. heinäkuuta 2013

Ennen ja jälkeen.



Käykö sulle koskaan niin, että pakkaat tohkeissasi reissuun mukaan kameran?
Entä käykö koskaan niin, että päätät tällä kertaa ottaa tooosi monta kuvaa?
Ja sitten kuitenkin kuvia on tasan neljä kappaletta, kaksi menomatkalta ja kaksi tulomatkalta.

Mulle kävi taas kerran niin. Ois ehkä aihetta petrata tätä valokuvapuolta.

Mutta kun en muistanut, enkä ehtinyt.
Kun oli niin mukavaa, ja välillä vähemmän mukavaa.
Oli sadetta ja märkiä tennareita.
Oli aurinkoa ja palanut niskanahka (edelleen, auh!).
Oli kiukkua ja riemua sillai sopivasti.
Oli ystäviä ja ihan tosi monta tuntematontakin.
Oli just niin ihanaa kuin aina ennenkin.

Arki se jaksaa sitte aina (v)ihastuttaa.
Jäätävä mounteverest pyykkiä. (8850m)
Lähtiessä pesemättä jätetyt vessat.
Borneon viidakkoa muistuttava piha.
Kaks ristiin kupsahtanutta neilikanränttyä.
Jääkaappi kera hyvin itäneen pottupussin.

Ensi vuoden tätä reissua odotellessa yritetään kestää tämä kaaos.