torstai 30. kesäkuuta 2016

Äitityttö-päivä ja vähän pakkailuja





Meidän vanhempi neideistä sai kyllä äitinsä sekä yhtä aikaa hyvin syylliseksi (ah tuo äitiyden tunne Top1) sekä ilahtuneeksi ehdotuksellaan.
Neiti tomerana ilmoitti yhtenä päivänä että, nyt äiti meidän kyllä pitäisi järjestää semmoinen äitiyttö-päivä!
Syyllisyys siitä, että elämä on ollut niin kiireistä ettei äidillä ole ehtinyt käydä mielessäkään henkilökohtainen irtiotto oman tyttären kanssa, mutta toisaalta ihana innostunut ilo siitä, että hänellä oli asia juolahtanut mieleen.
Sen verran voisin korjata ja nimetä tuon äitijavanhempityttö-päiväksi, koska meidän ikuinen säätäjävänkääjäkänkkäränkkä-kaksivee jäi iskän ja veljien kanssa kotiin.
Hän ei vielä moisesta laatuajasta paljoa perusta, koska saa sitä ja huomiota varmasti eniten muutenkin, koska on pienin.

Tänään siis mieheni meni hetkeksi aamusta remppaamaan, haki tullessaan vuokravaunun ja me likat startattiin sitten kohti naapurikaupunkia. Ja shoppailtiin.
Muun muassa eräs hyvinkin pinkkinen tylliunelma, jonka äitinsä suopui koiranpentu-ilmeen edessä ostamaan ja kun saatesanatkin olivat varsin asiaan kuuluvat, mää en mitään muuta ikinä tarvi jos mää saan tän, pliiiiis.. Milloin mun pikkuisesta on tullut näin iso?

Nyt on suurin osa tavaroista ja vaatteista kasseissa lähtövalmiina.
Tänä iltana pakkaillaan vaunu valmiiksi, huomenna aamulla herätään varhain ja lähdetään ajelemaan kohti pohjoista.
Vuoden odotetuin juttu, heti joulun kanssa samalla viivalla.
Tunnelma on varsin katossa. Kirjaimellisesti.

maanantai 27. kesäkuuta 2016

Villatakki-päivä



Ihan kamalaa, mun pandat on sitä luokkaa ettei mikään kuvanmuokkauskaan tehoa.
Se on juhannuksen jälkein arki tässä terve!

Meillä oli oikein lokoisa juhannus, ei jaksettu lähteä niin minnekään rientoihin, koska arkena koko ajan joku tulee tai menee, maattiin siis kotona, syötiin, nukuttiin, nautittiin Eliittikisoista kotikatsomossa ja kävästiin naapurissa iltakahvilla extempore.
Poikien kaverityttö sieltä samaisesta naapurista oli yökylässä ja me äidit haikeudella todettiin että tyypit on kohta siinä iässä, että valitettavasti tämmöiset yökyläilyt varmasti jää.
Kun tullaan niin isoiksi, että pojat ja tytöt..pyh.. kunnes se taas jossain vaiheessa alkaa uudelleen!?

Aamulla heräsin töihin, erittäin sekavien yöunien jälkeen, joissa muun muassa mieheni mummu tarjoili mulle ampiaisia hopeavadilta!? Siis What..
Ajelin kauniissa aamu(yön?)auringon paisteessa duuniin ja tein pikkunätin päivän, tulin kotiin kun osa oli vielä aamupalalla kympin maissa ja mieheni vuorostaan painui poikain kanssa työmaalle.

Silmäpussit ja silmänaluset eivät varsinaisesti haalenneet kun lahjoin pikkuväen äipädeille ja torkahdin toviksi.
Nyt on olo sekava kuin sillä kuuluisalla seinäkellolla, eikä oikein tiedä mihinnä alkais. Joten aloinpa sitten tähän.

Ihanan eilisen hellepäivän jälkeen tänään on taivas pilvessä ja tuulee aikalailla, vettä ei vielä ainakaan sada.
Nuoriso huutelee tuolta avonaisesta ikkunasta kaikkea hassunhauskaa, mä vetäisin villatakin shortsien seuraksi ja odottelen toista koneellista pyykkiä valmiiksi.
Sitten jos suorittaisi päivän Urhoollisuus-mitalin ja lähtisi noiden marakattien (puspus) kanssa kauppaan.
Edelliskerralla uhkasin kyllä että Pikkuveli saa lähteä seuraavan kerran vasta täysi-ikäisenä mukaan koska kehtasi järjestää semmoiset RyhmäHau-kilarit siellä että äiskän korvia taitaa punoittaa vähän vieläkin. Olin ihan että MITÄ? SINÄ? Ja lopulta kannoin meidän aina niin kiltin poikasen huutavana autoon, joka tähän asti ei oo kyllä keksiny vängätä juuri mistään..varsinkaan kaupoissa.
Lasten kanssa kaikki on niin mahdollista.

Mukavaa viikkoa sulle,
koitan ehtiä vielä kirjoittamaan ennen loppuviikon reissuun lähtöä, mutta jos ei kuulu mitään niin se johtunee siitä kun seitsenhenkinen perhe lähtee tienpäälle. Saattaapi olla jotain pientä siinä ennen.

torstai 23. kesäkuuta 2016

Tehotreeni!







Ettei menisi ihan istuskeluksi näillä lämpöisillä keleillä, pistäkääs soijaa pukkaamaan muuallakin kuin badenbadenissa lukien.

Nythän hehkutetaan joka paikassa HIIT-tyyppisistä lyhyistä vedoista, joissa tehdään aika monissa vain oman kehon painolla tapahtuvia liikkeitä mahdollisimman lujaa, lyhyessä ajassa.
En ole välttämättä mikään maailman tehokkain ihminen, tykkään liikaa sohvalla makaamisesta ja lukemisesta, mutta kun jotain teen niin tykkään että se tapahtuu äkkiä.
Jää katsos sitten enemmän aikaa sille lorvimiselle.
Siispä otin nämä pikatreenit heti omaankin repertuaariini kun niitä alkoi joka tuutista tupsahdella.
Vaikka harrastan juoksuakin, niin teen mieluummin puolen tunnin lenkin lujaa, kuin lönkyttelen monta tuntia hissuksiin.
Ja tykkään kovasta rääkki-treenistä muutenkin, salillakin tekee tiukkaa ettei nukahda kaikkien niiden palautteluiden välissä. Sielläkin vedän mieluummin lyhyen ajan, isommilla painoilla ja pienemmillä sarjoilla. Heti kun sinne tieni taas löydän, kun aika ei remontin, töiden ja opiskelun seassa ole juurikaan salilla ramppaamiseen liiennyt.

Jumppaan usein kotona, juuri sen takia että sen voi tehdä lasten kanssa yksin ollessanikin.
Ja sitä tässä on viimekuukaudet tämä mun elämä ollut. (Ei, en ole katkera, vähän kyllästynyt vain.)
Ja samallahan sitä saa lapsetkin liikkumaan, meillä onkin jo taitavia punnertajia ja vatsalihasliikkeiden tekijöitä että!

Aioin ensin hypellä sisätiloissa, vaan totesin että mun jumppapaikka oli vallattu, enkä halunnut teloa itseäni kaikkiin noihin pikkulegoihin, joten keräsin kamani (jumppamatto, hyppynaru (joka on kyllä joku narun pätkä vain) ja juomapullo) ja painuin takapihalle reenaamaan.
Ensin lämmittelin muutaman minuutin hyppynarulla (hiki kyllä valui jo pelkästä ajatuksesta kun aurinko porotti niin lämpimästi, onneksi tuuli kuitenkin), sen jälkeen teinkin sitten punnerruksia, askelkyykkyjä (vanha harkko pikku vastuksena), vatsalihaksia (isoja kiviä siinäkin vähän lisäpainona), hyppyjä, kyykkyjä, kyykkyhyppyjä, vähän lisää vatsalihaksia, juoksuspurtteja jne.
Vajaa puoli tuntia vedin kuin höyrypää ja ei varmaan tarvi epäillä etteikö sellainen tehoa?

Sen vain sanon tässä kaikkien kuullen nyt, itsellenikin muistutukseksi, että kyllä se ihan on usein liikkumattomuuden syynä se oman motivaation puute, eikö?
Et sä tarvi mitään kalliita salikortteja tai ryhmäliikuntatunteja tai hienoja varusteita normi liikkumiseen. Peeteet on ihan jees, mutta lehdistä ja netistä löytyy vaikka mitä treeni-ohjeita, joita saa ns. ilmaiseksi (vaikka lehdet ja nettikin maksaa) käyttöönsä.

Jos sulta löytyy jotkut lenkkarinreuhkat jalkaan ja pätkä narua, kiviä pihalta ja joku matto pyllyn aluseksi niin ylös, ulos ja treenaamaan vain! Juoksu ja perus jumppaaminen on ihan ilmaista (juoksussa toki plussaa on hyvät kengät), mutta lähinnä tarvitset sen motivaation, innostuksen ja hiukkasen mielikuvitusta.

Kokeileppa!

Ps. Vaikka rakastan liikuntaa, niin kyllä mullakin herkemmin se käsi kävisi siellä karkkipussissa kuin jumppapussissa, ja toisinaan joutuu piiskata itsensä liikkeelle. Toki pitää myös omaa kehoa kuunnella, joskus saa jäädä sinne sohvan pohjalle kyllä jos siltä tuntuu, mutta useimmiten pitäisi kuitenkin lähteä liikkeelle.
Oonkin pyrkinyt pitämään sen 3-4 liikkumiskertaa viikossa yllä, se sisältää juoksua, just tätä treeniä ja ratsastusta. Sillä pysyy kunto kohdillaan, kilot kurissa ja mieli vireänä. (Muoks. Treeni höpinöissäni aivan unohdin. Meidän vanha koti on nyt myyty!! Jee, siitä mietteitä myöhemmin.)

tiistai 21. kesäkuuta 2016

Niin valmista jo!




Käytiinpäs taas pieni kuvausreissu tuolla Joki-Korpelassa.
Hui mahdoton kuinka paljon siellä onkaan edetty taas viime kuvista.
Joka kerta kun astun ulko-ovesta sisään, on jotain näkyvää saatu aikaan. Nämä loppurempan hommat kun ovat niin konkreettisia. Ulko-ovi on uusi, eteisen lattia on laatoitettu, uudet ikkunat ovat niin ihanan..uudet! On kalusteita, on vetimiä, on katkaisijoita, ihanaa puhdasta valkoista (jonka vuoksi todellakin revin verkkarini ihan taatusti!).

Ensimmäisissä kuvissa on uututtaan kiiltelevä, vielä tuoreilla saumoilla (joiden yli hipsittiin laattoja pitkin vain, pikkuisille piti esittää mallikävelyä) varustettu eteisen/vessan/kuraeteisen lattia.
Laatan tarina on aika hauska, tai meillä kävi hyvä tuuri.
Meillä on samaa laattaa täällä vanhassakin kodissa ja olen tykännyt siitä nämä kohta kuusi vuotta tosi paljon. Pinta on sen verran eläväinen, että se antaa ihan älyttömästi anteeksi sotkua ja iso laatta on aina helppo pitää puhtaanakin.
Samaa laattaa siis ajattelin heti uuteen kotiinkin. No siinähän oli käynyt tässä vuosien varrella niin, että malli oli poistunut valikoimista (ainakin niistä mitä me tsekattiin) ja netistä löytyi vain jokin lava hyvällä alennuksella poistokorista! Ja arvatkaa, laattaa oli JUST sen verran, että se riitti noihin neliöihin. Ei kuulemma montaa laattaa ollut jäänyt, joten se meni kyllä just nappiin.
Olen oikein tyytyväinen.
Ainoastaan sauman väri on eri tässä uudessa lattiassa, tummempi kuin täällä vanhassa.
Tuossa on tuollainen söpö pieni porras-askelma tuonne aulaan (jossa taatusti kaikki vauvat ja vaarit vetävät nurin), joka näkyy tuossa ylimmässä kuvassa. Ihana yksityiskohta.




Sitten onkin kuvat sieltä, missä meikäläisen elämä pyörii pääasiassa. Eli keittiö.
Toisin sanoen, jos en syö siellä niin siivoan siellä. Joten sen pitää olla viihtyisä!
Keittiö on aika tosi tosi tavallinen, valkoiset kaapinovet, tummat tasot, musta allas. Harmaat kodinkoneet. Jotka tulevat muuten huomenna!
Vanha talo on siitä hauska, että vaikka kuinka tehdään uutta, niin pakko on suunnilleen pysytellä niiden sen ajan tilaratkaisujen sallimissa puitteissa. Jos jossain töröttää joku palkki tai muurinpätkä tai joku hormi, niin siihen on jonkin sortin kotelointi keksittävä jos haluaa ne piiloon, koska kaikkea ei voi vetää ihan sileäksikään.
Samoin altaiden paikat ja liekkarin paikat määräytyvät aika pitkälle sen mukaan, miten on ennenkin olleet. Tai sanottaisiko näin, että kaikkea voi siirtää ja laajentaa ja purkaa ja poistaa, mutta me päädyttiin siihen että mentiin suunnilleen samoilla ratkaisuilla kuin vanhakin oli.

Kalusteet ovat siis kaikki tuolla yhdellä seinällä, paitsi jääkaappi ja pakastin tulevat vastakkaiselle seinälle, tuohon koloon siis missä on imuri just nyt.
Kaappitilaa tulee olemaan hurjasti vähemmän kuin tässä nykyisessä, mutta kerronpahan vain että täällä nykyisessä on tasan ihan liikaa semmoisia kuppeja ja kippoja joita ei koskaan käytetä, joten uuteen tulee siis vain kaikki tarpeellinen. Silläpä se ongelma ratkaistaan.

Mahdollisesti hommataan joku säilytysjuttu, senkki tms. toisen ikkunan alle, kunhan tästä johonkin huonekalukaupoille selvittäisiin. Sinne voi sitten sulloa vuokaa, maljakkoa ja kannua, mitä harvemmin tarvii.




Sitten laskeudutaankin kellariin.
Joka on huikaisevan vaikea kuvata, no koska kellari.
Toisekseen niitä pieniä ikkunoita peittää toistaiseksi kaiken näköistä puskaa ja pensasta ja metrinen nurmikko, joten oletettavissa on hieman lisää valoa kunhan raivaustyöt ulkona alkaa.
Näissä kuvissa on vähän hassuja varjoja, koska valonlähteenä oli työmaa-valo.
Kodarista tuli yllättävän tilava! Yksistään jo valkoinen väri tuo lisää tilan tuntua. Kaappitilaa on ihan sopivasti, ja tuonne "pannuhuoneen" puolellekin saatiin vähän tasoa ja säilytystilaa ja siellä on myös tarkoitus kuivata pyykkiä. Tässä pikku kopperossa tulen varmasti viettämään myös lähes yhtä paljon aikaa kuin keittiössä. Mun valtakunnat <3



Mun likajalat <3

maanantai 20. kesäkuuta 2016

Käynnistyy, käynnistyy..



Huh mikä maanantai-olo.
Just nyt tekisi mieli painua parin tunnin lenkille ja sen jälkeen puolen tunnin suihku päälle!
Mutta just nyt pesen viikonloppuna kasautuneita likapyykkejä ja järjestelen kaikenkarvaisia tavaroita, romuja ja roskia niille kuuluville paikoille. Ja mietin tulevia viikkoja.

Lasten elämä on muuten jotain ihan käsittämättömän sekasotkuista.
Tuohon jäi yövaatteet kasaan, tuohon tuli kengistä läjä hiekkaa, tuossa on aamupalaleipä murustettuna pöydän alle ja siihen viereen on loiskunut läntti maitoa.
Eiliset pikkulegorakennelmat on räjäytetty sängyn alle, pöydällä on askartelun jäljiltä erinäisiä silppukasoja, kotileikin rekvisiittaa on tungettu eteisen kaappiin ja hukassa ollut sandaali löytyy vessan kalusteiden alta.
On pinniä lavuaarin reunalla, hammastahnaa peilissä ja vähän lattiassakin. Lippikset rattaiden alakorissa, reikä housuntakamuksessa ja ruohovihreät polvet.

Siinä sitten äiti kulkee ja järjestelee.
Siivoaa ja päpättää mennessään.
Petasitko sängyn? Älä puhu rumia! Vietkö roskapussin? Katsotko Pikkuneitiä hetken ulkona? Lopeta nyt tuo vinkuminen! Ei äipädeitä nyt! Kohta on ruoka, nyt ei oteta välipalakeksiä! Kenen sukat täällä on? Kuka siellä ovessa kulkee eestaas? Ovi KIINNI! Mikä täällä oikein maksaa?! Nyt ihan OIKEASTI! Ei vielä. Oota hetki. Ihan kohta. Joojoo. Niin?
Olet rakas.

Semmoisia maanantai-fiiliksiä täällä.
Vähän käynnistymisvaikeuksia eilisen piiiiitkän työpäivän jälkeen.
Mutta kaikesta huolimatta, eikö ollutkin kaunis kampaus meikäläisellä? Pisteet kampaamoon!

lauantai 18. kesäkuuta 2016

18.6



Uimapuku kuvastaa hyvin tämän hetken tilannetta kun katsoo ikkunasta ulos.
Märkää! Oikeastaan nappasin kuvat vain sen vuoksi, kun nuo hörsylät on aikasta söpöt tuossa roikkuessaan <3 puhumattakaan niiden omistajista <3

Tänään on kuitenkin ihana päivä, vaikka sataakin.
Kahden ihmisen yksi ikimuistoinen päivä (tai sitten ei, jos muistaa yhtä "hyvin" kuin minä oman hääpäiväni!), mutta kuitenkin, elämän hienoimpia hetkiä.
Mieheni sisko menee naimisiin. Sadepisarathan tuovat onnea, eikö? Ja vaikka vettä tulee kuin saavista, niin pienistä pisaroista se kaatosadekin muodostuu.

Eilen tein kakkuja.
Kermainen kerroskakku koristaa juhlapöytää muiden herkkujen kera.
Säälin jo nyt juhlamekkoani, joka nitisee illalla taatusti liitoksissaan.

Tänään heräsin jo kukon laulun aikaan kampaajalle, ja tässä sitä pönötetään tukka tötteröllä että kampaus olisi vielä illallakin ehjä. Tykkään kyllä että kampaus onnistui ihan odotusten mukaisesti, lähes samanlainen kuin mallikuvassakin.
Sen verran noista juhlakampauksista saa kyllä pulittaa, että lopputulos on paras olla miellyttävä.

Jahas, jos alkaisi virittämään lapsille aamupalaa, innokas tohina käy kodarissa, kun kolme kuudesta munasta on jo kuoriutunut. Kolmas kerta jo kun tulee tipuja, aina silti yhtä jännittävää touhua!
J nousi vielä aikaisemmin kuin minä ja lähti tekemään rempalle vielä viimeisiä laatoituksia. Hyvältä näytti kun kuvaa sieltä laittoi. Kalusteet on jo melkein kaikki paikoillaan ja on siellä kyllä niin valmista jo että oikein ei meinaa nahoissaan tässä pysyä.
Mutta pakko, koska kampaus.

Näistä häistä kun on selvitty vieraana, saakin alkaa valmistautumaan huomisiin häihin työntekijänä.
Juhlaista aikaa tämä kesä!





keskiviikko 15. kesäkuuta 2016

Haukotus




Eilen jo istuin tämän samaisen otsikon ja samojen kuvien edessä, mutta en kerta kaikkiaan saanut yhtään ainutta järkevää lausetta aikaan..
Joskus vain on se tilanne että ei irtoa.
Mua väsytti ihan kamalasti, isommat riiteli jostain taas todella järkevästä aiheesta ja pienin vaati huomiota kiskomalla kädestä koko ajan. Kirjoita siinä sitten.

Jospa tällä kertaa vähän parempi hetki.
Ainakaan kukaan ei just nyt revi pelihousujaan ja pieninkin on toisten lego-leikeissä mukana.
Aika luksusta.

Kesälomaa on hujahtanut jo kohta kaksi viikkoa!
Älytöntä kun nämä kesän ensimmäiset viikot juoksee ihan hirveetä kyytiä. Työt ja aktiviteetit, remontista puhumattakaan, vievät vuorokauden tunteja tehokkaasti eteenpäin.
Työrintamalla on oikein positiivista meininkiä, laskeskeltiin tuossa että elokuun viimeiseen viikonloppuun saakka on melko työllistettyjä hetkiä paljon, ja sehän on pelkästään hyvää.
Lasten kerhot ja uimakoulut on sujuneet myös kivasti, toiset intopiukeina ja malttamattomina odottavat joka päivä, että koska lähdetään.

Remontti on myös edistynyt ihan huimasti tässä muutaman viikon aikana.
Ikkunat ja ovet on vaihdettu, Instagramista voi käydä kurkkaamassa kuvaa, ja tänään tulee kalusteet, joiden asennuksessa riittääkin sitten muutamaksi päiväksi hommia.
Sen jälkeen onkin enää laminaatin laitto aulaan, olohuoneeseen, makuuhuoneeseen, keittiöön, ja eteisen/wc:n laatoitus. Loppuhommat ovatkin sitten pientä nappulointia ja viimeistelyä sinne tänne. Sähkötöitä muun muassa. Mutta ihan huikeeta että aivan pian muutetaan <3
Talorintamalla on muutenkin paljon positiivisia, jännittäviä ja vähän stressaaviakin juttuja ilmassa.
Uskomme kuitenkin, että kaikella on taipumus järjestyä ja luotamme siihen että nimen omaan positiivisesti.

Lasten huoneesta kuuluu iloinen kälätys, serkkulapset piipahtivat leikkimään.
Taidanpa turauttaa tässä aamupäivän toisen kupillisen kaffia ja alkaa valmistautumaan kauppareissuun.
Illalla on vielä kivaa tiedossa, lähdetään tytsyjen kanssa viettämään iltaa naapurikaupunkiin syöminkien ja shoppailujen merkeissä.

Today is a good day.





sunnuntai 12. kesäkuuta 2016

Mamma ja tytöt









Oon täällä ennenkin jutellut, että tykkään katsella blogeja joissa postataan asukuvia.
Oikeasti saan niistä inspiraatiota omaan pukeutumiseeni (joka on varsin sekalaista settiä) ja välistä tulee vastaan joku paita tai takki tai housut, jotka on pakko saada! Vain sen takia kun ne siinä kuvassa, toisen päällä, on niin kivan näköiset. Ainahan se ei sitten ihan mee niinku elokuvissa, omassa kropassa joku kolttu saattaa näyttää ihan höpöltä.

Siitä ilosta, että itsekin tykkään katsella toisten asukuvia, ajattelin vetäistä tässä sunnuntain kunniaksi omanikin teidän iloksi.
Ihan höpöksihän tämä poseeraaminen meni taas tälläkin kertaa, yksi heiluu ja juoksee, toinen repeilee.. aika monta kuvaa lensi ö-mappiin.
Meillä on semmoinen omanlaisemme huumori, joka ei kyllä kestä tämmöisiä poseeraamisia.
Ehkä mun pitäisi pyytää kuvaajaksi joku muu kuin oma mies.

Mustissa mentiin.
En muuten edes hoksannut, ennen kuin lähtöä tehtiin (oltiin siis rippijuhlissa) että naisväki oli enempi hautajais-varustuksessa, mutta näillä mentiin. Onhan musta silti aina tyylikäs!
Löytyy kyllä neitosten vaatekaapista muutakin väriä, äidin ei niinkään.

Nuo tyttöjen nahkatakit on vain niin <3.
Luin erään keskustelun, jossa pohdittiin onko pienten tyttöjen nahkatakit vähän liian aikuismaiset, mutta mun mielestä nää on yksistään söpöt. Ja itse asiassa ollaankin ihan samis-takeissa koko naisväki, kun omanikin on samantyylinen.
Joku muuten kerran toivoi kuvia mun takista, joten tässäpä on! Tämä ei vain ole SE nahkatakki, vaan yks toinen.
Oon semmoinen säätäjä näitten vaatteiden kanssa, joskus vain tuntuu että ei, tämä ei passaa.
Myin edellisen takin pois, ja tilasin kokoa pienemmän, ja nyt on hyvä. Ikuinen säätäjä.

Jos nyt joku haluaa tietää ja inspiroitua niin,

Pikkuneidin vaatteet:
Takki Ellos
Tyllimekko Pomp De Lux
Sukkikset H&M
Kengät (huomatkaa nauhat hienosti auki) Vans

Ison neidin vaatteet:
Takki Ellos
Mekko Gugguu
Sukkikset H&M
Kengät Converse

Äidin vaatteet:
Takki Nelly.com (Even&Odd)
Tunika H&M
Legginssit Vimma

Semmoiset tyyli-lyylit tällä kertaa.
Ehkä taas vuoden päästä seuraavan kerran asukuvaa. Heh.


torstai 9. kesäkuuta 2016

Kesäloma vai talviloma?



Hei vain taas!
Täältä tuulen tuiverruksen keskeltä, kahvikupin ääreltä, kirjoittelen.
(Ja jos nyt joku erehtyy luulemaan, että istun jossain keskellä aavaa peltoa juomassa päiväkahveja, niin korjaan että ihan sisätiloissa täällä kökötetään ja lähinnä kuunnellaan kun tuuli paukuttaa kattopeltejä ja viuhuu pitkin pihaa.)

Yritin pelastaa mun kesäkukatkin nostamalla ne sisätiloihin, mutta pahoin pelkään että ne paleltui jo viime viikonloppuna kun lähdin yhtenä aamuna viideksi töihin, niin oli PAKKASTA!
Voi elämä, en kestä tätä Suomen kesää.. räntää ja pakkasta jne. kesäkuussa.
Huh, että paras on lämmetä loppukesäksi tai mie romahan. Tai muutan Balille.
Romahtaminen on ensisijainen vaihtoehto, koska olen uhannut ja päättänyt, että tämä tuleva muutto kun on ohi niin seuraavan kerran muutan hautausmaalle. Että romahdusta siis odotellessa!

Lasten kesäloma on pyörähtänyt ihan kivasti käyntiin, siis ilman mitään romahduksia.
Aktiviteetteja hankittiin tähän kesäkuulle ihan kivasti, saavat vähän enimpiä kesähöyryjä purkaa pois.
Kaksi vanhinta ovat seurakunnan värkkäyskerhossa, joka on 7-10 vuotiaille tarkoitettu leikkikenttä-tyyppinen juttu. Kolmena päivänä viikossa 2,5h ohjattua, kivaa tekemistä koko kesäkuun.
Pojat tykkää.
Sen lisäksi Kakkonen ja Isoneiti ovat vielä tämän ja ensi viikon joka ilta tunnin uimakoulussa.
Olen täysin ulkoistanut uinnin opettamisen ammattilaisille, lapset kulkeneet jo monta talvea uimakerhossa ja hienosti ovatkin oppineet kaikkea.
Niin kauan "pakotan" käymään, kunnes uimataito on hallussa.
Se on mielestäni yksi tärkeimpiä taitoja opetella.

Muuten sitten tuusataankin ihan tässä kotosalla, lapset ovat käyneet kavereilla ja treffejä on sovittu tulevillekin päiville. Loppukuusta tehdään vähän lomareissua ja sitten aletaankin pakkailla muuttolaatikoita.
Tässähän se kesä menee tohistessa.

Loppuun vielä kuva mun reippaasta takkutukasta, joka haluaa innokkaasti auttaa äitiä kotitöissä.
Kuinka paljon muuten teidän muksut tekee kotona hommia? Rahaa vastaan, vai ihan yhteiseksi hyväksi?
Meillä kotitöistä ei ainakaan vielä makseta, jokainen saa rahaa jos ja kun johonkin kulloinkin tarvii.
Työt ovat lähinnä oman huoneen siivousta; imurointia ja sängyn petaamista, roskien vientiä ja astianpesukoneen tyhjennystä ja täyttöä, pyykin ripustamista.
Pienempien vahtimista joskus hetken kerrallaan.


Niin, kukin tyylillään, etten sanois:


maanantai 6. kesäkuuta 2016

Pikakuulumiset










Pikakuulumiset remontin saralta ja vähän muutenkin.

Hommat alkaa olemaan rempalla jo silleen viittä vaille loppusuoralla!
Pohjamaalaukset on nyt tehty keskikerrokseen ja huomenna alkaa varsinaiset maalaukset.
Valkoista, valkoista ja vielä kerran valkoista. Meidän vanhempien makkariin tulee harmaa rapatun näköinen seinä kuten tässä vanhassakin, muuten pelkkää valkoista.
Ikkunat tulee tällä viikolla myös, ja ensi tai sitä seuraavalla viikolla kalusteet.
Sitä ennen pitäisi vielä lyödä laminaattia lattioihin ja laatoittaa eteis- ja wc-tilat. Hui hirvittävää.
Tässä nyt ehkä ihan varovaisen toiveen voisi heittää ilmaan, että heinäkuussa päästäisiin muuttamaan.
Jos kaikki menee hyvin.
Sen jälkeen alkaakin sitten pihahommat, joita muuten riittää!
Oikeastaan vähän kauhulla odotan sitä multa-savi-vesisade (jota meidän tuurilla losottaa koko loppukesän! Pessimisti, minäkö?) systeemiä, joka kantautuu muksujen jaloissa sisälle.
Äitien hermojen pituus on oltava kyllä jotain ihan käsittämätöntä, ootteko samaa mieltä? Noin niin kuin yleensäkin..

Mutta eipä sen enempää tässä..
Noin minuutin välein joku käy kiskomassa mua hihasta, että tuu jo äiti.
Starttaamme kohti vapaa-aikakeskusta ja uimahallia, kaksi lapsista aloittaa tänään kahden viikon mittaisen uimakoulu-rupeaman. Sillai ihan pikkusen malttamattomina, etten sanois.
Me toiset lenkkeillään sitten sillä aikaa.

Kuvien myötä pääsette taas mukaan remonttiin ja askelen lähemmäksi valmista kotia.

Ps. Kerroinko jo, että rakastan noita katkaisijoita ja pistorasioita. Niin <3.

perjantai 3. kesäkuuta 2016

Ihania päiviä








Sen lisäksi, että alkuviikko on maattu sisällä vähemmän ihanissa tunnelmissa, on loppuviikko nautittu ihanista keleistä!
On ollut niin lämmin, kuuma suorastaan muutamana päivänä, että on ihan kesäfiilis.
No toki huomisesta eteenpäin ainakin viikoksi luvannut tänne tosi viileitä kelejä, mutta jospa ne lämpöiset sieltä palaisivat pian takaisin. Ei kiitos viime kesän tässä-sitä-odotellaan-koko-kesä-milloin-se-kesä-tulee-kelejä.

Oon ollutkin eilisen ja tämän päivän töissä, ja kyllä on taas ihmisille herkkuja viikonlopun juhliin väännetty. Tänään olinkin semmoiset vaatimattomat neljätoista tuntia ja kyllä tuntuu koivissa.
Ja silmät lurppasee niin että tosissaan täytyy pinnistellä että pysyy hereillä.
Isot pojat lähti J:n mukana sählyyn ja pikkuväestä 2/3 vielä tuolla hörisee vaikka nukkua pitäisi.
Sitä tässä siis venaan, että saman tien oikasen tästä koneelta kyljelleni kun peräkamarissa tulee hiljaista.

Huomenna vielä skarppina koululaisten kevätjuhlaan kirkkoon, ja sen jälkeen alkaakin lapsilla pitkän talven uurastuksen palkintona ihana pitkä kesäloma.
Sitä on odotettu, ja on ollut kyllä kouluväsymystä havaittavissa tässä viimeisinä viikkoina.
Onhan ne pieniä vielä nämä alaluokkalaiset <3

Aivot eivät kyllä kerta kaikkiaan kykene enää tuottamaan mitään järkeviä ajatuksia, saatikka että sormet ne naputtelisivat lauseiksi asti, joten luovutan..

Hyvää viikonloppua kaikille!