Mä oon tosi huono lähtemään ikinä mihinkään retkelle kotipihaa kauemmaksi.
Eikö olekin hienoa, että ihminen omistaa sellaisia naapureita, jotka nykäisevät hihasta oikeaan aikaan? Minusta on.
Ei muutakuin makkarat messiin ja notskille.
Keli hellii ja lasten riemulla ei ole rajoja. Eikä aikuisillakaan tylsää ole.
Vaatteet savunhajuisina sitten kömmitään kotiin ja seuraavan viikon lapset kärttävät uutta retkeä.
Mikäs siinä, kun ilmatkin alkavat olla mitä ihanimmat retkeilyyn.
Lähtekääpä tekin!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti