Tää mutsi näköjään laahaa vieläki jossain pääsiäisen tienoilla, eikä pääse tähän päivään ollenkaan kiinni. Ainakaan kuvien kanssa.
Jälkikasvu kävi trulleilemassa, kuten nyt kuuluu. Itse en mokomasta touhusta paljoa perusta, mutta kai sitä on jämähtänyt johonkin ikiaikaisen perinteen vaalimis-juttuun, jossa tehään vain asioita kun aina ennenkin on tehty.
Onko trullihommassa, tai siinä kiertelyssä sitten mitään rajaa? Me kait penskana paineltiin koko kylän torpat läpi ja tapeltiin loppupäivä kaameassa sokerihumalassa, mikä patukka on kenenki.
Ja ei oo omena kauas puusta pudonnu, voin kertoa. Ihan höpöä hommaa.
Meidän lapsilla ei varsinaisesti ole karkkipäivää. Noin kerran viikossa syödään laku tai karkkilaatikko ja se onki sit siinä. Voitte arvata minkä ylitsevuotavaisen tunteen sai aikaan palttiarallaa S-Marketin muovipussin verran mättöä yhden päivän aikana?
Ei vaan oikeasti me syödään vieläki niitä karkkeja. Örgh. Alkaa nääs tökkimään jo.
Omasta puolestani sanon, että olen tyytyväinen itseeni, kun oon saanu pidettyä sen karkkipäivän kerran viikossa. Niin itselläni kuin lapsillanikin.
Jos ihan suoraan sanon, niin en ois uskonu. Siitä omasta kohdastani.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti