keskiviikko 17. heinäkuuta 2013

Autossa on tunnelmaa..


..välillä vähän liianki kanssa!

Meidän perhe kruisailee Peugeot 807 tila-autolla.
Istumapaikkoja on kuudelle (kaksi edessä, kaksi keskellä ja kaksi takana) ja seitsemäs penkki on tälläerää autotallissa, sillä sen jättämään tilaan mahtuu mainiosti tavara jos toinenkin.
Pidemmillä matkoilla joku lapsista pääsee etupenkille ja äiti tai isä istuu junioria viihdyttämässä keskipenkillä (koska isoveljen viihdyttäminen lipsuu useimmiten rääkkäämisen puolelle).

Pieneksi ongelmaksi automatkoilla on muodostunut George. Yrjö. Jori.
Kun nokanpää valkoisena vaikertaa isot pojat ja äiti, ei sillä roskapussien, talouspaperien ja pesuvatien määrällä oo mitään rajaa.

Lapsille on lääkäri määrännyt pahoinvointitabletit, jotka toimivat mainiosti (tosin keittiön lattialle syljettynä niistä ei juurikaan tehoja piisaa).
Äidin tablettien napsimista on tehokkaasti rajoittanut joko raskaus tai imetys. Ja unohdus. Tai pillerin sivuvaikutukset; ajokielto tai totaalinen uinahdus.

Millä sitten viihdyttää autossa pahoinvoivia muksuja? (Äiti ei viihdykkeitä kaipaa.)
Pädit ja Phonet voi unohtaa, samoin kuin lehdet, kirjat tai piirustamiset. Ja syömiset ennenkaikkea.
Ainoa pelastus on kuuden tunnin matkalla 24 kertaa eestaas kelaava miinajamanu, joka on pakko viidennentoista kierroksen kohdalla sammuttaa.

Pikkuveli ei toistaiseksi ole osoittanut merkkejä pahoinvoinnista (päinvastoin, voi mitä mainioimmin) ,vaan huutaa torvi suorana: "KEKKIÄ!" ekojen kilometrien jälkeen. Keksiä siis.
Meillähän ei lapset koskaan syö karkkia, eivät sitten ikinä. Eivätkä varsinkaan 1v8kk ikäisenä. Mutta olkoon tämän kerran, kun yksi ainoa tikkari hiljentää kiljuvan kaverin moneksi kilometriksi.
Ah, saan edes hetken voida huonosti ihan rauhassa..
..kunnes kuuluu: "mua janottaa!" ja hetken päästä neiti-Hienohelma 4v: "Kusettaa!" (Mistä näitä oikein tulee?).

Määränpäässä ensimmäinen urakka onkin sitten yrittää irrottaa hiukka rähmäinen tikkarinjämä kyynärpäästä.

Eläköön automatkat! Joita meillä tehdäänkin sattuneesta syystä kerran vuodessa.

11 kommenttia:

  1. vasta miehelleni puhelin, että onneksi ei meijän lapsilla ole matkapahoinvointia. viimeviikonloppuna kuitenki kohta 2vee oksensi autossa. onneksi osasi sanoa että maha kipee ja ehdin sokkarin pussin työntää tytön leuan alle.
    huonosti syöty aamupala ja sitten banaani automatkalle oli vissiin virhe.:)
    Martta
    ps. "kusettaa!" hihhih:)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Se on todella ressaavaa matkustaa kun et yhtään tiedä millon joku alkaa yökkäämään..ja pidemmillä matkoilla varsinkin on hankala kun ei tiedä tohtiiko kesken matkaa syödä!
      Kaunista kielenkäyttöä..tenavat ne oppii!!

      Poista
  2. Anteeksi, oon jo jonkin aikaa lueskellut blogiasi, mutta oon laiska jättämän kommenttia.. Mutta jospa nyt. Meillä kans yökitään matkoilla. Oon oppinu, että mitään makeeta en syötä lähtiessä, enkä matkan aikana. Ainoastaan sipsejä ja salmiakkia, ne auttaa meillä. Kun vain muistais pakata niitä aina mukaan...

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos kommentistasi! Ne ilahduttavat kovasti, vaikka en niiden vuoksi blogia pidäkään :)

      Makea ei tosiaan oo mitään parasta matkasyötävää, sipsejä taidan kokeilla seuraavalla kerralla koska ne ainakin tepsivät muuhun huonoon oloon mulla ainakin..
      Myös erilaisia rannekkeita täytyis ihan huvikseen kokeilla, oisko niistä apua?!

      Poista
  3. päivän naurut!! :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. :D huumorilla selviää kaikesta, matkapahoinvoinnistakin! Ainakin näin jälkeenpäin muisteltuna ;)

      Poista
  4. Meilläki yksi joka saa autossa nuita pahoinvointikohtauksia, niskat itellä kipeänä kun etupenkiltä jatkuvasti tarkkailen tytön naamaa ja kyselen onko huono-olo?

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Se on just pahinta se taaksepäin vilkuileminen kun itelläki tulee sit huono-olo..
      Meillä yleensä isommat osaavat jo sanoa jos oksettaa, ja pussit ja paperit on aina mukana!
      Mutta ärsyttävää se on, siitä ei pääse mihinkään.

      Poista
  5. Kiva kirjoitus, vaikka matkapahoinvointi ei varmaan yhtään naurata. :) Eikö sen pitäis ajan kanssa/iän myötä helpottaa? Auttaako etupenkillä istuminen? Tai yöaikaan matkustaminen?

    E
    iltapalalla.blogspot.fi

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos!
      Mulla itellä on jatkunut ihan lapsesta saakka, pahoinvointilääkkeet kyllä tehoaa kun muistaa/pystyy ottamaan. Ja etupenkillä kun istuu ja kattelee vain eteenpäin, niin pysyy hallinnassa kyllä :)
      Yöaikaan matkustus on monesti pahinta. Kun lapset nukkuvat niin nuokkuvat sitten miten sattuu ja yleensä joku herää sit kitisemään ja kohta leksa lentää!

      Poista
  6. meillä ei oo kokemusta tuosta laisinkaan..(koputtaa puuta)

    VastaaPoista