sunnuntai 17. marraskuuta 2013

Villasukat Sallan tapaan!




Olen ihan käsittämättömän surkea käsityö-ihminen.
Ala-asteen kässätunnin tuotokset ovat ihan legenda, ja yläasteen kässätunnit itsessään olivat niin legendaa, että ne tuotokset hukkuivat siihen hihitykseen ja kikatukseen. Ja sinne ovat jääneet.
Mutta jotain jäi povariin ja paksuun kalloon, villasukat osaan tehdä.

Aina elokuun pyörähtäessä syyskuulle mun villasukankutomiskättä alkaa vipattaa.
Ihan tohkeissani pyörin lankahyllyllä edestakaisin ja hullaannun niistä väreistä. Poimin mukaani kerän tai pari (tällä kertaa mustaa) ja sujahdan puikkoineni sohvan nurkkaan.
Ongelma on siinä, että sitä vipatusta kestää yleensä vain varren verran. Sen jälkeen alkaa tajuton ahdistus siitä, että sukka (ja mielellään se toinenkin vielä) täytyisi saada valmiiksi asti.
Kutale pyörii hyllyllä (se suorastaan sulautuu jo sisustukseen) ja joka kerta ohimennessä huutaa perääni epätoivoisena. Ja minä ahdistun.

Kuvanotto hetkellä toinen sukka oli vielä keränä kaapissa. (Nyt jos kuvaisi, niitä tuskin näkyisi.)
Mutta nyt ne ovat vihdoinkin valmiit.
Tein niitä noin kolme kuukautta, mutta se taitaa kuulkaa olla ennätys se.

5-vuotias pyysi itselleen myös uusia sukkia.
Hyvällä mäihällä ehtisi vielä tälle talvelle!

2 kommenttia:

  1. sä sentään osaat sukan tehdä,mutt mä en :) että se siitä kässätunneista koulussa ;)

    VastaaPoista
  2. Voin lohduttaa, että siihen se sit jääki :D

    VastaaPoista