torstai 20. helmikuuta 2014

Kodin sydän






Keittiöstä näkee, millainen emäntä on talossa.
Näin kuuluu vanha sanonta, joka ehkä kieltämättä jollain tasolla pitää paikkansa.

Tämän talon emäntä haluaisi, että tiskipöydästä voisi peilailla itseään ja kukaan ei olisi meidän keittiöstä puhuttaessa kuullutkaan sanasta leivänmuru, mutta palataanpas todellisuuteen.
Lasten kanssa eläessä tämmöinen haave on tosi kaukainen, mutta myönnän että keittiö on ihan siivousmaniani kärkipaikalla. Siksi, että jos keittiö on kuin pommin jäljiltä, tuntuu koko tupa epäsiistiltä. Mun päivästä tulee aina parempi, kun saan aamulla raivattua keittiön puhtaaksi.


 

 


Keittiön ehdotonta hittiä on vaikea valita, koska niitä on niin monta.
Olkoot se sitten tälläkertaa vaikka tuo marketin ylimmän hyllyn perimmäisestä nurkasta kiipeämällä haettu kerrosvati, joka kaikessa pitsisyydessään on vain niin nappi hankinta.

Ehdottomia huteja sen sijaan löytyy vain kaksi.
1. Ruokapöydän päällä oleva lasi.
Älyttömän kätevä joo, suojaa pöydän pintaa kolhuilta jne, mutta ihan älyttömän rasittava muru-imuri. Imee lasin ja pöydän väliin käsittämättömän määrän moskaa. Väliin mahtuu mm. ne kuuluisat leivänmurut ja kaksivuotiaan lusikan pää. Ja kaikki muu siltä väliltä.
Ai niin, jotain positiivista tästäkin pitää repiä. JOS joku sattuu joskus livauttamaan mukinsa nurin (lue: joka syönnillä), lasi imaisee nesteen kivasti talteen, ei tarvi kyykkiä lattialle saakka.
Niin, paitsi yhden kerran kun kaatui litran maitopurkki. Mieheni toimesta. Hyi hyi.
2. Vähävaloisuus.
Ikkunoita on tasan yksi, keskikokoinen sellainen. Ja sen valo ei häävisti riitä itse keittiön puolelle lainkaan. Täällä ois moottorisahalle töitä.

Ps. Juuri ennen kuvien ottoa hilasin silloisen nuorimmaisen syöttötuolin vaatehuoneeseen. Kaksivuotias kärsi muutaman päivän sen jälkeen aina ruokaillessa pahasta ADHD:sta, jonka oireina oli jatkuva seilaaminen penkiltä pöydälle, pöydältä toiselle puolelle pöytää, penkiltä alas ja pöydän alle.
Äidillä diagnosoitiin samaisina päivinä pahat rytmihäiriöt ja kohonnut verenpaine.
Onneksi oireet ovat tasaantuneet ja ruokailut sujuvat jo aika nätisti.



 

5 kommenttia:

  1. Kaunis keittiö! :)

    Mäkin pidän siitä että keittiö olisi aina siisti, mutta näin lasten kanssa se on aikas haastavaa. :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos :)
      Odotan kauhulla sitä, kun lapset ovat isoja ja jokainen käy vuorotellen pitkin päivää syömässä ;) ääk! Nyt kun ruokailut ovat vielä sillä tavalla hallinnassa, että kaikki ollaan yleensä pöydässä joka kerta yhtä aikaa!

      Poista
  2. Kyllä voi olla siisti keittiö! Varmasti kiva alkaa kokkaamaan.
    Meidän keittiössä on aika erinäköistä, mutta viihdyn siellä kyllä.
    Ja meillä muuten ollaan jo siinä vaiheessa että lapset on siinä iässä että keittiössä ei pyöritä vain silloin kun äiti pyytää vaan paljon useamminkin. Siinä on kyllä välillä kestämistä. :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kuva on otettu heti putsaamisen jälkeen ;) ihan normi sotkut meiltäkin löytyy yleensä!

      Poista
  3. Meillä köökissä on jatkuva kaaos,mutta..siisteyttäki löytyy sit ku siihen joku innostuu ja ryhtyy tuumasta toimeen.(kellä nyt sattuu tiski-vuki olemaan ja miten sen haluaa loppuun asti hoitaa)..

    VastaaPoista