lauantai 1. helmikuuta 2014

Pienestä onnellinen!



 
 
 
Tontut ja enkelit pois alta, nyt jyrää lumiukot ja jänikset.
 
Yksi asia on ihan ylitse muiden, joka tyydyttää mua tällä hetkellä tosi paljon.
Oon varmaan aikaisemminkin joskus avautunut tänne siitä, miten huono lasten kanssa askartelija olen. Se on aika pitkälle ollut leikkaa-vanhasta-akuankasta-ja-liimaa-paperille- tyyppistä reppanaa väsäämistä. Jota lapset ovat saaneet ihan keskenään tuuskata. Kun ei vain äidiltä irtoa, niin ei irtoa.
 
Nyt kun lapset ovat koulussa, kerhoissa ja päiväkodissa niin iloitsen joka ikisestä tekeleestä joita he kantavat lähes päivittäin kotiin. Että joku jaksaa suunnitella ja toteuttaa lasten kanssa kaikkea hienoa. Faktahan on se, että meidän lapset ainakin nauttivat siitä ihan täysillä.
(Olen yrittänyt olla syyllistymättä askartelemattomuudestani, koska neuvolassa on poikkeuksetta kehuttu meidän lasten käden motorisia taitoja, että ei sillä lopputuloksella niin väliä. Oli se sitten A4 silppuna pöydällä tai hieno vessapaperi-lumiukko!)
 
Ps. Ei varmaan epäilystä alimman kuvan kohdalla, kuka on oppinut kirjoittamaan oman nimensä? Tämä samainen neiti päätti synttäreidensä jälkeen, että hän on niin iso tyttö, että lähtee kerhoon. Ihan käsittämätön muutos syksyiseen räpistelyyn, josta voit lukea täältä!
 


4 kommenttia:

  1. Ihania taideteoksia! :)
    Meillä lapset askartelee jonkin verran, mutta enemmän keskenään. Kunhan pikku S ei ole enää niin kiinni minussa kerkeän minäkin paremmin osallistumaan siihen touhuun. :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Lasten askartelut on ihan parhaita. Vaikka ne ois kuinka reppanoita niin äiti on aina ihan että Vau :)

      Poista
  2. on se aina oma hommansa keksiä pienille askartelu-juttuja :) ite kerho-opettajana ku oon...mutt mikä ilo ja riemu,ku siihen alkuun pääsevät...

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Meilläkin kyllä ovat ihan liekeissä kun kaivetaan sakset ja liimat esille :)

      Poista