sunnuntai 20. huhtikuuta 2014

Kyllä se on ahkerassa käytössä




Häkkisänky on ensimmäisiä isoja hankintoja silloin kun vauva on tulossa taloon.
Heti vaippojen ja vanulappujen jälkeen.

Tämän vauvan kohdalla voinee todeta, että sänky on raahattu ihan turhaan varastosta päivänvaloon.
Petivaatteet saavat ihan rauhassa pölyttyä ja sänkyyn on kasaantunut talon lähes kaikki irrallinen tekniikka ja puolet mamman vaatekaapista.

Mutta kun se vauva itkee.
Ja ähisee.
Ja kitisee.
Ja pieree ja oksentelee (okei, piereminen ei estä kyllä nukkumista omassa sängyssä) siihen malliin, että miten ihmeessä sitä laittaa nukkumaan omaan sänkyyn?
Toki voi laittaa, jos välttämättä haluaa pompata ylös ja sännätä vauvan luo kymmenen sekunnin välein.
Mä en halua.
Mä haluan nukkua.

Vauva on maailman ihanin.
Mutta tunnustan, että illan ihanin hetki on kun pääsen suihkuun, jonka kohinan ja itseni esittämän oopperan läpi ei kuulu itkua (voi myös käyttää sanoja raivokas karjunta).
Ja sekin on oikein ihanaa, kun ulko-oven painaa kiinni ja edessä on kokonainen tunti höntsäilyä ilman itkua (voi myös käyttää sanoja naisellinen kiljunta).
Ja se vasta ihanaa onkin, jos johonkin pääsee kokonaiseksi illaksi, ilman itkua (voi myös käyttää sanoja eläimellinen ulvonta).

Mutta se vasta ihanaa onkin, kun aamulla vierestä herää täydellisen hymyn ja hörinän kera maailman suloisin vauva molemmat jalat sätkittynä toiseen lahkeeseen ja sitä b-rapun tavaraa niskassa asti (no joo, tuo viimeinen oli ehkä pienesti liioiteltua täydellisyyttä!).
Uskonkin että siksi vauvoista on tehty niin hellyyttäviä, että niitä vain rakastaa niin paljon.
Kaikesta itkusta huolimatta.

Miettikää nyt, jos sylissä itkevä tapaus olisi pahalle haiseva, limaiselta tuntuva, ruskea, epämuotoinen pötkylä. Ketä sitä jaksaisi rakastaa vaikka se kuinka hymyilisi nätisti?
Semmoiset on meilläpäin totuttu vetämään vessanpöntöstä alas. Hehheh.

Aikansa kutakin sano pässi ku päätä leikattiin, tapaa vanhan kansan ihmiset sanoa.
Ne on niin viisaita, ne.



5 kommenttia:

  1. haha ihana postaus! :)<3

    VastaaPoista
  2. ihan niin ihania ettei siihen sanat riitä ;) ja sit ku tajuaa/huomaa ettei enää niitä saakaan,mikä itku äidin sydämessä(ainaski mulla)...liian vähän aikaa vauva on vauva ;)

    VastaaPoista