maanantai 14. huhtikuuta 2014

Taas leivotaan lasten kanssa







Sitä on kai vähän yksinkertainen tapaus.
Olen niin monta kertaa leiponut lasten kanssa yksin ollessa, että luulisi jo oppineen siitä jotain.
Kuten oon niin monta kertaa tunnustanut, pinnani on tässä hommassa todella, todella lyhyt.
Silti aina varustaudun sissi-merkkeihin ja ryhdyn tuumasta toimeen. Ja joskus on ihan pakkokin, kuten nyt ennen ristiäisiä. Tottakai koko viikko oli katsos niin täyteen tupattu ohjelmaa, että leivonnat oli pakko mahduttaa juuri niihin väleihin kun ohjelmaa ei ollut. (Ts.mieheni loisti poissaolollaan.)

Macaronseja tehdessä ei hirveästi tarvis olla mitään ylimääräistä hässäkkää.
Että joku vetää penkkiä siihen yleiskoneen viereen, tunkee myssyä sellaisiin paikkoihin mihin ei todellakaan tarvis ja tökkii leivosten koristeeksi pieniä sormenjälkiä.
Että toinen kantaa talon lelut juuri siihen leivinpaperin päälle mihin aiotaan kohta pursottaa ja alkaa punnitsemaan lelukoiraa talousvaa`alla.
Että yksi vääntää vuosisadan niskakakat juuri kun mietin, missä vaiheessa se väriaine pitikään lisätä.

Ajatelkaa, että näistä kaikista huolimatta onnistuin.
Ihan tekosyykö vain, etteikö lasten kanssa pysty leipomaan tärkeään tilaisuuteen?
Muistuttakaa mua tästä seuraavalla kerralla, kun paasaan aiheesta Hermot kireällä keittiössä!

Ps. Rentouttavan viikonlopun jälkeen ilmassa on pientä ikävän aiheuttamaa kiukkua (joka vaatii paljon pinnaa ja vielä enemmän syliä), vauvan rintaraivareita (en muistanutkaan miten ärsyttäviä ne voivat olla!), pyykin pesua (tulvivat pyykkikorit estävät kulkua ulos.) ja nuohooja joka astuu tähän kaaokseen jättäen jälkeensä mustia jälkiä ja noen hajua. Luulisin hänen hetken joutuvan hengähtämään ennen seuraavaa katolle nousua, housunpuntit tutisevat kai vieläkin järkytyksestä.

Hyvää viikkoa lukijat! Mä just hoksasin, että meidän ruohot eivät kohta ehdi enää pääsiäiseksi.
Mä oon niin jäänyt jälkeen tässä hommassa.
Mutta onneksi kaupasta saa mämmiä ja suklaamunia, nekin tuovat pääsiäisen!

7 kommenttia:

  1. Mä leivon vaan tiettyjä juttuja lasten kanssa, kuten esim. pullia, pipareita ja pitsaa.. Niitä apukäsiä on välillä vaan niin liikaa, ettei hommasta meinaa tulla yhtään mitään. Kyllähän lasten kanssa leipominen onnistuu, mutta sen jälkeen saa pestä lattiat, keittiön kaapit, pyyhkiä valokatkasijat (tai kaikki paikat mihin he kerkeävätkään koskea) ja laittaa koneeseen ne kymmenet kipot ja kupit. :D

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ja lasten vaatteet myös menee usein pesuun :) oikeastihan se on ihan leppoista leipoa lasten kanssa, mutta silloin jos tuote/tuotteet menevät johonkin muualle kuin omaan käyttöön niin apukädet kyllä ovat ihan liikaa :) välillä pitääkin ottaa hetkiä että lapset saavat töskätä ihan itse, hyvin usein kyllä riittää taikinakulhon rapaaminen vain :D

      Poista
  2. Millä ohjeella teit nuo? :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Tässäpä ohje :)
      100g mantelijauhetta, 110g valkuaista (n.4kpl), 200g tomusokeria, 4rkl sokeria, väriainetta (jos haluaa värjätä).
      Sekoita mantelijauhe ja tomusokeri (siivilöi, jos haluat tasaisia macaronseja).
      Vatkaa hetki valkuaisia. Lisää sitten 4rkl sokeria aina lusikallinen kerrallaan. (itse laitoin väriaineen tässä välissä myös). Vaahdota massaa kunnes vaahto on napakkaa.
      Sekoita mantelijauhe-tomusokeriseos vaahtoon nuolijalla tasaisesti.
      Lämmitä uuni 150 asteeseen, pursota pellille n.3-4cm halkaisijaltaan olevia ympyröitä, kopauta peltiä pari kertaa napakasti pöytää vasten ja anna levätä noin puoli tuntia.
      Paista n.10min.

      Voi olla vähän sekava ohje, googlettamallakin löytyy monenlaisia ohjeita :) kokeilemalla löytyy yleensä se paras. Tämä ohje toimi ainakin minulla, mutta ei kannata masentua jos ei heti onnistu, nää on tosi haastavia!

      Niin ja täytteen tein tällä ohjeella:
      Valkosuklaa-ganache
      140g suklaata (valkosuklaata)
      60g kermaa
      20g voita

      Poista
  3. Näyttääpä herkulta! Mukavaa puuhaa yhdessä, itse täytyisi ottaa vähän itseäni niskasta ja ryhdistäytyä leipomaan enempi lasten kanssa!
    Olen uusi lukija, mukava blogi sinulla!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Onhan se mukavaa, ja vielä kun muistaa varustaa itsensä myssyn ja essun lisäksi pitkällä pinnalla :)
      Tervetuloa lukijaksi!

      Poista
  4. voisin varoittaakin,mutt ku et ilmota etukäteen aikeestasi leipoa lasten kanssa,vaan vasta jälkeenpäin :) noh,mukavaahan se on lasten kans leipoa :)

    VastaaPoista