Kello 7.30-8.00

Tietoisesti olen pikkuhiljaa jättänyt isompien poikien juttuja vähemmälle täällä blogissa. Ei sillä, etteikö tässä perheessä kaikki lapset olisi yhtä tärkeitä. Koen vain, että koulukkaat saavat jo itse päättää haluavatko näkyä ja kuulua täällä blogissa vai eivät.
No tänään aion kuitenkin hieman vertailla veljeksiä (vaikka se onkin ihan typerää mutta kaikkihan sitä kuitenkin harrastaa!). Ja otan vertailuuni avuksi aamut. Ah ne mehevän tapahtumarikkaat, mielenkiintoiset kouluaamut.

1. Poikaset heräävät.
Tai siis herätetään. Toista ravistellaan kevyesti olkapäästä (ja se riittää). Toista käännellään kyljeltä toiselle, pörrötetään tukkaa vauhdilla, ravistellaan olkapäästä, ravistellaan koivesta, vedetään peitto päältä ja nostetaan pystyyn (ja se ei yleensä riitä).

2. Poikaset marssivat vessaan ja vaatteiden pukemiseen.
Toinen marmattaa ja sähisee ja sihisee ja puhisee vääristä vaatteista ja vääristä sukista ja marssii kiukkuisena olohuoneeseen. Toinen venyy ja vanuu sängyltä lattialle ja edelleen kodarin lattialle, josta hetken päästä kuuluu kuorsaus. Vaatteista ei kyllä tarvi mutista oikeastaan koskaan.

3. Poikaset mutustavat aamupalansa.
Toinen vetelee jo viimeistä leipäpalaa kun toinen vasta valuu pöydän toiselle puolelle (herätettyäni hänet ensin sekä kodarin lattialta että vessanpöntöltä). Yleensä pitää jomman kumman vetää se pieni vihreä vihannes nenään väärästä leivästä ja kurkusta tai jogurtista ennen kuin selvitään ulkovaatteiden kimppuun. (Lisää sähinää ja mutinaa.)

4. Kauheat, kamalat ulkohousut.
Ulkohousut on kuin kirosana. Niitä heitellään ja tungetaan piiloon ja hukataan, koska ne ovat niin vastenmieliset ja äiti tyhmä. Mutta valitettavasti poikieni natsi äiti (eli allekirjoittanut) ei anna tuumaakaan periksi, koska hänen mielestään tällaisilla keleillä on vain laitettava ne ulkohousut. Oli noloa eli ei. Ja mistä ihmeestä ekaluokkalainen vielä tajuaa mikä on noloa ja mikä ei? Anna mun kaikki kestää.
Jos ulkohousut on kirosana, niin pipo, hanskat ja huppu on vähintäänkin sitten rumia sanoja.

5. No siinä vaiheessa kun saadaan vielä heijastinliivit ja pyöräilykypärät päälle, ja on vähän halittu ja anteeksia kuiskittu, on yleensä ovella kaksi reipasta koululaista reput selässä valmiina uuteen koulupäivään.
Kun ovi painuu kiinni, istun aamukahvini kera sohvalle ja huokaisen (mutta tosi hiljaa, ettei vauva vain herää) hetken ennen kuin sama sutina toistuu pukemisineen ja aamupaloineen pikkuväen kanssa. Näin meillä.

Ps. Alakuvan vk-kengät 5e kirppislöytö. Niin kuolen.