keskiviikko 1. lokakuuta 2014

Niin metsässä










Tai niinku meilläpäin sanotaan, niin mehtässä (tai metässä).

Sen verran täsä ollaan maalaisia, että kerran vuojessa pitää sen verran viihtiä että mennään mehtään. Tai emmää tiiä johtuuko se maalaisuuesta mutta joka tapauksesa mustikkaa tai puolukkaa ollaan ruukattu käyä poimimasa.

Niinpä me sitte varustau´uttiin kumppareilla ja pitkillä vaatteilla ja porukan kaks pitkähiuksista tunki peruukin visusti pipon alle, ettei varmaan yhtään hirvikärpästä pääse hiuksiin.
Meikäläisen opastuksella lähettiin sitte viimevuotiseen paikkaan josa kaiken varman tiejon mukaan ois pitäny pystyä uimaan puolukkameresä. Toisin kävi, mättäät oli ihan kuivana ja oisko yks puolukka löytyny kolomevuotiaan pUimuriin (Se on pOimuri. Ei oo ku pUimuri.).
Sitte mentiin ihan randomilla yhelle aukiolle, josta löytyki jo sen verran tavaraa että saatiin melekee ämpäri täyteen.

Yllätyin miten reippaasti koko sakki jakso kyykkiä ja aika nopsaan saatiinki se ämpärilline.
Ajatuksena oli kuitenki lähinnä retkeillä ja siinä sivussa sitte saaha jotai saalistaki.
Hyvänä porkkanana toimi munkkipussi, joka korkattii retken päätteeks. Äiti varsinki poimi ihan kauhian reippaasti.

Vauva otti tyytyväisenä rintarepusa kyytiä. Toki tuotti vissiin vähä hankaluuksia poimijalle, ku neiti meinas hyökätä joka kerta päälleen mättääseen ku isänsä kumartu poimiin.
Tää kaksikko hoitiki sitte tehokkaasti kahavin juontia sillä aikaa ku me muut ahkeroitiin.

Oli aivan tosi mukava pikku hetki omalla väellä, kaukana kaikesta, luonnon rauhasa.
Onneks ehittiin marjareissu tehä ku seuraavalla viikolla paikallislehti uutisoi karhunkaajosta, joka oli tapahtunu ihan sillee äkkiä navigoimalla samoilla mättäillä missä vähä aikaa sitte yks tietty perhe oli kyykkiny puolukoita.
Hyi kamala.

Ps. Tottakai leivottiinki sitte ja oli kyllä ihan sikahyvää piirakkaa.

(Tässäpä tämän vuojen marjareissu näin meijän murteella sepostettuna. Joku joskus toivoki tämmöstä. Ole hyvä. Murteella puhuminen muuten onnistuu oikee hyvin mutta tää kirjotus piti kyllä oikolukee ja korjata kahteen kertaan. Mahottoman hassua.)

10 kommenttia:

  1. Hih hauska kun kirjoitit tän murteella. :)
    Aivan ihania kuvia ja metsässä käyminen on välillä kyllä mukavaa puuhaa. :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos :)
      Oikeasti pitäis useamminkin lähteä. Itse muistan kuinka kivaa oli juosta metsissä ja omalta takapihalta pääsi suoraan metsään! Tässä meiltäkin kyllä pääsee, kunhan kipaisee ensin tuon ison pellon läpi ;)

      Poista
  2. Pitäis itekin joskus jaksaa lähteä (uskaltaa!)..pojat tykkäis,mä vaan oon niin pelkuri!:/ kiva myös ku ekaluokkalaisesta kunnon kuva :) sitä oon kaipaillut ;)
    -M

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. En minäkään yksin tohtis lasten kanssa lähteä :O tai ainakin auton pitäis olla metrin päässä koko ajan :D E ja R on tietoisesti pysynyt vähän vähemmällä kuvaamisella täällä kun ovat jo isoja ja koululaisia, ettei tule mitään sanomisia sitten kellekään..kiusaamista tms. siitä että äiti sattuu pitämään blogia :) semmoistakin kuulee, niin oon keskittynyt sitten vain näihin pikkuisiin enemmän! Toki se ei poista sitä tosiseikkaa että ihan yhtä tärkeitä ovat kaikki! Pojat eivät itse niin välitä edes esiintyä täällä blogissa :)

      Poista
    2. Hieno pointti!en oo koskaan edes hoksannut ajatella asiaa tuolta kannalta..koulumaailma on kyl jo ihan eri maailma ku kotona olla..

      Poista
    3. Kyllä näitä "isoja" poikiakin aina välillä vilahtelee kuvissa ja teksteissä jatkossakin :)

      Poista
  3. ihana tuttua ja turvallista murretta :) oikee..meininki ;) nii se muute meilläki on,pakko ees kerran syksyyn päästä mettään puolukoita poimimaa ja retkelle...Periaatteella,ei se saalis vaan se fiilis!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kyllä! Kerran sain Jyväskylässä asuessani hyväntahtoiset naurut kaupan työntekijältä, kun kysyin löytyiskö heiltä pahavilaatikkoja :D

      Nimenomaan, ei se saalis vaan fiilis ;)

      Poista
  4. Metässä vilkkatkin lapset rauhoittuu (ainakin meillä).

    Luulenpa,ettei karhuista paljon ole haittaa jos lasten kanssa on metsässä. Sen verta tuota ääntä meistä ainakin lähtee. Miettii,että toiset (metsästäjät) kyttää hiljaa kopissa monta tuntia ja karhuja pitäis olla,eivätkä saa niistä havaintoakaan.

    Me ihmisparat ollaan niin vieraannuttu metsästä... ( ja nyt sanon tämän itsestäni)

    VastaaPoista
  5. Ihan totta! Ja enempihän ihminen tekee ihmiselle pahaa kuin eläin ihmiselle :)

    VastaaPoista