keskiviikko 27. tammikuuta 2016

Villiä luettavaa



Hommasin koko perheelle joululahjan, joka kyllä unohtui informoida porukalle siinä kaikessa tohinassa ja touhussa ja ensimmäinen numerokin ilmestyi vasta tammikuun puolella, joten yllätys olikin mainio kun lehti kolahti laatikkoon. Tai kun se kannettiin sisälle tietty.

Kerran heppahullu, aina heppahullu.
Muistan että minulle ja siskolleni tuli joskus aikoinaan hevoshulluimpina vuosina Villivarsa useamman vuoden ja ai että se olikin mieluinen lehti jo silloin.
Sen jälkeen olen sitä selaillut aina silloin tällöin jossain jos on sattunut käteen osumaan ja aina olen miettinyt, että pitäisikö tilata itsellekin.
No sitten tilasin.

Ensimmäinen lehti kun saapui, piti koko homma seisauttaa kesken päivän, ja ahmia lehti siltä seisomalta.
Hyvä lehti, monipuolinen, ja annas olla kun hevoskuumetta pukkaa jälleen.
Tai ei se sieltä mihinkään ole ikinä poistunutkaan vaan tasaisin väliajoin muistuttaa olemassa olostaan hieman enemmän.

Ja kaiken hyvän päälle tulin juuri tallilta, ja niin hevoshuuruissa ajelin kotiin etten muistanut nakata takapenkiltä tavaraa lasinkeräykseen ja paperinkeräykseen.
Tiedättekö, kun kelasin vain mennyttä tuntia. Pohdin, mikä meni mielestäni nappiin ja missä olisi parantamisen varaa. Tänään sitä olisi ollut peruuttamisissa.
Mietin hevosia ja hevosia ja hevosia ja huomasin olevani kotona autotallissa enkä muistanut kotimatkasta mitään muuta.

Että sillainki voi nääs käydä.
Että eipä tässä kummempaa, muuta ku et hevoset on ihania. On ne.

10 kommenttia:

  1. Mullekkin tuli nuorenpana villivarsa. Ja ne lehdet oli suurimpia aarteita ja luettiin alusta loppuun. :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Oi että oiskohan omatkin vanhat lehteni tallessa..
      Muistan yhden ihan parhaan sarjan, oisko ollut Sallyn tarina tai joku vastaava :) se oli niin hyvä :D ois hauska lukea uudestaan, tuntuisiko se nyt aikuisena enää niiiin hyvältä :)

      Poista
  2. Missäs lehdessä niitä Polle-sarjakuvia oli? Heppahullu, onko (oliko) sellainen lehti olemassa? Minäkin olin aikanaan heppahullu, mutta harrastus tyssähti siihen, kun putosin ison hevosen selästä enkä sitten uskaltanut nousta ratsaille uudestaan.. Mutta edelleenkin selailen kaikkia heppalehtiä hymy korvissa, sen verran voimakkaasti niistä tulee lapsuus mieleen. :D

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Polle-sarjakuva tais olla just Hevoshullussa, tässä Villivarsassa on aina se Viltsu-sarjis :)

      Voi ei, putoamiset on aina pelottavia..
      Itse en ole nyt aikuis-iällä pudonnut maahan saakka :D pari kertaa on semmoisia läheltäpiti-tilanteita ollut.
      Tenavana muksahdellut kyllä, en kyllä niin pahasti ettenkö olisi uskaltautunut takaisin selkään!
      Enpä tiedä mitä tapahtuisi jos nyt isona mätkähtäisin alas niin miten sitä reagoisi, kuinka iso kynnys olisi nousta takaisin.
      Toisaalta oon niin kovapäinen, että sisuuntuisin varmasti niin että jos vain ei henki lähde niin takaisin noustaan :)

      Poista
  3. on ne ihania :D ku kaukaa katsoo ;)

    VastaaPoista
  4. Minä tilasin kummitytöille heppahullut joululahjaksi. Järkevämpi vaihtoehto, kuin hankkia jotain turhaa.
    En muista olenko joskus maininnut, että olen hevosperheestä/suvusta. Minulla yliannostus tuli täyteen jo vuosia sitten, vaikka kuulostaakin heppafanin korvissa varmaan oudolta (vanhemmillani on siis edelleen useita kymmeniä hevosia), nyt kuitenkin harkitsemme lainaavamme mummolasta yhtä ponia kesäksi lasten riemuksi.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Voiko joku saada yliannostuksen :D
      Mutta hei, nyt ilman muuta kesäponi kehiin niin jospa se sinunkin heppahöperyys löytää sieltä tiensä takaisin ;)

      Poista
  5. No aahhh, älä muuta sano! Ihania o! Mä olen pudonnut kärryiltä (siis nauraksää siellä nyt!? Oikeilta kärryiltä mä tarkoitin eeehhhehhe) pahasti ja se kyllä traumatisoi nuo ravisysteemit sillätavalla, että olinhan mä sen jälkeen kärryillä juu mutta ei se vaan mennyt pois mielestä. Mutta selkäänmeno on tietysti eri asia <3

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Aatella että joku onki keksinyt alkaa käyttämään tuota pudota kärryiltä-lausetta just siinä eri merkityksessä :)
      Mutta tosiaan, en mää naura ainakaan sille että oikeesti oot tippunu vaikka en kiellä etteikö vähän hihitytä kun sen noin kirjoitit :D

      Mutta tosissaan, on se aika pelottavaa kun sattuu jotain tollasta.
      Kun ne hevoset on kaikenlisäks isoja usein, saattavat pelästyä jotain mitä ite et oo vielä edes nähny tai kuullu..
      Mutta jos alkaa pelkäämään liikaa niin varmasti harrastus niiden elukoiden parissa jää..
      Kiva että selvisit täräyksestä kuitenkin <3

      Poista