keskiviikko 12. lokakuuta 2016

Häpeäpilkku


Siis ihan oikeasti.
Meidän ykkösautosta meni kytkin.
Nyt se majailee naapurin autokorjaamon pihalla ja odottelee siellä uutta varaosaa ensi viikkoon.
No mikäs tässä on hätänä, meillähän on toinen auto jolla voi ajella.
Jos kehtaa!!

Siis ihan oikeasti.
Ensinnäkin jouduin nöyrtymään tuon auton edessä.
Se on kerran jättänyt mut keskelle risteystä! Sammui siihen eikä inahtanutkaan. Siinä minä sitten istuin naama punaisena keskellä tietä kun molemmin puolin suhahteli autot tyylikkäästi ohi.
Missä on muuten ihmisten auttamisen halu? Varmaan yli kymmenen minuuttia istuin siinä autojen suhistessa ohi, ja sen jälkeen vasta yksi auto pysähtyi tien laitaan ja tuli kysymään, tarvinko apua.
Silloin ajattelin että jos olisin sairaskohtauksen saanut, niin pois olisin kuollut.
Toisaalta mietin omalle kohdalle, pysähdynkö jos näen jonkun auton tienpuolessa hätävilkut päällä? Kyllä!
Tämän tapauksen jälkeen vannoin etten jalallani astu enään mokomaan rakkineeseen.
Enkä ole astunutkaan, ennen kuin nyt, kun toinen vaihtoehto olisi jalkapatikka asioille.
Siispä pakon sanelemana istuin ooppelin rattiin.

Siis ihan oikeasti.
Se aloittaa kitinällä ja vinkunalla (sellaisella että ratsastin yhtenä päivänä Selmaa, niin tehtiin reissu kuuhun ja takaisin!), sitten se jatkaa ulvomalla ja karjumalla (sellaisella että viimeisetkin lehdet tippuu pihan vaahterasta!), sitten se nytkyttää ja rytkyttää menemään niin että vuoroin on pää katossa ja vuoroin takapuoli lattiassa. Nautinnollista, etten sanois.

Ette arvaa kuinka paljon mua a) nolotti b)pelotti c)nauratti kun tein reissun lasten uimakouluun, kirppikselle, kauppaan ja takaisin uimakouluun.
Uimahallin pihalla auto kitisi, kirppiksen pihalla kitisi ja vinkui ja kaupan pihalla jo luulin että se räjähtää käsiin (mutta se olikin vain lentokone joka rikkoi äänivallin) ja uimahallin pihalta se lähti sellaisilla kierroksilla että pyysin lapsia kertomaan missä menee tie ulos parkkipaikalta kun itse valuin jalkatilaan häpeämään.
Kun marssimme uimahallista takaisin autolle, lapset vinkuivat että miksi äiti jätit auton niin kauas. Niin, miksiköhän. No siksi, että jos se paukahtaa niin paukahtaa ainakin jossain parkkipaikan peränurkassa eikä ulko-oven edessä. Jotain rajaa.

Että semmoinen auto se.
Onneksi ajo-aikaa on enää vuoden loppuun ja voin kertoa että katsastusasemalla nauretaan koko pirssi ulos, eikä todellakaan päästä läpi, joten ooppelin matka päättynee muutaman kuukauden kuluttua.
Eikä tule ikävä!


Toisaalta, jos rouvan luukki on tämmöinen, niin voiko autoltakaan vaatia paljoa enempää?
Ps. En kyllä ollut tällä asulla sentääs kylillä, vaan lähdin aamutallia tekemään.
Ai mistä arvasit? No oisko vaikka tuo aamunaama tai jotain,




25 kommenttia:

  1. Jollekin toiselle tuo sinun "häpeäpilkku" on se ykkösauto.
    T. Köyhä

    VastaaPoista
  2. Ai että nää sun tekstit on niin mainiosti kirjotettu. Ei voinnu ko nauraa :D

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Hauskoista aiheista saa hauskoja juttuja :D kiitos!

      Poista
  3. Apua niin hyvin kirjotettu. ;`D Minä en ees kehtaa meiän kakkosauton kuvaa blogiin laittaa. :DD Niin hirviä Toyota kaarina kakkonen se on.. Onneksi ei oo kylille vielä tarttenu sillä lähtiä. Saa mies ajella SSAB:lle sillä ihan rauhassa kun semmosen rutkun meni ostamaan satasella. PS. Sitä päivää ootellessa, että mun tarttee sillä ajaa ja voi olla melkosen rattonen matka sekin. ;)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Tuo meidän ooppelin kuva on myös hyvin imartelevasta kuvakulmasta otettu :D
      Näkisitpä loput :D

      Poista
  4. Sano vaa ett onneks on ees auto :) jos ei ois tuotakaa,oisikko lähteny jalkapatikassa asiat hoitamaan? Tai hevosen perään kärry?

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. No niinpä! Pitää olla onnellinen :D
      En ois varsin kävellen, pyörällä enkä hevosellakaan lähtenyt asioille ;) joten täytyy olla tähän autoon tyytyväinen :)

      Poista
  5. Eikä, sain kyllä niin parhaat naurut tätä lukiessa. Sulla on kyllä mahtavat lahjat kirjottamiseen!

    VastaaPoista
  6. Hahhaah kylläpä sain makiat naurut! ! :D

    VastaaPoista
  7. Haha iha loistava kirjoitus!

    VastaaPoista
  8. Voi ei! :) Mulla puhkesi kerran rengas neljältä perjantaina motarilla, ei oikein löytynyt siihenkään aikaan ihmisiltä tätä auttamisenhalua. :D

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Joo ei varmaan viikonlopun viettoon kiirehtivät ehdi auttamaan :D

      Poista
  9. :DD kiitos nauruista tälle aamulle :D

    T.Myös joskus vanhan ooppelin kans taistellu

    VastaaPoista
  10. Toi on kyllä niin totta että on ihan kamalaa ajaa jollain muulla autolla kun on siihen omaan käyttöautoonsa tottunut, first world problems! :D ja oikeasti kriisin paikka kun maalla asuu jos auto hajoaa, tuntuu että menee niin säätämiseksi kaikki jos on vaan yks auto kun kumpikin tarvitsee omaansa päivittäin.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Joo kyllä täältä on pakko neljällä pyörällä pitää liikkeelle lähteä, jäis maidot muuten kauppaan :)
      Pitää olla tyytyväinen kun on edes JOKU auto käytössä :)

      Poista
  11. En tajua miten joku osaa nuin hyvin kirjoittaa :D

    VastaaPoista
  12. Mikä kuvaus tuosta kärrystä - sinulla totisesti on sana hallussa.

    Ei sillä, kaameahan tuo ooppeli onkin! Auttaisiko kommandopipo häpeän tunteen kanssa? Olen miettinyt sitä joskus itsekin niinä aikoina kun ollaan vaihdettu ykkösautoa, ja ajettu mitä merkillisimmillä kakkosauton räppänillä (vanhaa toyotaa, 90-luvun alun sierraa, ... ). Mutta niiden jälkeen aina arvostaa parempaa ajopeliä :D

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Mulla ois semmonen kypärälakki talviratsastukseen :D vois ottaa käyttöön :D

      Poista
  13. Huippu kirjoitus! :D
    Ehkä se herättäis vielä enemmän huomiota jos ajaisit kommandopipo päässä:D -heli

    VastaaPoista