perjantai 3. helmikuuta 2017

Peitetehtävässä


Kaikkihan me tiedämme mitä on, kun tekee karkkia ihan sikana mieli!!
Mulla oli eilen semmoinen päivä, aamusta asti.
Olin jopa viikonlopusta asti sitkutellut ilman ja se muuten näkyi.
Tuskaa ei yhtään lieventänyt se tunne, kun päivä oli aamusta iltaan vähän hankala. Meni hermot moneen otteeseen ja joka kerta sokerin tuska nosti vähän enemmän aina päätään.
Illalla se oli jo niin pää ylhäällä, että oli niskat mennä nurin.

Mutta sitten alkoi se vaikein osuus.
Kaupassa käyntiin ei ollut mitään tarvetta, postissa ei yhtään pakettia eikä edes bensatankki ollut löpöä vailla, että olisi sillä verukkeella voinut karkkia samalla ostaa.

Oli vain jumppa.
Ja hei, eihän ihminen nyt oikeasti kehtaa trikoissa ja lenkkareissa mennä ostamaan pelkkää karkkia kaupasta. Ei vaan voi. Vai voiko? (Siis hetihän joku kattoo, että just, siinä oikein kuntoilija mulla, hah.)
Minä en kehdannut. Siispä reippaana menin kauppaan trikoissani ja lenkkitossuissani ja hikipannassani ja laadin suunnitelman. Peitetehtävän.
Menin muina naisina ensin leipähyllylle ja olin niin sen näköisenä että, hei nyt ostetaan leipää koska se on niiin loppu (vaikka todellisuudessa sitä oli kaapissa vaikka miten paljon!).
Sitten viattomana kassalle ja karkkihyllyltä hihnalle pari uutuus pussia mässyä leipästen kaveriksi, ehkä vähän sinne leipäpussien allekin, saattoi mennä, ihan sattumalta..
Ihan sika läpinäkyvää, oikeasti.

Tämmöisiä me ihmiset ollaan. Oikeasti.
Ja kyllä maistui nii-iin hyvälle. Jumpan jälkeen tottakai, palkintona tunnin polkemisesta.
Meni talteen sekin rehkiminen! Tai ei mennyt. En tiiä.

17 kommenttia:

  1. Hymyilytti tää teksti, niin huippu!:D Karkintuska voi olla kyllä välillä iha hirveetä!
    Ite kaduin jälkeenpäin ku ei tullu ostettua itelle karkkia,ku ostin lapsille karkkipäivän namut..siinä ne söi ja ite vaan pääsin osalliseksi siitä hyvästä tuoksusta. :D

    VastaaPoista
  2. Hahaa!! Ihanaa että joku muukin on tämmönen. 😂🙈

    VastaaPoista
  3. Minäkin joskus ihan vahingossa eksyn reitiltä ja huomaan hölkkääväni juoksutrikoissani karkkihyllyn välistä. Ja saatan myös ostaa peitteeksi jonkun omenan/appelsiinin/perunan sen suklaa/lakupatukan lisäksi. (Kismet on muuten minun sellainen joku ihme himo, jonka ostan hetken mielijohteesta, kun satun kauppaan. En ole edes ihan varma onko se edes hyvää?! Ostan vain ja ajattelen syödä palan kerrallaan, mutta vedän kuitenkin samalla vaivalla koko patukan.)

    Olen miettinyt, että kenelle näistä paheista oikeasti pitäisi olla tilivelvollinen? Ei varmaan ainakaan sille kassatätille tai -setälle? Itsekin sorrun siihen, että yritän jotenkin ansaita herkut. Saa itseään myös hemmotella! Oikeasti! Jos just nyt tuntuisi siltä, että tarvitsee herkun, niin soisi sen itselleen. Ehtii sitä jumppaillakin ja kuluttaa sen herkun montakin kertaa sitten joskus. Tätä yritän opetella, koska haluaisin olla itselleni armollisempi.

    Alkoipa muuten tehdä mieli Kismetiä. :D

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Sanoppa muuta, miksei sitä vois ihan rennosti vain tehdä mitä mieli tekee vaan aina pitää vähän nolona aatella että mitähän tuoki aattelee 😄 ja just se että jos tekee mieli niin pystyis ihan rennosti sen suklaapatukan tai karkin syödä aina ilman kauheita tunnon tuskia 😬 siihen saa kyllä vielä tehdä töitä että oppisi olemaan armollinen itselleen! Ja kismet, se on hyvää 😅

      Poista
  4. Heh. Se tunne, kun oot latonu (esim synttäreitä varten ostettuja) tiskiin muutaman sipsipussin, limsaa muutaman pullon, karkkia kilon, keksejä vaikka kuinka paljon. Ja siihen perään pussi leipää ja pari säälittävää tomaattia :D

    Joskus oon jopa saattanut tekopirteästi sortua sanomaan, että onpa taas terveelliset eväät. Ja että juhlia tässä vaan..Ihan niinku kellään oikeasti kiinnostais :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Hahaa!! Just tänään koin sen tunteen kun latasin hihnan täyteen herkkuja, huomenna kolmevuotiaan syndet :D
      Joo vitsit ketään oikeasti edes kiinnosta, mutta itestä tuntuu että vajoaa vähän maan alle jos joku oikeasti kattoo :)

      Poista
  5. Voi ei, sain niin lauantai-illan naurut.. Jotenki kuulostaa niin tutulta, vaikka ite en oo voinu kuukausiin mennä kauppaan ostamaan herkkuja, eiku siis leipää. :D

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Mutta hei onneksi voi aina laittaa jonkun muun asialle :D aattele ei tarvi ite nolostella herkkuvuorta kaupan kassalla kun pistää miehen asialle ;)

      Poista
  6. Aivan huippu tää sun blogi, sun huumori ja kirjotustyyli niinku oikiasti!! :D löysin tän eilen, oon kahlaillu läpi ja luen kyllä jatkossaki sun hyviä juttuja. Että kiitos vaan! :D

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiva että löysit :) tervetuloa jatkossakin lueskelemaan!

      Poista
  7. Ihan sama juttu mullakin. :D Enkä jotenkin kehtaa mennä kauppaan ostamaan pelkkää karkkia, tulee niin syyllinen olo, vaikka ei kai pitäis. (Nuo karkit on muuten ihan älyttömän hyviä!!)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Karkkia pitää hakea jostain pikkukiskalta jos vain sitä lähtee hakeen :D
      Nuo vaahtokarkkijutut oli niiiin hyviä!

      Poista
  8. Ite kaupan kassalla työskennellessä tulee kauhea makeanhimo kun ihmiset ostaa herkkuja. Perjantai ja maraboun suklaalevyt on pahimpia :D -Jessica-

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Apua mä en varmaan vois olla kassalla :D
      Olisin heti jokaisen vuoron jälkeen kauhean karkkiläjän kans lähössä kotiin :D

      Poista
  9. Mikä pussi toi on? Näyttää niin herkullisilta nuo vaahtokarkki jutut.. Täytyy ostaa ku kauppaan pääsee.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Se oli joku ässämix vaahtis..semmoinen mintunviherä pussi.
      Ihania pehmeitä ja kirpeitä, oi että! Vesi nousee kielelle :D taas..

      Poista