maanantai 18. marraskuuta 2019

My week


Maanantai.
Perinteinen raivauspäivä.
Viikonloppuna on ihana elää ja olla (ts. muu perhe elää ja olee), eikä aina jaksa kauheasti tehdä mitään siivousasioita, paitsi tiskejä.
Mulla on aina maanantaisin vapaapäivä, joten laitoin lapset puoli kahdeksaksi bussiin ja käperryin vielä viltin alle nukkumaan.
Pikkuneiti heräsi puoli 9 ja annoin tabletin hetkeksi hänen seuraksi ja nukuin vähä lisää.
Aamu(päivä) kahvit kun sain juotua, kävin nakkaamassa hevosille heinät, siivottiin keittiö (neiti haluaa aina tiskata altaat) ja imuroitiin koko kämppä.
Neiti alkoi odottaa isompia koulusta ja itse tein lähtöä ratsastamaan.
Mun ratsastukset loppui lyhyeen, kun koululta soitettiin, että meidän kutosluokkalainen on avustajan kanssa teekoossa, puoli päätä mustana. Aivotärähdys ja ikuinen porttikielto äidiltä koulun jäiseen mäkeen.
Lekuri-reissulta kun selvittiin, ehdin käydä Ninnillä pikaiset revitykset ennen kun piti alkaa vääntään ruokaa.
Vein vitosluokkalaisen jalisreeneihin (silmäkulmaheppu ei päässyt vaikka repi pelihousunsa, koska tärähdys) ja kakkosen samalla reissulla kaverilleen. Vähänkö on ihana ajaa!!
Mieheni tuli töistä ja haki jalislaisen, pyörähti tyhjentämässä kattilan ja lähti kokoukseen.
Hain kakkosen kaverilta pikkuneidin kanssa, joka omien sanojensa mukaan lähti mulle puhujaksi mukaan. Satutäti.
Siinä se ilta sitten vierähtikin, luettiin Ellaa ja Patea ja mieskin siinä ilmestyi kotiin ja niin oli se maanantai lusittu.


Tiistai.
Heräsin 5.45, aina yhtä tökkyrässä, että joko se kello muka nyt jo soi. Aina työaamuna muistaa, että ei ois kannattanut edellisenä iltana kupata. Mutta jos ihmisen ainoa hiljainen hetki kupata on 9 jälkeen illalla, ei sitä aamun tuskaa edes muista.
Tiistai onkin mulla aina vain "puolikas" päivä. Mieheni vie nuorimman hoitoon kasiksi, ja isommat samalla pudottaa matkan varrella kouluun.
Itse haen (viimeiset 1,5 vuotta mun pomo ❤) päikkyläisen klo 12, ajelemme kotiin, ruokimme hevoset ja kissat ja menemme sisälle odottamaan koululaisia, jotka tulevat vähän ennen yhtä.
Lapset touhusivat omiaan, läksyjä, legoja, puhelimia ja tablettia. Itse opiskelin pari tuntia enkkua.
Olen yllättynyt miten reipas olen jaksanut olla ja opiskella pätkän melkein joka päivä heinäkuusta saakka. Oppimistulos: välttävä.
Tiistai on jumppapäivä.
Tein lapsille ruuan (mieheni oli vasta tulossa töistä) ja nappasin itse vain banaanin ja leivän, täydellä vatsalla jumppaamista en nimittäin suosittele. Jumpan loppumetreillä mulle tuli toooosi huono olo. Tehtiin lopuksi vatsalihas-liikkeitä aika monta, en tahtonut pystyä kunnolla tekemään.
Kävelymatka kotiin (alle kilsa) oli aika kurja, oksetti tosi paljon ja olo ihan voimaton. Ajattelin, josko johtui huonosta syönnistä. Ilta meni melko lailla peiton alla, kun ei tahtonut helpottaa.
Mies haki osan kanssa hevosille kuusia järsittäväksi ja osa oli 4h-kerhossa.
Illalla nelonen ei tahtonut millään saada unta, joten ilta meni yläkerrassa unen tuloa odotellen.
Se on joskus vaikeaa, se nukahtaminen.


Keskiviikko.
Viikon toinen vapaapäivä, aikalailla aamu ja aamupäivä samaa kaavaa kuin maanantainakin.
Perus keittiön siivousta ja pyykin pesua. Tuttuja ja turvallisia arkitöitä, vaikka niin puuduttavia välillä.
Käytiin viiskarin kanssa putsaamassa tarhat, ja parin päivän lusmuilu kostautuu heti! Puskin kolme kottarillista märkää skeidaa tunkiolle. Ei tarvi salille lähteä.
Ruuaksi tehtiin sitä myös niin tuttua ja turvallista ja ainakin yhden mielestä pahaa nakkikeittoa ja sitten lähdin kauppaan kolmen avustajan kera.
Hedelmiä, vihanneksia, leipää, juustoa, voita, kanaa, pyykinpesuainetta, kinkkusuikaleita, maitoja, jogurttia, ruokakermaa, omenamehua, kaakaojauhetta, kahvia ja lasten karkkipäivän karkit (joita valittiin yhtä kauan kuin muita ostoksia yhteensä).
Totesin, että onneksi meidän maitokaupan karkkihylly on niin lyhyt. Kuka kestää lähteä karkkiostoksille viiden lapsen kanssa isoihin kauppoihin, kun siinä lähikaupan kymmenen pussin välillä valitsemisessakin menee puoli tuntia?
Mies kotiutui normaalia myöhemmin, kun kävi pääkallopaikalla töissä.
Lapset tahtoivat että tehtäisiin torttuja, ja mehän tehtiin! Vinkkinä teille, ostakaa voitaikinaa torttutaikinan sijaan, tulee 10x paremmat tortut! Torttuja odotellessa luettiin Ellaa ja Patea vähän lisää.
Nakkikeitto vilahti vissiin liian nopeasti mahalaukun läpi, koska illalla oli muka niin nälkä ja teki mieli kunnon mättöä. Vedettiin kaksistaan kunnon mätöt, kun lapset saatiin hiljaiseksi.
Makkaraperunoita ei voita mikään!


Torstai.
Kello kilisi taas 5.45. Paitsi ettei se edes kilise kun mulla on pelkkä värinä päällä. Oon aika pro herääjä vaikka itse sanonkin.
Ulkona satoi vettä. Niin tylsää, täällä kerkes olla vähä aikaa jo niin ihana talvi.
Töissä oli melkoisen haipakka päivä, ja haipakkuus vielä vähän lisääntyi kun yksi uuneista otti lopputilin.
Suoraan sorvin äärestä rälläsin kirppikselle. Aa että, tein taas niin halpaan hintaan täyden pussillisen kampetta. Minusta on tullut näin vanhuuttani ihan mahoton tarjous -ja kirppishaukka, en raaskisi ostaa mitään uutena.
Isukki haki päiväkotilaisen ja minä hain kakkosen iltiksestä ja nelosen ja vitosen liikkarista (kutonen oli kotona ja repi seuraavia verkkareita kun ei päässyt liikkariin, koska tärähdys).
Ruoan jälkeen me vanhukset menimme hetkeksi pötköllemme ja ihan unessa ehdin käydä, ennen kun taas istuin auton rattiin ja vein nelosen pianotunnille. Siis pianovartille. Ihmettelen vieläkin, miten kukaan oppii vartissa mitään, mutta tyttö on ihan nollasta lähtenyt liikkelle ja on tämän syksyn aikana oppinut todella paljon, eli varttikin siis riittää mikäli maaperä on otollinen.
Mieheni oli päivällä imuroinut ja pessyt lattiat, joten mun osaksi lankesi vessojen pesu ja pintojen pyyhkiminen. Lapsiperheissä ei muuten kannata kumartua alle metriin, sillä siellä elää joku ihan oma elämä joka on täynnä mustia sormenjälkiä.
Jälleen oli päivä illassa ja iltapalat, pesut, pisut, hyvät yöt, pisut, juomiset, pisut, hyvät yöt, juomiset, pisut ja hyvät yöt.
Vihdoinkin hiljaista.
Vain lapsiperhejutut: kun on päivän kuunnellut ja katsonut sitä saikkaamista, saa ihan hyvällä omalla tunnolla, ilman syyllistymistä huokaista, vihdoinkin.


Perjantai.
Työpäivä. 6.30-16.30.
Tulin kotiin. Söin pitsaa. Maķaan viltin alla. Ehkä käyn lenkillä. Ehkä en. Pienin sai paketin vaatteita, ihana kun Zaralla on verkkokauppa.
Menen aikaisin nukkumaan. En aio kupata.
Koska huomenna samanmoinen päivä.
Eipä mulla muuta, huomiseen!


Lauantai.
Harvinaista herkkua, menin vasta kymmeneksi töihin. Hautajaispäivä.
Joskus sitä pysähtyy miettimään.
Me siellä seurakuntatalon keittiössä kokataan lihasoppaa, tehdään ne samat hommat mitä sata kertaa on aikaisemminkin tehty, tiskataan, keitetään kahvit, puhutaan ja hölötetään ja nauretaan.
Ja samaan aikaan oven toisella puolella ihmiset itkee, suree ja kaipaa sitä rakasta omaista kenet ovat menettäneet.
Siinä on jotenkin sellainen iso kuilu, elämän ja kuoleman välinen, naurun ja itkun välinen.
Toisinaan ajattelen ja toivon ettei mun tarvis olla koskaan siellä toisella puolella. Mahdotontahan se on. Tulipa hassu ajatuksen virta, mutta jotenkin vain tuli mieleen, että itselle se on VAIN työpäivä muiden joukossa, kun toisille se on yksi elämän tärkeimmistä päivistä.
Koittakaa saada kiinni!
Töistä suoraan (klo 18.30) ajoin kauppaan ostamaan kakkosen kaverisynttäri-herkut. Aatella, meidän Martti täyttää kahdeksan!
(Muuten, kutonen, vitonen, nelonen ja kakkonen tulee luokasta, ei iästä, jos oot miettiny, kuitenki oot miettiny)
Kotona odotti perus lauantai-illan sauna.
Miesväki kävi ensin ja me naikkoset seuraavana.
Luulin rentoutuvani lämpöisissä löylyissä, vaan erehdyin. Tytöt leikki petseillä uimakoulua.
Laitoin oikein cd:nkin päälle, mutta en voi kertoa esittäjää kun en kuullut sitä. Relax vaan teillekin!


Sunnuntai.
Nukuin aamulla kymmeneen! Yhtä soittoa. En muista milloin olisin viimeksi nukkunut noin pitkään.
Nahjusteltiin kotona aamupäivä ja syötiin lihakeittoa lounaaksi ja lähdettiin meidän kummipojan synttäreille.
Synttäreiltä suoraan (kävimme vain ruokkimassa hevoset välissä) ajoimme vielä iltakahville toiseen paikkaan.
Aika valmista kauraa oli porukka nukkumaan illalla, kyläily on rankkaa. Mutta niin kivaa ja voimaannuttavaa.

Sellainen viikko meillä. Aika perus.
Kiinnosteleeko teitä tämmöiset myweek myday jutut, vai onko ihan plääh.
Saa muutenkin laitella kommenttia, jos haluaisit lukea jotain tiettyä juttua.

Nyt aletaan valmistautumaan kakkosen 8v kaverisynttäreihin. Seuraavat kaksi tuntia vauhdikasta menoa 🥳

10 kommenttia:

  1. Kiva postaus, tykkäsin! Niinku tykkään hulluna kaikista muistakin sun postauksista 😁
    Luulin et noi "kakkonen, kolmonen, vitonen jne.." tulee jotenkin lasten vanhemmuusjärjestyksestä. Eli vanhin on ykkönen jne. Ei vissiin sittenkään 😀

    T. Vakkarilukijasi 😊

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ei ku just luokkien mukaan 😁 eli kutonen, vitonen, nelonen ja kakkonen ja tää nuorin aina joku juniori, nuorimmainen pikkuneiti tms.
      Viisi meillä tosiaan on lapsia 😍

      Niin ja kiva että tykkäsit 👍

      Poista
  2. Todella mukavaa luettavaa eli lisää vaan tämäntyyppisiä!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Itsekin tykkään kyllä tämmöisestä arkihöpötyksistä 😊

      Poista
  3. Tykkään kovasti lukea näitä. Itsehän taisin joskus aikaisemmissa kommenteissa tälläistä toivoa. :)

    Minua yllätti se, kuinka vähän pihassa asuvat hevoset vaativat. Tai et ehkä ihan jokaista liikahdusta heppojen suuntaan kirjannut..
    Itse kun teininä (yli 20v sitten) tallilla kävin, niin mehän kupattiin tallilla aamusta iltaan! Harjattiin tuntikaupalla ja jos ei muuta niin hevosten haisteluunkin saattoi mennä tunti jos toinenkin :D
    Varustehuoltokin vei aikaa ja karsinoita siivottiin joka päivä. Hepat myös liikutettiin päivittäin.

    En siis mitenkään halua tällä kommentilla arvostella tms, itse kävin ratsastuskoululla, senkin puolesta hepoille tuli liikuntaa päivittäin. Mutta kyllä yksityisheppojakin ratsasteltiin päivittäin..

    Ihanaa kyllä lukea arjestanne, se on edelleen se toteutumaton haaveeni. Lapset jäivät kolmeen (supersuperkiitollinen heistä❤️)
    Eläimiäkin koira ja hamsteri. Talo kaupungin laitamilla ja heppaharrastus esikoisteinillä kerran(joskus kaksi) viikossa.

    Omaan pihaan kun hepoja saisi tai löytyisi kiva vuokrapolle suht läheltä..

    Ihanaa viikonjatkoa sinulle ja perheellesi ja kiitos kun jatkat tätä mahtavaa blogia❤️

    T. Sanniska /äiti kolmelle

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Joo enpä tosiaan ajatellut etten ihan jokaista hevosten kanssa touhuttua asiaa kirjoittanut 😊 eli joka päivä tosiaan ruokitaan ja tarkistetaan vedet 4-5krt päivässä. Nyt olleet pihatossa kaikki eli sitä talliin ja ulos vientiä ei tule mitä aikaisemmin.
      Meillä liikuttamiseen tekee välillä haastavaksi sää, eli kelien armoilla ollaan 😁 viime viikolla täällä pakkasten jälkeen löi plussan puolelle joten tiet, piha ja kenttä on ollut peilijäällä 🙊 pellolla ollaan menty mitä on ratsastettu/ajettu.
      Toinen haaste on että ei olla saatu kengittäjää laittamaan hokkikenkiä.
      Ja mieheni ajaa kärryillä, itse vain ratsastan, joten sitäkään ei tullut mainittua 😁
      Myös tarha pyritään siivoamaan päivittäin ja siinä tulee samalla rapsuteltua ja usein harjattuakin kaikki.
      Saatetaan ottaa ja juoksuttaa, päästää juoksemaan tarhasta laitumen puolelle, itse eilen siedättelin niitä muovipussin repaleella jne 😁 eli vaikka ei ratsastettais niin joka päivä pyritään jotain tekemään 👍

      Ja onhan siinä haasteensa aina että ehtii niiden kanssa touhuta ja liikuttaa, siksi myytiin mieheni hevonen pois ja ostettiin poni lapsille. Kahden ison hevosen liikuttaminen oli aikaa vievää ja se on aina pois lasten ratsastus ajasta koska he ei vielä yksin pärjää alusta loppuun asti 😊

      Ollaan myös yritetty olla syyllistymättä siitä jos ei aina ehdi touhuta, koska jos siitä tulee semmoinen pakko ja hampaat irvessä tekemistä niin on parempi lopettaa 🙊 kun harrastus pysyy mielekkäänä kaikilla on parempi mieli ❤

      Toki huolehtia pitää ja että hevosilla ois mahdollisimman hyvä olla ja kyllähän ne tykkää kun niiden kanssa jotain värkkää 😊
      Tulipa pitkä vastaus ja kenties vähän selittelyn makua 😂 mutta varmaan sait kiinni!

      Poista
    2. Sain kiinni ja ei ollenkaan selittelyn makua! Tuo pihattohan on hepoille superihana❤️
      Tuolla lailla minäkin haluaisin heppailla, ei hampaat irvessä vaan omaksi iloksi :)
      Mukavaa perjantaita!
      T. Sanniska

      Poista
    3. On se välillä tosi haasteellista yhdistää lapsiperheen arki, työt, harrastukset jne tähän hevosharrastukseen, mutta suosittelen kyllä kaikille, on se niin parasta ❤ nytkin tulin just töistä, autosta nousin ylös niin hörinä kävi tarhasta 😍

      Poista
  4. Tykkäsin just tällasesta höpöttelystä. Kiitti ja lisää vaan 😊

    VastaaPoista