perjantai 27. maaliskuuta 2015

Ajantappoase







Nyt kun mieheni on alkanut opiskelemaan, hän viihtyy tietokoneen ääressä tiiviisti kolmena iltana viikossa reilu kolme tuntia per ilta. Lisäksi hän käy paikan päällä koulussa lähes joka lauantai melkein koko päivän.

Voitte kuvitella että toisinaan illat varsinkin ovat vähän pitkäveteisiä, kun toinen on siinä lähellä mutta kuitenkin täysin keskittyneenä tietokoneen välityksellä tapahtuvaan opetukseen ettei hänestä mitään iloa meille muille silloin ole.
Niinpä oli ryhdyttävä johonkin toimenpiteisiin ettei tylsistytä kuoliaaksi.

Liikunnan ihmisenä tietenkin meillä vedetään lenkkarit jalkaan ja lähdetään ulos.
Pihalla seisoskelu ei oo yhtään mun juttu, joten pakkaan muksut rattaisiin ja pyörien päälle ja sitten tehdään reipas lenkki. Onhan se aina sellainen rutistus kun tällaisen sakin kanssa lähtee yksin liikenteeseen, mutta nautin siitä että lapsetkin mielellään lähtevät liikkumaan ja toivottavasti saavat siitä liikunnallista innostusta loppu elämäksi. Karavaanini saattaa toki herättää hilpeyttä kanssalenkkeilijöissä, mutta ei me niistä perusteta. Kyllä nämä ovat ihan kaikki mun omia.

Vaikka tätä nykyä on mahdollisuus liikkua myös päivisin, ei mikään kuluta aikaa paremmin kuin hetkeksi pääsee sisätiloista ulos ja lenkille. Päiväsaikaan olenkin sitten ahkerasti kuluttanut salikorttia mutta joka päivä en sinnekään ehdi, joten iltalenkki tulee ihan tarpeeseen.

Äkkiä sitä tottuu siihen, että toinen on päivisin myös kotona.
Niinpä lauantait ovatkin välillä hyvin pitkiä kun koitetaan keksiä tekemistä iltapäivään saakka kunnes iskä kotiutuu. Aikaisemmin (niin kauan kuin meillä on yhteistä taivalta takana) tämä oli tottakai ihan normi tilanne joka päivä, mutta on äärettömän hienoa kokea myös tällainen erilainen järjestely.
Itse toki olen muutaman päivän aina töissä, mutta tämän hetkinen arki on kyllä ollut kivaa vaihtelua.

Nyt alkaa selän takana olemaan sellainen ralli että taitaa olla iltatoimien aika.
Hyvää viikonloppua jokaiselle <3


3 kommenttia:

  1. Vau kun olet reipas viedessäsi koko porukan lenkille! Mulla ei hermot kestäis. Se pukeminen vielä ehkä menis, mutta pyöräilykulttuuri sitten... Lapset meinaa törmätä vastaantulijoihin ja kun risteyksiä on vähän väliä niin sydän kylmänä odotan muistaako lapset (ja autot) pysähtyä. harjoitus tekee mestarin, ois hyvä kai muistaa... -Meri

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Meillä isommat osaavat kyllä jo kohtuullisen hyvin ajella liikenteessä, toki täällä pikkukaupungin kaduilla on jokseenkin rauhallisempaa kuin isossa kaupungissa :) en tiedä uskaltaisinko siellä lähteä ;)
      Välillä se kyllä menee niin että joudun perässä kailottamaan isoon ääneen ohjeita kun ylitellään isompia teitä! Kyllä siinä varmasti joku katsoo, että terve, ootte sit lähteny :D

      Pojat ovat tosiaan itse kulkeneet pyörällä kouluunkin jo pari vuotta. Pääsääntöisesti on mennyt tosi hyvin ja siinä varmasti ovat oppineet myös ajelemaan itsekseen. Toki tästä on tosi turvallinen reitti kouluun, pikkuteitä pääsee ajelemaan eikä tarvi yhtään isoa tietä ylittää, matkaa kun on alle kilometrin verran.

      Rohkeesti vaan matkaan, kyllä se siitä ;) vaikka meilläkin pikkuväki saa toistaiseksi napottaa todellakin vielä rattaissa :) viisivuotias nyt ajelee jo omalla pyörällä, mutta turvallisesti rattaiden lähellä!

      Poista
  2. huh huh ku ihan hikeä pukkaa pelkästä ajatuksesta :) 5 yli-vilkasta epeliä,jokainen säntää omaan suuntaansa ja 2 pyöräilevistä ei osaa varoa lainkaan muuta liikennettä. Näin meillä,jos seuraisin sun jalan jälkiä :) joten tyydyn lenkiil joko yksin tai korkeintaan 1.n kans.

    VastaaPoista