tiistai 9. kesäkuuta 2015

Painavaa asiaa




Mun puntari hajos.
Tai sanottaisko niin että joku hajotti. Kun ei fiksuna naisena osannut oikein vaihtaa siihen patteria niin siitä irtosi joku tinni joka piti sen napin paikoillaan. Vaa´an lisäksi hajosi myös minä.

Meikäläisen ja puntarin suhde on ensimmäisen raskauden jälkeen ollut varsin tiivis. Tavaksi tullut joka aamuinen yhteen törmäys joutui katkolle kun mokoma ei yhtenä aamuna suostunut sanomaan yhtään mitään.
Oikeastihan puntarilla ravaaminen joka päivä ei ole kai ihan ookoo, kerta viikkoonkin kuulemma riittäisi, mutta ihminen on siitä kummallinen että se ei oikein tahdo päästä irti jostain päähän pinttyneistä tavoistaan. Eihän se lukema siitä mihinkään radikaaliin suuntaan yhdessä yössä muutu toki, mutta tuohan se jonkinsorttista mielihyvää jos aamulukema on suunnilleen sama kuin eilen.

Ensimmäisessä raskaudessa kiloja kertyi +25kg (ai kamala että tuntuu karsealta sanoa tämä ääneen!). Niiden tiputtaminen (toinen ja kolmas raskus vielä siinä välissä) oli todellakin niin ison työn takana että koskaan, ikinä enää, en halua niitä takaisin.
Niinpä minuun iski urheiluhulluus ja ruokajuttujen pohtiminen. Ensin sillä oli tarkoitus karistaa ne kilot, sittemmin tarkoitus pitää ne kilot poissa! Ja siitä syystä viha-rakkaus-suhde vaakaankin on vuosien myötä juurtunut tiukkaan. Peili tulee toki hyvänä kakkosena.
Minulla ei ollut hyvä olo niiden ylimääräisten läskien kanssa. Häpesin itseäni ja edelleen pahin painajaiseni on katsella kuvia niiltä ajoilta.

Kaikkihan te tiedätte että olen kuitenkin edelleen armoton herkkupeppu.
Koen, että vaikka suhteeni ulkonäköön on ajoittain aika kriittinenkin, elän kuitenkin normaalia elämää herkutteluineen ja mässäilyineen. Tiedostan kuitenkin sen, että sohvalle ei voi jäädä makaamaan eikä luistaa muuten terveellisistä elämäntavoista, muuten ne lölleröt hiipivät hyvin äkkiä takaisin.

Liikunta ei ole minulle kuitenkaan pelkkää kilojen häätöä enkä jaksa aina stressata siitä jos paino sarhaa kilon pari eestaas.
Mä todella tarvin melkein joka päivä jonkun liikuntahetken ihan oman pääkoppani hyvinvointiin.
Sitä liikunnan iloa ei tarvitse hakea, eikä liikkuminen ole pakkopullaa, vaan nautin siitä niin paljon että joka päivä tekee mieli vetää lenkkarit jalkaan ja lähteä ulos, salille tai johonkin jossa saa tyhjentää päätä.

Olen kokenut liikunnan yhdeksi voimavaraksi elämässäni.
Jaksan paremmin äitinä ja vaimona kun pääsen hetkeksi irti tästä normiarjesta yksin.
Niinpä oma-aikani on pääsääntöisesti liikuntaa jossain muodossa.

Ps. Vaaka-ostoksille lähdettiin heti ja nyt on niin turvallinen olo kun saa päivittäin lukemat siitä missä mennään. Aika hullua, mutta mulle just hyvä.


10 kommenttia:

  1. Sepä oli taas just ku mun kynästä😊
    -vakiolukija

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ihanaa että löytyy muitakin puntariin tuijottajia ;D

      Poista
  2. Kilot kilot... Kirjoitinkin niistä taannoin blogiini. Varsinkin raskauksien jälkeen on asia pinnalla. Tosin nyt olen yrittänyt keskittyä enemmän siihen omaan hyvään oloon liikkumalla ja syömällä terveellisesti ja unohtamalla vaa'an. Olen siis vaakatauolla :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Raskauskilot on niin pahat! Tavallaan itse hankittuja ja niin pois päin, mutta joka tapauksessa niitä enempi tai vähempi tulee :/ ja itselläni ainakin liikkuminen ei ole samalla tasolla kuin normaalisti!
      Hienoa että pystyt olla tauolla, mulle Se on pienehkö pakkomielle ;)

      Poista
  3. mulle saavutus se miinus 10 (-12) viimeisimmän synnytyksen jälkeen...vaakoja on vaihettu,kerta viikossa riittää. silti,saisin ottaa sinusta mallia ja lähteä enemmän liikkumaan :D

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Mulla raskauskilot on karisseet muutamaa lukuun ottamatta! Ja ne saa ollakin :) samaan painoon kun ennen lapsia en varmaan tule edes pääsemään, enkä haluakaan! Liikunnan myötä on ollut tottuminen siihen että vaikka läski lähti, lihas tuli tilalle..mitään kukkakeppiä minusta ei edes saa :)

      Poista
  4. Minulla joka raskaudessa( 4kpl) on tullu 20 kg. Aina muutama kilo jäi ennen seuraavaa. Tammikuussa päätin et nyt lähti joka ikinen tullu. Olin 48 kg kun rupesin odottaa esikoista ja olen todennut että siihen en pääse. 52-53 kg tällä hetkellä ja lihasta enemmän ku ikinä. T. Juoksulla tuulettuun hyvin pää koppa; )

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Mulla ei oo enää sit muissa tullut kun se 8-10kg ja huomattavasti helpommin ja nopeampaa oon päässy samoihin mittoihin kuin ennen raskautta.
      Ja samoissa lukemissa mennään täälläkin :) hyvä me!
      Ps. Juoksu on yks parhaista lajeista <3

      Poista
  5. Täällä kans yks vaakaholisti. Mulla on punnituspäivä maanantaiaamuna ja samalla mittaan mittanauhalla strategiset kohdat ja laitan luvut ylös. Nyt oon yrittänyt raskauskiloja kanssa pudotella niin tulee käytyä lähes joka aamu. Se ei tee mielenterveydelle hyvää kun ainakin mulla saattaa olla kilon plussaa edelliseen aamuun vaikka oman järjen mukaan pitäisi olla miinusta. Tosin joskus saattaa olla toisinkin päin. Lyhyt varsi kun on niin se kilo näkyy meikässä helposti suuntaan tai toiseen. Ilmeisesti kuitenkin keho kerää nestettä (ja lihasta?) kun paino ei meinaa suunnata kovin nopeaa alaspäin mutta mittanauhalla tuli viime kerralla iloinen yllätys pahasta vaakalukemasta huolimatta.
    Itsekin pyrin nykyään hyvänolon painoon ja mieluummin olen painava kuin laiha läski. Ennen viimeistä vauvaa pääsin eka kertaa elämässäni ihannepainoon ja se vähän harmittaa kun sinne on taas matkaa. Aika ei vain riitä (kai se on tekosyy) ja illat on meillä aika hulinaa niin ei kovin pitkiä lenkkejä viitsi lähteä. Syksyn tullen aion olla itsekkäämpi ja aloittaa jotain harrastusta. Tosin mies kehottaa nytkin menemään mutta toistaiseksi se on enempi sellaista nössöilyä eikä kunnon tekemistä. Aina vielä joku paikka kipeytyy päiväkausiksi kun vähän kovempaa vetää. :) Vanhuus ei tule yksin..

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kyllä minäkin mieluummin otan lihasta :) mutta ei sitäkään liikaa! Mullakin tahtoo vähän olla toi alakroppa vankempi kun harrastan juoksua ja ratsastusta jossa jalat tekevät eniten töitä, vastapainoksi täytyy salilla tehdä sitten yläkroppaa!

      Mä hyvin usein lähden illalla lenkille lasten mentyä sänkyyn.. eihän siinä enää mitään kovin pitkiä lenkkejä viitsi tehdä mutta kun menee tarpeeksi lujaa niin se kompensoi :D
      Oon muutenkin niitä ihmisiä jotka mieluummin vetää kovaa ja lyhyemmän aikaa kuin hitaasti ja kauan :))

      Poista