keskiviikko 22. heinäkuuta 2015

Projekti nro.480




Olen projekti ihminen.
Siis sellainen tuokin-projekti-on-edelleen-vaiheessa ihminen.
Mulla saattaa olla mielessä sen sata visiota ja suunnitelmaa ja ajatusta että mitä pitäisi tehdä.
On leikkimökin tuunausta, pihahommia, lasten kanssa tekemisiä, siivoamisia ja mitä ikinä onkaan.
Pitäisi, on päivän sana.
Silti niin usein teen vain just sitä mikä nappaa. Lähden salille tai lenkille, käyn ratsastamassa tai luen kirjaa, eli kaikkea muuta kuin mitä PITÄISI.

Pitkissä kantimissa on ollut myös kuvien tilaaminen paperiversioiksi.
Pikkuneiti tulee reilun viikon päästä 1,5vee ja hänestä ei siis ole ollut vielä yhtään ainoata valokuvaa teetettynä.
Toista vuotta olen aikonut ja aikonut ja olipa kyllä niin iso homma että oikein hävettää.
Oisko ihan puoliska tuntia mennyt, kun sain tarvittavat kuvat tilattua, ja pari päivää niin ne olivat jo postilaatikossa. Eikä hintakaan oikeasti päätä huimaa, että siihenkään nyt tässä voi vedota.

Projekti on siis edennyt siihen pisteeseen, että kuvat lojuvat nyt tuossa kirjahyllyssä ja odottavat laittajaansa. Seuraavat puolitoista vuottako? Toivottavasti ei.
Meidän lapsilla on kaikilla kastelahjaksi saadut vauvakirjat. Olen niitä pyrkinyt täyttelemään aina kun kaikki muut projektit antavat myöden (oikeasti siinä vaiheessa kun ei kerta kaikkiaan enää keksi muuta tekemistä). Yritän rääpiä kasaan jotain tekstiä, koska ne ovat niiiin ihana muisto omasta lapsuudesta sitten aikuisena. Itsellänikin on tallessa oma vauvakirja ja sitä on kiva selailla.

Omat lapseni ovat ihan ihmeissään valokuvista. Että niitä tosiaan on ehkä hiukka vähän pyörinyt tässä huushollissa.
Siis ihan oikeasti.
Poikani kysyi eräänä päivänä että äiti, saanko lukea niitä isoja kirjoja mitkä ovat vaatehuoneessa? Olin ihan että ei siellä mitään isoja kirjoja kyllä ole.
No hän siis tarkoitti juurikin valokuvakansioita, mutta ei tiennyt niille nimeä. Ja ihan siis siitä syystä että melkein kaikki meidän kuvat ovat koneella ja muistitikulla.
Tunsin itseni niin fossiiliksi kun lapseni ei tiedä mikä on valokuvakansio, mutta muistitikku ja ulkoinen kovalevy ovat ihan normisettiä.

Mutta sehän on niin just.
Ennenvanhaan sait ottaa selfien (paitsi että niitä ei edes otettu) ja noin kuukauden päästä ehkä näit onnistuiko vai ei. Yleensä ei, koska kaikki kuvat olivat jotain duracell pupu-mallia. Heilahtaneet tai tärähtäneet.
Niitä sitten katseltiin ja liimailtiin kansioihin onnellisina.
Ja nyt katsellaan lähinnä huvittuneena että miltäs teinimuoti näyttikään vuonna 1999.
Aika karsealta, voin kertoa.

Ps. Mun tämän päivän projekti pissii kohta satanolla jos en säntää tästä hommiin, koska aioin todellakin pestä uunin pikkuneidin päiväuni aikaan. Ulkonakin vaihteeksi niin tuhnu keli, että oikein on aikaa kuurata rasvaroiskeita.
Oikeasti evvk. (Oli muuten käytetty sana silloin vuosituhannen vaihteessa..)

10 kommenttia:

  1. Kuulostaa tutulta! Mä otin tuota projektia sarvista keväällä, ja moneen otteeseen kiukuttelin, että onkohan nyt minkään vaivan väärti. No, on se. Juurikin tuo lasten mielenkiinto albumeja kohtaan on palkitseva. Kaikille vieraille niitä on kyllästymiseen asti esitelty, ja molemmille tärkeimpiä ovat juuri ne "MINUN albumini", jossa on vain "paljon kuvia MINUSTA". :) Oli se vaivan arvoista. :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Itsestäkin tuntuu joskus että, voihan niitä kuvia katsella sieltä koneeltakin :) mutta toisaalta valokuvien katselu albumeista on älyttömän kivaa..varsinkin niiden vanhojen kuvien!¨
      Meilläkin omat vauvakirjat ovat lapsille tosi tärkeitä, ja just sitä omaa katsellaan monta kertaa läpi <3

      Poista
  2. No arvaappa vaan kuin kauan mulla on ollu projektina tilata kuvia? Esikoisen vauva kirjassa ei oo vieläkään yhtään kuvaa... Aattelin kyllä tehä lisäks semmosia vuosikirjoja, siis kuvat valmiiksi kirjassa, mut en oo vielä saanut aikaiseksi valita kuvia ku niitä on niiin paljo!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Minäkään en edes yrittänyt tilata kaikkia kuvia, koska niitä oikeesti on ihan sikapaljo :)
      Mutta lähinnä semmoisia ihanimpia ja tilannekuvia, ristiäisistä, synttäreiltä ym. joita saa sitten tallettaa niihin vauvamuistoihin!
      Loput sitten länttään albumeihin mitä jää :)

      Poista
  3. sama projekti täälläkin ja pahasti kesken...Oon jokaisesta lapsesta tehny kansion/kansioita ainakin tuohon rippikoulu-ikään asti..Mutta...tälläkin hetkellä laittamatta on varmaan 2v.n kuvat ja tilaamatta toinen mokoma,alkuun keväällä pääsin,ehkäpä syksyn tullen taas urakoin samaa...Ja ne vauva-kirjat,toisilla kun ei oo vaan se 1 niitä on monta...

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Lopputulos on varmasti kannattava kunhan projektin saa päätökseen :)

      Poista
  4. Kuinkahan kauan mun on pitänyt tilata kuvia, mutta ei vaan meinaa saada aikaiseksi. Jotenkin se valkkaaminen että mitkä kuvat tilaa ja niiden lataaminen on se isoin vaihe johon menee hujauksessa tuhottomasti aikaa..tosin jos niitä kuvia tilais useammin kuin kerran vuodessa niin ehkä se ei kestäis näin kauan. :D Sitten kun ne kuvat tulee niin kukahan ne laittaa sinne albumiin..
    Ehkä pitäis vielä ennen Minin syntymää tehdä "pieni" valokuvatilaus. :D

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kyllä siihen lataamiseenkin menee vain aikaa :) itse en tällä kertaa tilannut ihan kaikkia kuvia, mutta aika paljon kuitenkin..aikaa meni noin puoli tuntia..
      Ehkä kannattaa tosiaan tilailla ennen vauvan syntymää, sitten niitä kuvia pukkaa taas tuplasti lisää <3 :D

      Poista
  5. Sullahan on projekti jo hyvällä mallilla ;) on se hyvä, että on aina noita pitäisi-juttuja, niin ei lopu tekeminen kesken :D Enpä oo itsekään pitkään aikaan kehittänyt valokuvia. Muutamia tosin ollaan tulostettu kehyksiin. Just yks päivä lapsille kerroin, miten ennen filmirulla vietiin kehitettäväksi. Oli se jännää odottaa, minkälaisia kuvia tuli :D Meillä esikoinen selitti joskus mulle innoissaan, että eskarissa on sellanen johtokännykkä! (=lankapuhelin). Tunsi sitä itsensä vanhaksi ;)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Musta vaan tuntuu että se jääkin tähän hyvään malliin :D just eilen piti kaupasta ostaa valokuvatarroja mutta arvaa muistinko?
      Tuo kännykkä asiakin on hauska, itse ostin kännykän omilla ekoilla kesätyörahoilla 12-vuotiaana ja se oli jotain maailmaa mullistavaa <3 :) meidän esikoinen sai 8-vuotis synttärilahjaksi ja kaikilla niiden luokkalaisilla esimerkiksi on ollut puhelin jo vuoden päivät! Mutta joo, vanhoja tässä ollaan ;)

      Poista