maanantai 25. tammikuuta 2016

Rutiinit



Kaikissa perheissä on varmaankin omanlaisensa rutiinit.

Meillä eletään tosi säännöllistä arkea. Aina tiettyyn aikaan ruoka, ulkoilu ja unet, läksyt, harrastukset ja pesut.
Jos tästä poiketaan on lopputulos todennäköisesti hyvinkin kaoottinen.
Itkua, kiukkua, riehumista ja tappelua.
Joskin sitä on toki muutenkin, mutta erityisesti silloin kun päivärytmi on sekaisin.

Totta kai on asioita joita on vain pakko hoitaa, mutta jos saan valita, jään mieluummin kotiin kun lähden hyppyyn.
Silloin tietysti on helpompi lähteä, jos toinen vanhempi on lasten kanssa kotona, tiedän ainakin ettei lasten päivärytmi poikkea normaalista.

Jos tässä ihan suoraan sanon, niin en koskaan voisi kuvitella itselleni sellaista elämää, jossa rynnätään päivittäin paikasta toiseen ja ruoka-ajat ja nukkuma-ajat ovat mitä sattuu.
Enkä tässä nyt sen kummemmin arvostele kenenkään tapaa elää, totean vain ettei se sovi minulle eikä meille.

Tämä arkirutiini-fanaattisuus on ilman muuta vain korostunut ja tärkeytynyt kun lapsia on saatu perheeseen.
Joskus (kaaaauhian kauan sitten) lähteminen oli paljon helpompaa, ei tarvinnut miettiä onko joku syönyt tai kun kukaan ei ole syönyt eikä tuo ole ehtinyt nukkua, eikä se nukkunut matkallakaan ja nyt se sitten vollottaa loppuillan. Puhummattakaan siitä, että mukana pitäisi olla puolet sun omaisuudesta.
Kun tulit myöhään jostakin kotiin, riitti kun huolehdit siitä, että itse selviät sinne sängyn pohjalle, kun taas nyt on mietittävä tarviiko joku vielä iltapalaa, otetaanko yövaatteet mukaan jo lähtiessä vai saanko ne ujutettua tyyppien päälle ettei ne herää. Pestäänkö hampaat kuitenkin heti vai vasta aamulla.

Joku saattaa sitä ihmetellä, mutta juuri tämän kaiken "säätämisen" vuoksi olen mieluummin kotona, missä tiedän löytyvän kaikkea mitä tarvitsen ja voin tarjota ruokaa ja unta silloin kun lapsi sitä tarvitsee. Itse asiassa rakastan kotona olemista.

Eilinen ja tämä päivä on mennyt varsin ei-rutiinilla.
Päiviä on sotkenut tehokkaasti vanhan auton vienti ja suihkujen haku ja uuden auton haku.
Ei tarvi kummempaa ohjelmaa kuin autolla suhaaminen maakunnissa, niin kaikkien syömiset ja pienimmän nukkumiset on heti retuperällä.
Itse olen myös sen sorttinen aikuinen joka tykkää siitä, että asiat tehdään tuttuun ja totuttuun tapaan.
Ja jos jotain muutoksia päivärytmiin tulee jotka haittaavat esimerkiksi syömistä niin mua alkaa ärsyttämään.
Siispä iso ärsytys otsassa olen tosi nihkeästi ajanut paikasta toiseen ja jupissut suuttumustani.

Mutta tiedättekö, aina on selvitty hengissä!
Siispä jatkossa on vain otettava oikea asenne, se jupina nimittäin ei ainakaan paranna sitä tilannetta, ja kestettävä se että joku asia estää mua tänään syömästä välipalan kello 13.00.
Siis oikeesti.

22 kommenttia:

  1. Tutulta kuulostaa! Minkäkin oon niin rytmifriikki. Melkeen kellontarkasti mennään. Eka lapsen kohdalla lapsettomat kaverit sitä vähän ihmetteli, mutta kun ovat omia muksuja saaneet niin eivät enää ihmettele, esim miksei me tulla 8 aikaan illalla arkena enää kylään. :D toisaalta oon opetellu vähän sitä että jos joskus ollaan päivällä kylässä, niin ei se haittaa jos silloin vähän mennään vasemmalla kädellä rutiinien kans, ehtii sitä kotona sitten perusarkea elellä. Kyläily kun on niin kivaa ja harvinaista herkkua kuitenkin. :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kyläily on kyllä tänä päivänä ainutlaatuista herkkua, sen vuoksi on kyllä valmis joustamaan niistä rytmeistä :)

      Poista
  2. Kuulostaa juuri niinkuin meiltä olisit kirjottanut :) se on juurikin niin että mielummin pitää rytmin,kuin itse lähes tulkoon oksentaa kun ei saa ruokaa ajallaa ja lapset on sekasin. Rytmi tuo turvaa.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Niin tuo!
      Ja tosiaan lapset sekoaa välittömästi jos varsinkin ruoka-aikana ei olla kotona oman pöydän ääressä.
      Ovat vielä niin kranttuja syömäänkin, että jos jossain "ulkona" ollaan safkaamassa niin kukaan ei edes syö kunnolla mitään :)

      Poista
  3. Minulle on kans isonperheen,kaikki vielä pieniä, äitinä tärkeä juurikin nuo mainitsemat rutiinit. Meillä kitistään heti jos ruoka ei oke tiettyy aikaan,myös äiti:) omat hermot kestää paljon paremmin kun arki on säännöllistä.
    jonku lapset voi kestää paremmin rutiinissa muutoksia mutta meillä ne on tärkeitä. Joskus ois tieten kiva käydä päivälläkin jossain mutta näillä mennään niin kauan kun talossa on päiväunia tarvitsevia.
    Ihana blogi sulla. Niin maanläheinen ja "tavallinen". Tavallinen hyvässä mielessä. Ekan kerran kommentoin. T. Päivi

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Itsekin olen kyllä niin ruokariippuvainen, että vähintään päätä alkaa särkeä jos ei saa säännöllisesti ruokaa :) myös kiukku nousee ja ärtymys jos nälkä ehtii kasvaa liian suureksi!

      Kiitos kommentistasi :)

      Poista
  4. Rutiineillä mennään täälläkin :)

    VastaaPoista
  5. Joo! Olen kans aina sanonut, että pitää olla rutiinit kaikille selvinä, jotta niistä voi joskus sitten poiketa ja taas palata takaisin. meillä nyt on niin eri-ikäisiä lapsia, että rutiinit ovat todella erilaiset eri lapsien kohdilla, joten seKIN tuo hieman haastetta niihin lähtemisiin. Onneksi on tuo puoliso, joka myös hanksaa homman jos itse on jossain. Kotona minäkin mieluiten olen, koska silloin niiden rutiinien vallitessa tiedän myös ne omat huilihetkeni jo valmiiksi. <3

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Meillä tämä sarja on sen verran tiheä, ettei mitään isoa poikkeavuutta ole eri lasten kohdalla. Toki isommat ei nuku esim. päikkäreitä, mutta muuten samalla kaavalla vedetään :)

      Ymmärrän täysin, että laaja ikäskaala kun perheestä löytyy niin tilanne on todellaKIN eri :)

      Meillä tämä kakslahkeinen tahtoo vähän olla varsinkin syömisten suhteen sellainen, ettei välttämättä hoksaa että joku toinen saattaa olla ruokaa vailla vaikka hällä itsellään ei välttämättä vatsa murise :)
      Mutta suotakoon tämä häiritsevä poikkeavuus hänelle kun pääasiassa suoriutuu isän tehtävistä mitä mainioimmin :))

      Poista
  6. Rutiinit kunniaan :) Meillä on aina ollut melko tarkat uniajat ja ruoka-ajat. Se luo myös lapsille turvallisuuden tunnetta.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Näinpä, onhan se ihan tutkittu juttukin! Näin on meille ainakin hyvä :)

      Poista
  7. Ihan hyvä, mutta odotas kun lapset kasvaa...tulevat ja menevät jääkaapille ja nukkuvat myöhään jne. Siinä kontrollifriikki äiti saa vähän siedätyshoitoa ;)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Varmasti!
      Kauhulla odotan :) tosin lohduttaudun sillä että nää mun muksut on kaikki sit isoja, ettei mun tarvikaan enää huolehtia että onko joku nukkunut päikkärit tai syönyt välipalan ;) jospa ne jo teininä osaisivat huolehtia jostain itse, toistaiseksi näyttää vähän epätoivoiselta :D

      Poista
  8. Meillä on lähtenyt vähän käsistä sitä mukaa kun lapset on kasvaneet ja nyt viimeisen vuoden aikana oman 2-vuorotyön myötä vielä enemmän. Saatetaan syödä iltapalaksi ruokaa kymmeneltä ja muutenkaan en jaksa murehtia mihin aikaan kukakin mitäkin syö, kunhan syödään muutakin kun välipaloja. Aikuiset on ainoita jotka mielellään simahtaa päikkkäreille :D no joo, kyllä mä sentään tiettyyn aikaan komennan lapset tekemän läksynsä, pesemään hampaita ja nukkumaan mutta toivon että niistä tulee pikkuhiljaa itseohjautuvia eikä tarvii päivittäin muistuttaa mihin aikaan pitäis tehdä mitäkin :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Se on varmasti totta et kun lapset kasvaa niin niitä rutiinejakaan ei oo niin pakko säännöllisesti noudattaa!
      Isompi jo ymmärtää jos ruoka ei ookaan nokan alla just sekunnilleen eikä välttämättä saa mitään itkupotkuraivareita :)

      Poista
  9. Vuorotyöläisten lapset elää ehkä vähän omassa maailmassa, varsinkin jos ovat vuoropäiväkodissa. Meilläkin on rutiinit, mutta ei niin kellon tarkasti. Päiväunet on siinä 12-15 aikaan, riippuu, no kaikesta muusta. Itse en elänyt lapsuudessa tarkoissa rutiineissa. Normaaliksi silti haukkuuvat :). Tällaista meillä. -J-

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Tottakai jokaisen perheen pitää suunnitella se päivä sen mukaan miten on esimerkiksi työt. Ei voi rutiinien takia muuttaa työaikoja :) eli sen mukaanhan sitä sit mennään!

      Ja varmasti ihan normaaleja lapsia kasvaa vaikkei ihan säännöllinen rytmi oiskaan, mutta itse tiedän ja tunnen omien lasteni kohdalla että varmasti he reagoivat jollain lailla jos kaikkea ei tehdäkään niinku normaalisti..
      Mutta kukin tyylillään :)

      Poista
  10. Kiva kuulla että on muitakin. Itselle jo perhekerhoon lähtö aiheuttaa pulman kun meillä on ruoka-aika just silloin kun siellä syödään sämpylää. :) Samoin unien ajoittaminen kun ei tiedä nukkuisko pienin ennen vai jälkeen kerhon. Jos menisin rattailla niin voisi nukkua niissä mutta sitten pitäisi hypätä koko ajan katsomassa että onko herännyt ja jos tuot rattaatt sisälle niin meteli on niin valtava että herää varmasti heti tai joku taapero käy tökkimässä. On se vaikeaa. :) Kyllä kotona on helppoa mutta yritän joskus rikkoa rutiineita ja on hyvä tajuta että eihän se päivä siitä pilalle mene vaikka ei samaa kaavaa toistakaan.

    Ilmoitin tyttärin muskariin ja nyt mulla on ongelma kun pitäisi olla jo ruoka pöydässä siihen aikaan kun tyttö sieltä haetaan. :) Kun seuraava on jo lähdössä harrastukseen siinä vaiheessa niin pitäisi ehtiä syödä ennen lähtöä kun menee siitä suorilta toiseen harrastukseen. No vaatii vähän etukäteisorganisointia.

    Mutta kyllä rutiinit ovat oikeasti tosi tärkeitä. Tosin itselläkin vanhemmuuten on vähän lipsunut mutta en pystyisi elää sellaista elämää että aamulla ei tiedä missä päivällä käy tai osaisin kyläillä koko päivän.
    t. Anna
    t. Anna

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Oon ite kans sellainen, että spekuloin hulluna etukäteen mihin aikaan pitää syödä että ehtii johonkin, tai mihin aikaan alan valmistaa ruokaa että se on just ajoissa valmis :)) oikeesti vähän pimeetä, mutta syöminen on niin olennainen osa päivän kulkua että menee järki jos siinä ei oo joku järki :)

      Poista
  11. Täällä kans yks rutiinitäti.
    Jos nukun liian vähän, mulle tulee heti migreeni. Siinä on jo yksi syy, miksi homman pitää pysyä kuosissa. Lisäksi jos mulla on univelkaa, olen aivan kamalassa tilassa, melkein sairas, joten pakko nukkua tarpeeksi.
    Lasten kohdalla sama juttu: uni esimerkiksi vaikuttaa oppimiseen niin suoraan, että jos riittävillä yöunilla voin lasten koulunkäyntiä edistää niin mielelläni tätä helppoa konstia käytän! Meillä mennään tosi aikaisin nukkumaan kouluviikolla, ollaan sillä tavalla nössöjä :)
    Lapsista huomaa heti, jos on ruoka-ajat pielessä: raivotaan, hermotaan jne. Siksi ruokarytminkin on oltava suht säännöllinen.
    Ja tuo tuossa yllä, että monelta pitää aloittaa ruoanlaitto , mä oon just samanlainen! Aamupalan jälkeen mietin jo, monelta alan päiväruoan tekoon. Kai se on sitä ennakointia. Selitän tätä myös omalla introverttiys-luonteenpiirteelläni: olen valmistautuja, valmistelija jne. :)
    Tulipa sekava teksti, mutta rutiinit kunniaan!! :D

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kai sitä jollain asteella haluaa pitää ne elämän palaset kasassa ja käsissä :) kun kaikki muu voi olla tosi epävarmaa niin se on ainakin varmaa että meillä syödään tasan kello neljä :D

      Poista