sunnuntai 14. helmikuuta 2016

14.2



Tuntuu jotenkin pää tyhjältä.
Tuntuu ettei oikein irtoa mitään järkevää tekstiä.
Tuntuu että kuvatkin ovat jotain ihan muuta mitä ajattelin.
Mutta yritänpä kuitenkin saada kasaan edes muutaman järkevän sanan.
Väsyttää.

Viikon ainoa päivä ettei ole töitä eikä koulua, aikaa siis olla oman porukan kesken.
Tehtiin "retki" raksalle, haettiin noutoruokaa matkaan ja ajeltiin sinne remppapölyn keskelle syömään ja sen jälkeen laskettiin pulkkamäkeä ja oltiin lumisotaa.

Tämän päivän pysäyttävin lause tuli ekaluokkalaisen suusta.
Äiti, mun mielestä kaikkein siisteintä ikinä oli kun te iskän kans olitte meidän kaa lumisotaa!

Tunsin hetken kaameaa syyllisyyttä siitä, että meidän elämä on tällä hetkellä niin kiireistä rempan takia, ettei yhteisiä koko perheen hetkiä juurikaan ole. Tunsin niin ison piston sydämessäni, että hetken kaduin tätä koko tilannetta ja itku melkein kuristi kurkkua.
Sitten kuitenkin olin armollinen itselleni ja käänsin asian positiiviseksi.
Meidän lapset ovat loppujen lopuksi niin vähään tyytyväisiä.
Siihen, että mennään pulkkamäkeen, pelataan sisäjäkistä tai luetaan yhdessä <3
Olen heistä ihan käsittämättömän ylpeä ja kiitollinen, jokaisesta.

Siihen tyytyväisyyteen riittää myös hetki sylissä, tukan pörröttäminen ohimennen tai luja halaus.
Olen siinä ehdottomasti parempi kuin sanoissa.

Virtuaalinen ystävänpäivähalaus teille lukijoillekin <3
Pitäkää kiinni niistä rakkaista keitä siinä ympärillä on.

8 kommenttia:

  1. Mä havahduin samaan elämän kiireeseen, kun 5-vuotias esikoinen yhtenä päivänä tuli sanomaan, että äiti, mää haluaisin istua sun sylissä. Oli liian pitkä aika menny edellisestä kerrasta. Niin sai tiskit ja muut hommat odottaa ja me istuttiin sohvalla sylikkäin kaikessa rauhassa. Ja puhuttiin siitä miten tärkeetä on välillä päästä syliin<3 Kohta laps touhotti taas jatkamaan leikkejään, mutta itellä ei ollu kiire jatkamaan tiskihommia, oli pää niin täynnä ajatuksia.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Niinhän se usein menee.. Niin kova kiire ja touhu (vaikka ei sais olla) ettei yhteisille hetkille löydy muka aikaa!
      Mutta niistä saa niin paljon itselle kun katsoo lasten iloa pienistä asioista <3

      Poista