torstai 17. syyskuuta 2015

Hikinen viikko

Joku aika sitten teiltä lukijoilta tuli toivetta, että kirjoittaisin mun viikon liikuntasuorituksista. No minähän heti innokkaana tartuin haasteeseen ja yritin parhaani mukaan nappailla kuviakin mukaan.
Tämä itsensä kuvaaminen on jotenkin niin outoa tällaisesta nuoruutensa kakstuhatta-luvun vaihteessa eläneestä muumiosta, että ei oikein lähde nuo selfiet, mutta näillä mennään!
 
Maanantai
 
Päivä oli täynnä taksikuskin hommia, joten valoisa aika meni ihan suhatessa kirkkoa ympäri. Vie sinne ja hae sieltä ja vie tuonne ja hae sieltäkin vielä ja sitten hae vielä täältäkin joku.
Ilta oli ehtinyt jo hämärtyä kun pyrähdin juoksulenkille, ja voin kertoa että taas on totutteleminen siihen että a) et näy yhtään mihinkään ilman heijastinliiviä ja b) sun perässä juoksee puolet lenkistä kakskyt viis susihukkaa paistin kiilto silmissä (tai siis se tunne, tiedättehän?)
 


Tiistai
 
Miehelläni oli vapaa ilta koulusta (tai jotkut siellä tekivät koeuusintoja muttei tää mun tyyppi) joten hän pääsi sitten pitkästä aikaa sählyyn. No enpähän sitten jaksanut jälkikasvua raahata lenkkipolulle kun ei oikein itseänikään innostanut, niin päätin tehdä yhden todella tehokkaan puolen tunnin jumpan.
Meno on siis sitä luokkaa, että puoli tuntia koikkelehditaan pitkin kämpää ja henki meinaa lähteä.
On sammakkohyppyjä, saksihyppyjä, istumaan nousuja ja perään kyykkyhyppy, sama vatsaltaan, hyppynaru-hyppyjä, penkille nousuja jne.
Joskus Fit-lehdestä tuon bongasin ja on kyllä to-del-la tehokas jumppa!
Idea on siis että vedetään täysillä, muutaman minuutin taukoja vain välissä.
Hapottaako? No hapottaa.
 



Keskiviikko
 
Illalla mulla oli ratsastustunti, joten muuta urheilua ei tarvi edes tälle päivälle miettiä.
Vaikka mun kiinnostus lajia kohtaan ei ole pelkkää kalorien kulutusta, niin koittakaapa pomputtaa pollen selässä tunti, niin ei tosiaan tarvi ihmetellä jos polla punoittaa!
Mutta ennen kaikkea se rakkaus noihin eläimiin <3 pus.
 


Torstai
 
Jee! Syksyn ensimmäinen spinning.
Tuo ihana, ihana tuskan hikeä valuttava laji, jossa todellakin hiki kirjaimellisesti ryöppyää.
En väitä etteikö ois Pera ollut hiukka hellänä seuraavana päivänä, mutta siihen menee aina muutama kerta että ahteri tottuu siihen penkkiin, joka on niin pieni että hiukan leveämpään tarakkaan saattaa vaikka upota kokonaan. Todellakin!
Hikisen tunnin jälkeen ajelin kotiin suihkuun ja lähdettiin sitten miekkoseni kanssa ajelemaan kohti Kainuuta. Toinen jee!
(tästä en muuten muistanut/ehtinyt ottaa kuvia, lähdin niin lujaa)
 
Perjantai
 
Jotkut ne lähtee lomalle eikä tee siellä mitään, eikä siinä mitään jos tykkää, mutta me pakattiin mukaan lenkkarit ja trikoot ja kaikki, koska kerrankin oli mahdollisuus harrastaa tuosta vain.
Aikamme aamupäivän öllisteltyämme asunnossa, lähdettiin sitten yksissä tuumin salille.
Ja otettiin selhvie, tottavie.
Siinä niin, oikeen..
 


Lauantai
 
Tätä päivää oli kuulkaa odotettu ja pitkään.
Tai ei itseasiassa edes kovin pitkään, koska loma varattiin aika ex-tempore mutta kuitenkin.
Mieheni yllätti minut iloisesti ja ilmoitti eräänä päivänä että kuulepas vaimoke, lomalla lähdetään sit issikkavaellukselle.
No hei, sehän vain passas.
Aivan huikeita maisemia, ihania pörröisiä hevosia, ja miljoonittain hirvikärpäsiä. Eiku hetkinen, tuo viimeinen ei siis passannut todellakaan yhtään, mutta hengissä selvittiin.
Kaksituntinen rämmittiin umpimetsässä, töltättiin metsäpolkuja ja laukattiin ihania hiekkateitä.
Tunsin eläväni.
 
Vielä illalla tehtiin ennen saunaa pieni juoksupyrähdys Katinkullan kivoissa maastoissa. Melkein eksyttiin, tai ei siis periaatteessa vaan hetken ehkä ei tiedetty just missä ollaan.
En mä tiedä onko se sama asia, mutta se oli vain pelkästään siistiä.
 


Sunnuntai
 
En liikkunut metriäkään ylimääräistä. Kävelin vain autolle ja autosta kotipihalla sisälle.
Ja loppuillan ihmettelin mun kullanmuruja joita oli ollut niin kova ikävä <3
 
Kaiken kaikkiaan aika reipas viikko. Mutta yleensä se melkein menee noin, että yhtenä tai kahtena päivänä en ehdi tai jaksa tai viitsi tehdä mitään, mutta kyllä tunnustan olevani sitä sorttia joka saa super paljon energiaa lisää liikunnasta. Eli periaatteessa tulen kahden liikkumattoman päivän jälkeen vähintäänkin pöpiksi.
 
Liikunnan iloa teillekin!

12 kommenttia:

  1. Vastaukset
    1. Äläs ny.. eihän tää ny :D kiitos <3

      Poista
  2. Naiselta ei saa ikää kysyä, mutta kysyn silti nainen kun itsekin olen :D Että minkä ikäinen olet? Näytät niin niin nuorelta :) Reippaasti jaksat liikkua, malta pitää vapaa päiviä kunto kasvaa levossa. Otin kerran ratsastus valmennukseen (yksäri) sykemittari ja keskisyke oli niin kova, ettei ihme kun olen ihan kuollut noiden jälkeen :D Jos valmennus on aamupäivällä olen loppu päivän tajuton :D Mutta joo en laske itsekään ratsastusta urheiluksi lähinnä syvien lihasten treeniksi, mutta en myös yleensä erillistä urheilusuoritusta tee ratsastus päivinä. Ja todellakin lomalle lenkki kamat mukaan (meillä ne on miehen kans aina, ihan sama minne mennään niin lenkkarit yms kuuluu olla mukana - jos sattuu haluttaa lenkille). Pari viikkoa sitten me pakattii miehen kaa meidän maantiepyörät ja lenkkarit todellakin kyytiin kun oltiin to-su lomalla. Vaikka kelit ei sallinut kun yhden pyörälenkin niin kyllä kannatti. Metsään mentii vaeltaa vaikka satoi vettä - pakko oli päästä. Tulen hulluksi pelkillä makoilemis lomilla :D Ihminen on tehty liikkumaan!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. En mä nyt enää niin niin nuori oo ;D mutta joo, saa kysyä! Heinäkuussa täytin 29, hui kamala! Ens vuonna kolmekymppiset..
      On mua luultu niin kuusitoista- kuin kaksikymmentä vuotiaaksi.. kysyjä jää suu auki katsomaan kun kerron ikäni ;) ja toisekseen kun pamautan että olen viiden lapsen äiti, kysyjä pyörtyy :D
      Mutta se on niin suhteellista! Itse tunnen kyllä olevani enempi kohta kolmekymppinen kuin kuustoista kesäinen :)

      Poista
  3. Kiitti. Kiva postaus :)
    Issikkavaellus kuulosti kyllä mahtavalta, joskus on pakko kokeilla.

    Utelias vielä kysyy, että juoksetko pitkiäkin lenkkejä?

    Mä oon taas pitkästä aikaa alotellu juoksemista tänä kesänä.. tavoite oli, että jaksan juosta 6 km ilman kuolemaa. Nyt se jo menee suunnilleen..tästä eteenpäin juoksen sitten aikaa :) Kävelyssä menee kyllä paljon pidemmätkin matkat, tykkään tosi paljon reippaista pitkistä kävelylenkeistä. Juoksu on ollut aika tervan juontia..mut kiva huomata, että siihenkin kykenee.

    Reipasta syksyä sinne :)

    Eräs vakkarilukijasi, joka ei oo jaksanut kirjautua. (lue ei vaan hallitse noita kiemuroita)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kannattaa uskaltautua ratsaille jos vain joskus on mahdollisuus. Niin koukuttavaa puuhaa <3

      Tuo juoksumatka vaihtelee vähän fiiliksen ja jaksamisen mukaan.
      Oon vähän sitä sorttia, että mieluummin juoksen tosi reippaasti lyhyemmän lenkin, koska tässä elämäntilanteessa (pienten lasten kanssa) aika on usein kortilla ja lenkille pääsee vasta iltamyöhällä!
      Mutta yleensä lenkit ovat 5-8km.

      Nykyään teen kävelylenkkejä vain jos lapset ovat mukana, tai lähden kaverin kanssa.
      Yksin kun menee, tuntuu kivemmalta juosta, koska muuten lenkki ei tunnu loppuvan ikinä :)
      Kaverin kanssa on kiva mennä reipasta kävelyä ja samalla jutustella!

      Poista
  4. Tutulta kuulostaa...niin huippua kun pääsee liikkumaan..yksi päivä jos jää väliin niin johan jo polttelee...siitä liikunnasta saa vaan niin voimia jaksaa arkitouhuja..mulla tuo liikkuminen on lähinnä kävelyä tällä hetkellä n.10 km reipasta kävelyä yleensä kaksi tenavaa rattaissa..tosin välillä yksinkin...se on vaan niin mukavaa :9

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Tuo on muuten hyvä kun ottaa rattaisiin kyytiläisiä, kummasti ne ylämäet tuntuu (vaikka niitä ei montaa täällä meilläpäin ookkaan) paljon tehokkaammilta kun on painoa mitä lykätä :)

      Poista
  5. oot sinä sitte reipas,voi mahoton! Ku saiski ittesä noin monipuolisesti liikkeelle,mutt sohva-peruna mikä sohva-peruna :D

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Minäkin olin ennen :)
      Sitten sain ensimmäisen lapsen ja miljoona raskauskiloa ja niitä lähdettiin karistamaan ja siinä sitten hurahdettiin liikuntaan <3 ja sillä tiellä ollaan!

      Poista
  6. Voi jotta ko sais itekkk liikuttua nui palio! Muutama vaunulenkki viikossa ei oikee riitä, varsinki nyt ku saliki ollu tauolla :(
    Mutta voin kertoa, että kyllä muute tälläki typyllä polla sätteili oikee kirkkaan punasena ku kävin pitkästä aikaa ratsastamassa ohjatun tunnin. Huh! Hienoja, värikkäitä kuvia sieltä muistona 😎😀

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Se on kyllä mitä tehokkain laji tuo ratsastus :)

      Tuo liikuntaviikko oli kyllä tehokas, aina ei kuitenkaan yllä ihan noihin suorituksiin, elämä kun tuppaa olemaan aika kiireistä :)

      Poista