tiistai 9. helmikuuta 2016

Kiukkua ja kaurapuuroa





Mikä merkitys onkaan ruualla ja etenkin aamupalalla, se tuli taas tänään todistettua!

Meillä oli tänään neljävuotiaan lääkärineuvola puoli yhdeltätoista, ja hei, se on meidän mittakaavalla tosi aikaisin. Meillä nimittäin normi aamuina nukutaan helposti kymmeneenkin, joten siinäpä ei sitten enää ehdikään mihinkään.
Jouduin siis poikkeuksellisesti herättämään pikkuiset, että ehditään...eikä me siltikään oikein ehditty.
Salaa säälin niitä äitejä ja isiä jotka joka aamu joutuvat kellon kanssa juosta, että jokainen ehtii kouluihinsa, töihinsä ja hoitoihinsa. Ei nimittäin käy kateeksi!

Sen lisäksi, että tuli hieman hoppu, pikkuväki ei oikein innostunut aamupalasta.
Toinen söi varmaan desin jogurttia ja vähän mysliä ja toinen mango-piltin. Eikä vaikka kuinka koitat tuputtaa, niin kumpikaan suostu enää syömään muuta.
Itse hörppäsin vain kahvin ja palan leipää, tiesin että jossain vaiheessa kostautuu, mutta kun oli siinä kaikkea muutakin.

Ulkona oli (ja on edelleen) ihan karmea sää.
Vettä losotti taivaan täydeltä, piha oli kuin luistinrata ja kaiken kukkuraksi saatiin kunnia ajella neuvolaan meidän kakkosautolla, joka romuläjänäkin tunnetaan.
Sellainen mihinkähän tässä tohtisi istua-auto tai mikäköhän tuo paukaus oli-auto.
No, jännitysmomentteja oli ilmassa.
Ja kun olin raahannut kaksi lasta ja painavan laukun kainalossani yli kahden liukkaan pihan sinne neuvolaan saakka, vesi valui jo pitkin selkääni ja totesin, että se vaatekaapin paksuin neule oli todellakin liikaa +4 asteen kelillä.

Ja siinä vaiheessa kun selvittiin lääkäristä ja saatiin koululaiset kyytiin (jännitin koulun pihalla, että koskakohan tämä ooppeli räjähtää!) ja ennen kuin oltiin kotona, oli yksi jos toinenkin matkalainen vähän kärtyisenä.
Siispä äkkiä puuro tulille ja kyllä helpotti kun sai lapata ison lastin ruokaa kiduksiin.
Ruoka on niin parasta ja tärkeää.
Meillä ollaan kyllä niin äkäisiä ja pahalla päällä jos ruokaa ei tule ajallaan.
Tässäkin olisi ehkä pitänyt vielä ennakoida niin, että olisi ehtinyt sen puuron syödä ennen ku lähdetään liikenteeseen.

Nyt jaksaa taas Aho ja Vehviläinenkin pelata.

15 kommenttia:

  1. Meillä ei kukaan oikein koskaan syö aamupalaa..maksimissaa vähä jogurttia tai juotava sellainen..aamuruoka syödään sit joskus :) hei onko opel alkanu temppuilla,meillä toimi ihan ongelmitta joka päivä :)
    -M

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kyllä se liikkelle lähtee (yhtä kertaa lukuun ottamatta) mutta nytkyy ja paukkuu ja kaasuttelee ihan omia aikojaan :D:D
      Eikait siinä mitään niin kauan kun eteenpäin kulkee, musta se on vaan ihan sika pelottava ajaa :D

      Poista
    2. No huh,turvallisia kilometrejä!

      Poista
  2. Kuulostaa aika tutulta touhulta taas kerran. Oon tullut siihen tulokseen, ettei äiti tartte pitkähihaista kovinkaan usein, lähtiessään lasten kans liikkeelle. Vihaan tämmösiä kelejä ku on piha aivan peilijäällä (oonkin ollu jo lauantaiaamupäivästä asti sisällä, kohta räjähtää pää!).

    Ihanat Aho ja Vehviläinen! Täälä kolmevuotias leikkii pappansa kalakaveria :D

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Melko usein kyllä kun yksin lähtee lasten kanssa asioille niin saa huoletta vähän alipukeutua, siis ei ulkonäöllisesti vaan nimenomaan vähentää niitä kerroksia :) aina on joku joka keksii vielä kitistä ja sitten joutuu puoliväkisin raahaan että selviää ylipäätään mihinkään :D

      Poista
  3. No sama täällä - meidänkin joukkue marssii vatsallaan :D Ihanasti kyllä taas kirjoitit, musta tuntuu että meillä on kans samanmoinen auto. Se on laitetaan-radioo-isommalle -ettei pauke ja kolina - kuulu auto.... :D

    VastaaPoista
  4. Just näin! Mikä muu vain asia saa olla huonosti, mutta muonitus pitää pelata :D

    VastaaPoista
  5. Täälläkin kyllä huomataan jos aamusta syödään huonosti. Kiireisinä aamuina, jolloin on menoa, on porukka istunut autossa leivät kädessä ja pupeltaneet matkalla. :D Ehditään ajoissa ja leivät ilmeiseti maistuu paremmalta siellä autossa kuin ruokapöydässä. :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Mä oon kans joskus napannut jollekin leivän mukaan autoon jos syöminen on lähtiessä venynyt :) hyvä keino! Ja se saattaa tosiaan vaikka upota paremmin matkalla kun siellä ruokapöydässä.

      Poista
  6. No nyt järkytyin, kun olitte niitä rutiini-ihmisiä, niin olin ajatellut, että heräätte aikasin niin heräättekin myöhään! :D
    Tässä oli nyt ero meidän rutiineihin: täällä kahdeksaan nukkuminen on jo kova suoritus.
    Osa porukasta haluaa HETI aamupalan, osa heräilee puoli tuntia-tunnin, ennen kuin eväs maistuu. Tämä tietenkin hankalaa kouluaamuina, kun olisi pakko jotakin nielaista ennen kouluun lähtöä.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Me herätään rutiinisti kello kymmenen :D koululaiset 7.30.
      Jos kotona olevista joku vahingossa herää ennen yhdeksää niin päivä on pilalla :D

      Poista
  7. Mulla lapset jo niin isoja, että nuo ajat ohi, mutta ei muistoista, voi ne muistaa kyllä ikuisesti. Olen sun blogissa eka kertaa ja liityin lukijaksikin. Ois tosi kiva jos haluaisit tulla vasta vierailulle Aurinkokujallekkin.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiva kun tulit, minäpä käyn vastavierailulla :)

      Poista
  8. ku nukkusivatki kymmeneen :D vaan ei,viikonloppunaki alkaa 7.30 täys mökä,pojat ei malta aamupalaakaan syyä,ku jo on pelit käynnissä ;) eihän sitä nälkäsenä mihinkään....

    VastaaPoista