Mikäs sen ihanampi syy, kuin ystävänpäivä, alkaa leivonta puuhiin heti aamusta. Tai meidän tapauksessa päivästä. Kun meidän aamu on jo useimman päivä.
Kaikilla kun on tämän päivän vuoksi niin hempeän hellä mieli aamusta iltaan, niin sen tunteen toivossa lupasin lapsille, että leivotaan yhdessä.
Älkää nyt käsittäkö väärin. Ettenkö niin rakastaisi mun lapsia yli kaiken. Mutta leipomisen yhteydessä (ja ehkä jossakin muussakin yhteydessä saattaa olla) mun pinna on aina äääxxxxttra kireä. Se siitä taikinaterapiasta kato.
Tälläkertaa meni oikein mallikkaasti.
Mitä nyt yks tiputti lasisen nonparellipurkin lattialle rikkipoikkikatki. (minä)
Ja yksi lipsautti superällöä kuorrutusta kaverin tukkaan. (kakkonen)
Ja yksi mennessään käsienpesulle, sitä samaista kuorrutetta käpälissään, kähmi mennessään seinät ja ovet. (neiti)
Perussettiä, joista kuuluukin kilahtaa.
Lasten kanssa leivonta kannattaa yksinkertaistaa yksinkertaistakin yksinkertaisemmaksi.
Muffinssit on siihen oivallisia.
Helppoja kuin mikä, takuulla onnaa aina.
Mitä makeinta ystävänpäivää teillekin lukijat! <3
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti