keskiviikko 21. kesäkuuta 2017

Roskapostia



Voi että minä aina innolla odotan kun sähköpostini kilahtaa.
Onkohan siellä tänään Vilma Nieminen, Jesper, Linda tai Cecilia Footwayltä.
Tuskin maltan odottaa, että saan siirtää saapuneet viestit roskakoriin. Huoh.

Sähköposti on maailman kätevin keksintö, oikeasti jos tarvitset sitä vaikkapa työelämässä.
Mutta tämmöiselle osa-aikaiselle puolikkaalle työntekijäkotiäidille joka ei tarvitse sähköpostia työssään eikä juuri kotonakaan, se on lähinnä raivostuttava riesa jonka puhtaana pitämiseen menee päivittäin hyvää aikaa hukkaan.
Siitähän se kertyy se turhanpäiväinen posti, kun länttäät sähköpostiosoitteesi niihin kaikkiin nettitilauksiin mitä ikinä olet keksinyt tilata.
H&M, Nelly, Footway, Horze, Mango, Jollyroom, Lekmer..vain muutamia mainitakseni.
Ja auta armias jos et säännöllisesti (eli päivittäin) tsekkaa tulevia posteja, niin viikon päästä joudut siellä alennuksien ja alennuksien alennuksien seassa kahlata pari tuntia ennen kuin saat jotakin otetta koko postiin. Ja jos jätät sen tekemättä, niin jumitus on taattu. Lagaa, lagaa.

Jos joskus odotat oikeasti jotain tärkeää sähköpostia, niin sitä saa sitten silmät vetistäen koittaa poimia niiden kaikkien SpotifyFatSecretSecFatrethölynpölyn seasta.
Ja pahimmassa tapauksessa poistat sen niiden kaikkien turhakkeiden mukana. Nimim. Kokemusta on.
Onneksi se vielä löytyi.

Entäs sitten ne kaikki tsiljoonat Olet voittanut äipädin, auton, talon, hevosen, uuden miehen ja lapset ja koko elämän!? Onnessasi klikkaat (ja sähköpostiosoitteesi lähtee samalla sekunnille kymmenelle uudelle mainostajalle) vain huomataksesi, että siellä kaiken sanahelinän keskellä lukee voit voittaa.
Niin varmaan. Tekee mieli tunkea voitot sinne mihin ei päivä paista.
Onko joku joskus oikeasti voittanut jostain jotain? Ilmoittaudu, kiitos.

Ahaa, taas kilahti. Mitä nyt taas.
Ai, GinaTricot Ale - alk.3e.
Ehkä pakko käydä tsekkaan.
Heiheei!

(Joo joo, ehkä nää ale-viestit on kaikkein parh pahimpia.)

Ps. Kuvassa ilmeesi kun poistat sähköpostiviestejäsi. Evvk.



maanantai 19. kesäkuuta 2017

Pihalta






Nämä kuvat ovat näköjään jääneet multa tuonne johonkin kansioon lojumaan, enkä ole tehnyt postausta silloin kun olen aikonut, joten käytetäänpä ne nyt sitten pois kuleksimasta.
Vihreää on tullut tuplasti lisää näistä kuvista, mutta ihanat maisemat ovat yhtä kaikki vaikka onkin vielä vähän keväiset tunnelmat.

Saatiin tosiaan toissa viikolla pihat tehtyä valmiiksi.
Eräs tuttumme kävi tuomassa parit kuormalliset multaa ja toinen tuttumme heilui muutaman tunnin traktorilla ja kaivurilla ja pihat oli tehty. Ihan mahdottoman kätevää etten sanois.
Sen sijaan, että itse olisi räpeltänyt suunnilleen jollain kottikärryillä ja lapiolla monta päivää.
Nurmikkoa tässä meidän tontilla ei ihan mahdottomia ole, joten sinänsä ihan nopea homma muutenkin. Kaikki on nyt kylvetty, nurmikko ja myös pellot, tässä onkin nyt toista viikkoa jo kuljeskeltu katseet kohti taivasta ja toivottu runsain mitoin sadetta.
Tilanne on tuolla ylhäällä nyt kuitenkin se, että ehkä kahtena yönä on satanut jotain desin, eli mullasta töröttää tällä hetkellä puolen kymmentä vihreää tikkua, jota ei vielä nurmikoksi oikein kehtaa kutsua.
Ruohonleikkuria ei siis ihan vielä tarvita, mutta tavoitteessa ollaan pysytty, eli juhannuksena nurmikko vihertää.
Tämä viikko on ainakin luvattu vähän huonompaa keliä, joten jospa saataisiin vettäkin useampana päivänä. Toivoinksmä just sadetta? Hullua.

Talon maalaus on aloitettu myös. Testimielessä mieheni vetäisi pikkupurkillisen seiniin ja totesi, että ihan muutaman kerroksen saa vetää ennen kuin talo on värin vaihtanut.
Tämän hetken väri on sellainen vaaleanvihreään vivahtava harmaa ja lopputuloksena pitäisi olla valkoinen. Maalaukset on nyt kuitenkin hetken tauolla, koska mieheni tekee tuohon "naapuriin" terassiakuistiaparveketta. Siellä hänellä siis vierähtänyt nyt iltoja ja päiviä.
Oman terassin katto odottelee myös valokatetta, joka olisi tarkoitus värkätä tässä tulevina viikkoina paikoilleen.

Touhua on siinä monenlaista, vaan ihanaahan tässä on tuuskata.
Kiirehän ei periaatteessa ole mihinkään, mutta kyllähän te tiedätte tunteen kun kaikki-tänne-mulle-heti-fiilis vain puskee päälle? Ei malttaisi millään odottaa, että kaikki olisi valmista.
Tai minusta kyllä vähän tuntuu, että täällä maalla ja isossa pihapiirissä ei ole mikään koskaan valmista. Eikä se oikeastaan haittaa, vaikka joku asia vähän on rempallaan.
Se kuuluu maalais-elämään.

Ihanaa viikkoa just sulle <3

Ps. Nuo kissat ovat niin mainioita.

lauantai 17. kesäkuuta 2017

Lauantaiehtoota



Työn raskaan raataja täällä ilmoittautuu.
Silmät sikkurassa ja sarjahaukottelua harrastaen.
Viikon työpäivät tehtynä.

Meillä on aika vauhdikas kesä tiedossa, tai ollut toki tähänkin asti.
Mieheni kulkee alkuviikon parin pitäjän päähän töihin ja minä huollan porukkaa täällä kotona ja taas vastaavasti minä teen loppuviikon duunia mieheni häärätessä täällä kotona lasten kanssa.
Mahtis-järjestely. Lapset saavat olla koko kesän kotona jomman kumman vanhemman seurassa.
Parisuhdekin kukoistaa kun kohtaamiset on sitä luokkaa, että puolessa välissä viikkoa ovella vaihdetaan läpsystä vuoroa. Noin niin kuin kärjistettynä.
No ihan totta jos puhutaan, niin haaveilen just nyt kahdenkeskisestä ajasta, lomasta kenties, enemmän kuin mistään muusta. Tuntuu välillä, että kahdenkeskinen aika jää niin sinne kotitöiden, töiden, harrastusten, auton renkaiden ja eläinten jalkoihin. Onko tuttua?

Täällä (niin kuin varmaan muuallakin) on ollut aivan ihania ilmoja. Harmi kun näyttää vähän siltä, että juhannusta ei täällä meillä ainakaan juhlita näin lämpimissä keleissä.
No kunhan nyt ei lunta sada niin eiköhän se siitä. Sauna pitää taas pestä puhtaaksi, että on ainakin yksi paikka jossa tarkenee.
Mutta nyt on tarennut niin, että ratsastuksetkin on suosiolla saanut jättää ilta-aikaan, jos meinaa selvitä hengissä kyseisestä toimenpiteestä.
Ninnin kanssa tuntuu, että aletaan pikkuhiljaa löytää yhteistä säveltä. On hienoa huomata (mukamas), että poni jo tietää kuka sinne selkään nousee. Rakastan sitä, niin paljon, että uskon sen jäävän meille vaikka mitä tapahtuisi.
Ratsastus on haastavaa välillä, selkään voi laittaa kyllä kenet vaan, mutta laadukkaan liikkeen saamiseksi, tai ylipäätään liikkeelle saamiseksi, vaaditaan ihan todella paljon duunia.
Niin, haluanko hevosen joka menee nappia painamalla just niin ku pitää? Vai hevosen, jonka ratsastukseen vaaditaan vähän enemmän työtä? Sitä tässä tuumailen, vaan kun hän on niin <3 on alkanut pikkuhiljaa tuntumaan, että ostan tuon ponin vaikkei se menisi kuin taaksepäin. Se on niin ihana.

Huomenna on mielenkiintoinen päivä.
Tulen niin tuntemaan itseni jälleen ainakin sata vuotiaaksi.
Ensimmäinen kummilapseni pääsee ripeille. Huh, olen vanha. Ryppyinen, kurttuinen, kumara, harmaahapsinen, vaivainen...ainakin henkisesti kun tätä tilannetta ajattelen.
Toisaalta ajatusmaailman kun asettaa sellaiseen asentoon, että muut vain vanhenee ja itse pysyy saman ikäisenä, niin ei tässä hätiä mitiä.

Mutta nyt vällyjen väliin, jos meinaan olla freshinä, vähemmän ryppyisenä juhlakunnossa.
Ajattelin olla niin reipas, että ratsastelen heti aamulla ennen juhlia, kun keli on viileämpi.
Reipasta huomenta siis.
Ja hyvää yötä.




tiistai 13. kesäkuuta 2017

Huh mikä kesäloman aloitus!






Kesälomaa on viikko takana, ja kyllä! Allekirjoitan jälleen sen monen äidin (ja isän) huokaisun, että alkaisipa koulu taas.
Ihan oikeasti ensimmäiset viikot kesälomasta menee meillä ainakin ihan härdellissä ja koko arki pyörähtää jotenkin ihan päälaelleen.
Kaikki isommasta pienimpään ovat yhtäkkiä ihan jumissa, että miten tässä nyt kuuluu olla, kun yhtäkkiä kaikki ovatkin aamusta iltaan kotona joka päivä.

Meillä tämä viikko on mennyt suunnilleen näin:

Yhtä painia
Velikullat ovat ottaneet kaiken ilon irti siitä, että ovat saman katon alla 24/7. En jotenkin ole koskaan ymmärtänyt poikien tarvetta kauheaan painiin ja vääntämiseen ja härkkimiseen ja kisuamiseen (siis siihen että juostaan pitkin tonttia peräkanaa toisten kimpussa). Mulla menee siihen hermot välittömästi. Argh. Miksei vain voi olla katsomattakaan toiseen jos kerran ärsyttää?

Ei oo tekemistä
Ai mahoton kun se tekeminen loppuu saman tien kun loma alkaa. Vaikka luulisi sen vapauden tuovan tullessaan rajattomat määrät tekemistä!?
Menkää ulos, tehkää maja, olkaa pallopaikalla, pelatkaa jalkkista, menkää pyöräilemään, kehittäkää joku leikki, tai hei, tiskikone odottaa kyllä tyhjentäjää ja pyykit narulle ripustamista? Siinä vaiheessa tekemistä kyllä löytyy eikä ketään näy mailla halmeilla.
Äipädi-ajat on pakko vetää minimiin, muuten koko kesä menee koneilla lojuessa.
Onneksi täällä on ollut ihania päiviä olla ulkona.

Voitko viedä mut Sille ja saanko mennä Tuolle?
Se oli tiedossa kun tänne maalle muutettiin, että kuskata joutuu.
Sen lisäksi että käydään kaupassa, hammaslääkärissä (alkais nämä oikomiset riittää..), fysioterapiassa, hierojalla, jalkkisharkoissa jne, kavereille kuskaamiset alkaa tulla jo korvista. Vaikka yritän aina venyttää oman viitsimisen ihan äärirajoille sen vuoksi, että yleinen rauha säilyy paljon parempana jos osa on kavereilla tai lasten kavereita on meillä.
Toisinaan vaan tuntuu että menoja on niin hirveästi, että kun viho viimein oikaiset sohvalle, niin siitä ei millään viitsisi taas singahtaa auton rattiin, niin tärkeitä kun kaverit ovatkin.

Kokkaamisen riemua
Ruokaa menee ihan valtavasti. Siis ihan jäätävästi.
Jatkuvasti saat poiketa (normaali viikko-ostosten lisäksi) lisäämään leipä- ja maitovarastoja, kun väki syö kuin hevoslauma!
Ensimmäisen viikon jälkeen väellä alkaa tulla kaurapuuro korvista, joten kai se loman edetessä täytyy nöyrtyä ja kokata päivän toinen lämmin ruoka jotain muuta kuin puuroa.
Meillä sitä ei normaali arkena tehdä, vaan se kuitataan kotona olijoiden kesken yleensä sillä puurolla.
Aamupala kun syödään vasta kymmenen kieppeillä, niin ei oikein lounas aikana vielä perunaa tee mieli.

Mutta on lasten kesälomassa niin paljon kaikkea ihanaakin.
Aamulla saa nukkua, ei haittaa jos illasta vähän venähtää, kelit on olleet aurinkoiset (vaikkei mitään super lämmintä) ja ollaan ehditty touhuta kaikkea kivaa.
On käyty iltapalalla nuotiolla, touhuttu hevosten kanssa porukalla, ulkoilutettu vuohia, haettu kesäkukkia, on ollut leikkikenttää ja pojille niin mieluisat jalkkisharkat jotka oli talven tauolla meidän perheessä. On luettu, on otettu aurinkoa, syöty aamupalaa ulkona ja niin edelleen.
Pieniä, mutta suuria juttuja.

Huominen on taas vauhdikas päivä, vähän jo päätä särkee kun edes ajattelee.
Mutta aina voi ajatella, että sitten kun tämä tästä rauhoittuu..
Muistaakseni ajattelin niin ensimmäisen kerran ensimmäisen lapsen synnyttyä.
Ja tässä ollaan, hengissä ja hyvissä voimissa, vaikka semmoista rauhoittumista ei hirveästi ole ollut viime vuosina näköpiirissä.

Ruuhkavuodet? Sana jota inhoa yli kaiken.
Mutta sitä kai tämä on, en mä muuta kyllä keksi.

sunnuntai 4. kesäkuuta 2017

Päättäjäisviikonloppu





Tähän viikonloppuun on mahtunut niin paljon.

Viime hetken vaate- ja kenkähankintoja. Kengätkin ostettiin kahteen kertaan, kun ei muistunut mieleen että yhdet kengät olivat tulossa jossain postin mukana.
Mulle käy aina näin, että säädän vaatteiden kanssa viime tipassa, onneksi tähänkin päättäjäisjuhlaan löytyi kaikille kuteet, ettei nyt aivan nakuna tarvinut esiintyä.

Töitä on tehty monena päivänä kellon ympäri ja vähän ylikin. Koska ylppärit ja valmistujaiset.
Meillä on taas ollut niin monta hauskaa hetkeä kakkujen parissa, että iloitsen työilmapiiristä työpaikalla tosi paljon. Monta hyvää tyyppiä joiden seurassa pitkä päiväkin hurahtaa nopeasti.

Kevätjuhla kirkkoon sännättiin tottakai vähän kiireellä, koska yhden tukka piti vielä asetella ja toisen kengät etsiä, ja kolmas ei halunnut lakkia ja neljäs takkia.
Aamukahvin ehti kyllä hörppiä hyvin muutaman minuutin matkalla kirkkoon, vaikka vähän läikkyikin sukkiksille, niin ei haittaa. Tällä kertaa ne kuitenkin pysyivät ehjinä koko ohjelman läpi, ne sukkahousut.
Pikkuneiti härväsi ja sääti kuten yleensäkin, niin että puolet ohjelmasta meni ohi. Mutta muutama kyynel ja pala kurkussa ehti käväistä niitä kaikkia pieniä ihmisiä katsellessa.
Kuinka liikkiksiä he ovatkaan <3

On ehditty ostaa facen kirppikseltä Kakkoselle sänky. Ja pettyä pahemman kerran kun kotiin päästiin, koska sänky haisi niin homeelle, että meidän tupaan sitä ei kannettu.
Siispä huomenna kärryn kanssa oikeasti kauppaan ja uusi sänky sieltä sitten, vaikka rahallisesti takkiin tulikin. Muistakaapa hyvät kirppisostelijat, varsinkin noutaessa, oikeasti haistella niitä tavaroita ja vaatteita. Me ei ajateltu asiaa, ja kotona vasta huomattiin.
Harmitti, vaikkei kallis tuote ollutkaan.
Automatka oli muutenkin ihan katastrof. Joskus vain ei kukaan usko selvää suomen kieltä, seuraavalla kerralla turvaudun viroon tai saksaan, josko ymmärtäisivät paremmin.
Istuimien puute myös oli niin ei-toimiva-yhtälö, että pikimmiten pitää saada ne takaisin autoon.

Illan kähmeessä ratsastelimme koko porukalla.
Itse ensin ja sitten pikkuväkikin pääsi Ninnin selkään. Ja Pikkuneiti tahtoo aina "mennä lavia", ja sitten mentiin kikatuksen saattelemana.
Saatiin taas kivasti Ninniin liikettä, vaikka välillä jumiteltiinkin, mutta toiveissa on, että hyvä siitä vielä tulee <3 Ninni on niin symppis-luonne, että voisin viikon tässä kehua häntä maasta taivaisiin.

Mukava oli päättää vähän sekavakin viikko koko perheen yhteiseen touhuun.
Sitä tarvittiin just tähän hetkeen.