maanantai 29. elokuuta 2016

Uudet asukkaat







Meidän (toistaiseksi) uusimmat tulokkaat!
Mitä mainioimmat kaverukset.

Meillä nää eläinhommat menee aina niin, että mieheni selailee nettiä ja näyttelee lapsille mitä söpöimpiä elukoita ja sitten lapset marssivat kinuamaan mammalta suostumusta tuollaisen jonkun söpöliinin ostoon! Eli vastarannankiisken mielipide aina ratkaisee.
No voin kertoa, että kun vauhtiin on päästy niin ei meikäläisellekään paljoa tarvi kuulkaa mitään kissanpennun kuvaa näyttää kun olisin jo takki päällä lähdössä kaupoille.
Oikeasti inhoan kissoja, mutta tulipahan lapsille luvattua että pitäähän se tallikissa sitten olla kun hevosiakin kerta tulee. Niin, niitä tosiaan tulee!! (Siitä lisää myöhemmin).

Niin kävi näiden vuohienkin kohdalla.
Ensin katteltiin kuvia ja huokailtiin, sen jälkeen kärtettiin äidiltä lupaa (mulle on aivan sama vaikka lähette heti hakemaan, kunhan mun ei tarvi niihin koskea!)
Ja sitten meille tuli vuohia.
Ja sitten kävi myös niin, että niistä taisi tulla kerta heitolla äiskän lemmikkejä!
Oi että ne on kuulkaa herttaisia mäkättäjiä. Veijareita ja leikkisiä luonteeltaan niin että huumorintajua pitää kyllä löytyä ihmisiltä.
Ne tykkää kauheasti olla vapaana ja syövät tottakai kaiken eteen tulevan.
Ne kiipeilevät yllättäviinkin paikkoihin ja pomppivat ja hyppivät joka paikkaan. Ihan päälliköitä otuksia.

Niillä ei siis ole ulkona täällä mitään aitausta, saavat juoksennella vapaana (pysyvät silti hyvin tallin lähistöllä) ja tuohon vanhaan talliin on niille tehty sitten ketta missä saavat olla lukkojen takana.
Meinasi vain kuulkaa muodostua työlääksi saada niille sellainen koppi mistä näkevät pihalle, mutta eivät pääse pihalle. Ensimmäiset päivät tilkittiin milloin mitäkin reikää, kun joka aamu oli jompi kumpi tai molemmat irti.
No onneksi on LEIPÄ! Kyllä se kuulkaa vuohenkin tiellä pitää. Ja ei tarvi kuin pussia vähän rapisuttaa niin neitikäiset kirmaavat leivänkannikoiden toivossa takaisin koppiinsa.
Enkös minä justiinsa tässä liputtanut leivän puolesta!

Niin, kanojen lisäksi nyt meillä on kaksi vuohta.
Ja syksyn mittaan tuleekin sitten kolme uutta asukasta.
Hitsit että me ollaan täpinöissämme!

maanantai 22. elokuuta 2016

Maanantain mietteitä



Kylläpäs alkoikin viikko sateisissa merkeissä.
Tosi lämmin on kyllä ollut, mutta koko päivän on ihan surutta tullut taivaalta tavaraa.
Sehän tarkoittaa siis sitä, että lapset tekivät tasan yhden uintikierroksen ulkona ja sen jälkeen onkin sitten kuivateltu loppupäivä sisällä.
Totesin muuten että kahdelle sankarille saisi ainakin alkaa metsästää uusia ulkohousuja, sen verran oli peppu ja polvet pettäneet. Näen jo ne eurot jotka liitelevät jonkun toisen pankkitilille. Heihei.
Vaan varustukset on oltava tulen ja veden kestävät, muuten äidit saa hermoromahduksen.

Tämä viikko alkoi myös jännittävissä merkeissä.
Semmoisissa nelijalkaisissa merkeissä.
Meille tuli yhtäkkiä semmoinen extempore suomenhevos-tarjous, että ollaan tässä tosissaan miettimässä nyt jo! omaa pollea pihaan.
Tänään piti käyttää tuolla mun ratsastuksen opella sitä näytillä, mutta keli oli niin kurja ja maneesi siellä varattu, että loppuviikkoon siirrettiin ratsastukset.
Tuli kyllä niin puskista tämä homma tähän, että oikeastaan saman tien alettiin sitten katsella tälle suokille kaveria. Yhtä käytiin (tai mieheni työreissullansa) jo katsomassa ja toista ollaan kyselty ja oltu yhteydessä mutta mitään ratkaisuja ei olla vielä tehty, koska ei yhtään vielä tiedä miten asiat tästä etenee.
Hui, melkein vois väittää että jänskättää tai jotain..ja silti ihan liekeissä!

Toisaalta, jos asiat kerran järjestyy niin miksipä ei nyt jo! Vaikka mielessä ajateltiin, että ensi kesänä sitten.

Täytyykin tässä kertoa eräs hauska tapaus, kun meidän pikkuneiti on ihan hullaantunut hevosiin.
Yhtenä iltana isänsä hälle sitten näytti kuvaa pienestä ja söpöstä ponista ja kysyi että ostettaisiinko meille tämmöinen. No asia jäi siihen ja jonkun hetken päästä neiti tuli yläkerrasta kädet puuskassa ja alahuuli mutrulla olkkariin, meni istumaan pianon ja seinän väliin jäävään koloon mököttämään.
Kysyin sitten, että mikäpä hätänä?
Voitteko arvata mitä neiti vastasi? No tietysti, ikkä ei otta mulle heppaa! <3

Ps. Meillä on myös kaksi uutta asukasta, mistä en oo ehtiny vielä kertoa mitään..varsinainen kotieläinpiha tässä tuloillansa..seuraavaan postaukseen siis ;) (vink,vink, instagramista löytyy jo)




perjantai 19. elokuuta 2016

Säätäjä




Tiedättekö kun ihminen säätää?
Tämmöiseksi säätäjäksi meikäläinenkin on sattunut syntymään ja eikait tästä eroon pääse ennen kuin horsma kasvaa mahan päällä.

Säädän joka asiassa ja usein myös sählään, nuo kaksi kulkee väistämättä käsi kädessä.
Säätäjän yksi perus ominaisuus on huono muistisuus, toinen on ajattelemattomuus (No emmää niin aatellu!! Meikämutsin vakio lause.)
Sitten sitä tulee mokailtua ja selitettyä ja säädettyä ja yleensä lopputulos on se, että itseinho nousee noin yhdeksäänkymmeneenyhdeksään prosenttiin ja tekisi mieli vaipua maan alle korvat punaisena nolostelemaan.

Sen lisäksi että säädän kaikkia arjen perus juttuja, niin säädän hyvin usein (ihan liian usein) vaatteiden kanssa!
En tänä päivänäkään näköjään tiedä mikä on kengän tai paidan koko, ja kun tulee osteltua nettikirppareilta ja nettikaupoista, niin sovitusmahdollisuutta ei näin ollen ole.
No sitten täällä odotetaan pakettia pienessä jännärissä, että passaako vai eikö ja hyvin usein ei.
Sitten alkaa se säätö!
Peilaan ja pyörin ja kurkistelen ja sovittelen ja mallaan ja peilaan ja vielä kerran peilaan.
Kyselen mieheltäni, onko tää hyvä? Onko tää susta liian iso? Kummat mää otan? Kumpi susta on parempi? Säätö. Säätö.

Sitten päätän pitää jonkun.
Ja sitten huomaan kuukauden päästä etten päättänytkään pitää.
Kun olikin SITTENKIN iso, tai liian pieni. Argh.
Miksi en SITTENKÄÄN palauttanut? Vaan säädin ja pidin.

Siispä,
Ostakaapa joku ystävällismielinen sielu multa nuo yllä olevat popot.
Valkoiset, nahkaiset, converset.
Jonkin verran tallusteltu (koska päätin että ne SOPII!), mutta ei, ne on mulle himppasen isot, eikä niillä sen takia ole hyvä kävellä.
Tummumaa on jonkin verran kärjissä, mutta ei mitään vikaa muuten.
Tarjoa vaikka s.postilla jotain jos kiinnostuit! Nämä siis kokoa 34 mutta sisäpohjan mitta on 23,5 mikä vastaa kyllä lähemmäs kokoa 36 tai jopa 37.
Saa tulla kokeilemaankin, jos asut tässä huudeilla.
Hinta on joitain kymppejä, jos vaikka sen verran saisin että rahoittaisin osan ainakin näistä:



Jep. Nämä on valkoiset, nahkaiset, Niket, ja kokoa 34.
Joka siis oikeasti ON mun kengän koko.
Kuuhun ampukaa kaikki converset kun noin paljon koko heittää normi kokoihin verrattuna.
Säätöä?

Ps. Tässä toisella silmällä tsekkaan rytmistä voimistelua ja mietin, miksi jälleen avasin karkkipussin?
Oma olo on yhtä notkea kuin ruostuneella rautakangella, sillä erotuksella että meikäläisen ympärysmitta ei oo rautakankea nähnytkään, öhöm.
Toisekseen mun pitäisi olla jo nukkumassa, koska huomenna työpäivä, ja aikainen sellainen. Silti tässä istun ja kauppaan kenkiä ja katselen kun neitoset vääntää vanteiden ja pallojen kanssa niin että heikommalla menisi jalat jo solmuun.
On ne taitavia!!



maanantai 15. elokuuta 2016

Siistiä sen olla pitää




Meillä on kahdessa edellisessä kodissa (eli viimeiset 8 vuotta) ollut keskuspölynimuri.
Ja voin kertoa, että nyt jälleen tajuan ja muistan, miksi tuon kodinkoneen nimi on pölynimuri.
Läpinäkyvä säiliö jossa pöly, roskat ja hiukset pyörivät semmoista kyytiä että heikottaa.

Tosiaan siinä vaiheessa kun alettiin miettiä uuden kodin kodinkoneita, mieleen tuli semmoinenkin pikkujuttu kuin imuri. Aikasta oleellinen juttu jokaisessa kodissa, etenkin lapsiperheessä.
Olin ihan yhtenä kysymysmerkkinä (tai huutomerkkinä!!) kun piti ruveta miettimään, että milläs sitä jatkossa huiskitaan. Arvata saattaa, että netin ihmeellisissä syövereissä kaikki imurit saivat yhtälailla risuja ja ruusuja, se mikä toisen mielestä on huippu, on toisen mielestä ihan paska.

Siellä nettiä selatessani sitten päädyin erinäisten kommenttien perusteella googlettamaan Electroluxin imureita. Suurimman liputuksen taisi muuten saada Dysonit ja erilaiset vesi-imurit. Mutta en itse innostunut niistä niiden "työläyden" vuoksi. Ja öhöm, hinnan vuoksi.
Ei tämä Electroluxikaan mikään ilmainen ollut, mutta ainakin puolet tippui hinnasta pois.

Niin, valittiin siis viime vuoden testivoittaja, Electrolux UltraFlex Green.
Ekologisesti (muistaakseni 85% kierrätysmatskua) valmistettu ja kaiken näköisine tykötarpeineen varustettu tuli postista jo ennen kuin oltiin muutettu.
Hetihän sitä piti testata jo vanhassa kodissa, mutta tuotiin se sitten heti tänne "raksalle" odottamaan uutta elämää.

No miten on, ollaanko me tultu toimeen?
Ihan ookoo, vähän on ollut ikävä pitkäletkuista, ei-mihinkään-jumiinjäävää keskuspöläriä, mutta on tämä ollut oikein toimiva tapaus.
Kun vain muistaa tyhjätä usein tuon säiliön ja putsata suodattimet, muuten imuteho ei ole kyllä testivoittajaa nähnytkään.
Kaiken kaikkiaan siivous on täällä talossa ollut melko mielenkiintoista ja erilaista kuin vanhassa kodissa. Nurkkaa ja kulmaa löytyy, joten erillä lailla työlästä on siivous, mm. portaikot luovat siivoukseen varsinaista extreme-urheilun makua!

En mä nyt edelleenkään siivouksesta tykkää, mutta ainahan se on plussaa jos työvälineet ovat edes kunnossa.. vai hä?




keskiviikko 10. elokuuta 2016

Elämäni leivät



Josko tässä oltaisiin toivuttu edellisen postauksen aiheuttamista vahingoista ja kyettäisiin taas jatkamaan elämää uusien juttujen parissa.
Kerrottakoon tässä että kynnet ja hiukset kasvavat takaisin hyvää kyytiä ja erohakemuskin löysi tiensä silppurin kautta roskiin.

Minä ahkerana netin käyttäjänä törmään usein lehtijuttuihin ja blogipostauksiin, joissa kehutaan elämää ilman leipää. Ja ylipäätään elämää ilman viljajuttuja.
Minä aina vähän ehkä kadehdin ja kohotan lippistäni niille ihmisille, jotka selviävät päivänsä aamusta iltaan ilmaan paketillista leipää. En nimittäin tähän päivään saakka ole itse siihen pystynyt.
Enkä tässä nyt kuuluta kyllä että edes yrittäisin, koska nolona päivän paaston jälkeen kuitenkin olisin jälleen rieskapussin kimpussa.

Tosi asia on varmasti se, että yletön viljan käyttö ei tee kenenkään suolelle nannaa.
Olen pyrkinyt elämään mottoni kanssa (joka on muuten kohtuus kaikessa), mutta se kohtuuskin on ilmeisesti suhteellinen asia toisinaan.
Saatan hyvinkin päivän jokaisella aterialla syödä leipää! Yleensä se on sitä ruisversiota, mutta en kiellä etteikö paahtoleipä kunnon kasalla voita olisi niinku sairaaaan hyvää.
Siispä sen sijaan, että jättäisin leivän kokonaan pois (mitä ihmettä edes söisin?), ajattelin vähentää sen nauttimista. Ihan jos vaikka ensin joka toinen leipäpala pois tai jotain sellaista.

Täytyykin oikein ylös kirjata, mitä kaikkea muuta voisi syödä.
Hyviä vinkkejä otetaan tässäkin kohtaa vastaan.

Hyvästi paahtoleipä, eikun siis näkemiin!


sunnuntai 7. elokuuta 2016

Ennen-jälkeen kuvat


























Voi järjen lähdön riemua!!

Miten minä taas kuvittelinkin itsestäni ja omista tietokoneenkäsittely-taidoistani jotakin ihan liikaa.
Ajattelin että vips vain minä näppärästi teen kuvakollaasit ennen-jälkeen otetuista kuvista.
Oishan mun pitänyt itseni tuntea..
Sain kolmen hikisen tunnin jälkeen lopulta puristettua nämä kuvat tähän pisteeseen, ja voin kertoa että jos harrastaisin kiroilua niin tämän kolmen tunnin aikana olisin manannut itseni hengiltä.

Ihan käsittämätöntä miten yksi tietokone ja muokkausohjelma voi tehdä niin omia juttuja että vähintään viisi kertaa poukkasin penkiltä ylös ja vannoin etten koskaan enää koske koko vehkeeseen.
Se pomppautti kuvia mihin huvitti ja käänteli niitä ihan oman mielensä mukaan ja ei antanut ladata jotain eikä muutenkaan osoittanut minkäänlaista ymmärrystä mun hermoja kohtaan.
No sitten käytin toista ohjelmaa, ja olisi ehkä kannattanut vaihtaa sitä heti eikä sen jälkeen kun kynnet on syöty juuriaan myöten ja tukkaa on päässä enää kaksi haiventa.

Ihan hyvin tässä kävi kyllä, vai mitä tuumaatte?
Sen lisäksi, että menetin sekä hiukseni että kynteni, tuli vielä migreeni ja hetkellinen avioerokin kai.
(Kyllä minä! Älä sinä nyt siinä! Mene sinä nyt..)

Kuvia katsellessa kyllä herää ajatus, oli se tämän kaiken arvoista!
Aivan kauhean kamalan mieletön muutos <3

(Kuvat ovat ihan sekaisessa järjestyksessä, mutta mun kärsivällisyys ei enää riittänyt siihen, että oisin pyöräytellyt kuvat järkevään järjestykseen, eikä aikakaan nimittäin nyt alkaa lähetys Riosta, joten Moi!)



torstai 4. elokuuta 2016

Hoitolapset



Mulla oli kuulkaapa viime viikonloppuna mieluisia hoidokeita.
Ig:tä seuraavat näkivätkin jo nämä ylläolevat kuvat tuoreeltaan, nappasinpa ne tänne blogin puolellekin kun kamera jäi sen seitsemän kertaa kotiin kun huollettaviani kävin hyysäämässä.
Sanoisinko, että tässä ei ole norsun muistia nähtykään?
No puhelin on vanhasta tottumuksesta aina taskussa, joten näillä vähän laaduttomilla kännykkäkuvilla taas mennään.

Rakastan hevosia.
Se lienee aika monelle teistä on tullut tässä mun blogivuosieni (ja kaikkien niiden muidenkin vuosien) varrella selväksi.
Omia meillä ei VIELÄ ole, ja voin kertoa ettei tämmöiset jokakesäiset hoitokeikat ja viikottaiset ratsastustunnit hillitse sitä kuumetta ei sitten yhtään.
Meillä on vähän puheissa ollut sellaiset suunnitelmat, että talven aikana kunnostettaisiin tässä tontilla olevista ulkorakennuksista hevosenkestävät. Niinpä varovainen haave olisi että ensi kesänä kokeiltaisiin sitten ihan oikeasti miltä tuntuu omistaa hevonen. Tai siis kaksi ainakin.
Mitäpä olette ylipäätään mieltä, kannattaako ensin kokeilla ylläpitoheppaa vai suoriltaan ostaa oma?
Mä oisin vähän kallistunut tuohon ylläpitohommaan, mutta asiaa tässä nyt makustellaan.
Kokemuksia otetaan mieluusti vastaan!

Niin tosiaan, mun vastuulla oli kuusi nelijalkaista koko viikonlopun.
Nämä kaikki ovat ravipohjaisia (yhdellä on joskus ratsasteltu mutta varusteita ei löydy), joten ihan vain hoitamisesta, ruokkimisesta, tallin putsauksesta ja laitumelle ja takaisin taluttelusta koostui tämä viikonvaihde.
Kaksi tammamummoa ja tammateini, yksi ruunapoju ja kaksi vuotiasta orivarsaa.
Vähän äksöniä viikonloppuun toi se, että yksi tammoista oli vielä muutama päivä ennen mun vastuulle siirtämistä jalka paketissa loukkaantumisen vuoksi. Onneksi saatiin siteet pois ja lääkityksetkin loppui niin mun tehtävä oli vain tarkkailla tilannetta.
Olin toki aivan varma että mun tuurilla kaikki kuusi makaavat ensimmäisenä aamuna kuolleena kopeissaan, mutta niin vain selvittiin hengissä kaikki.

On se kuulkaa hienoa aamuauringossa kärrätä lantaa tunkiolle.
Eikä pieni ukkoskuurokaan haitannut touhuja.
Siellä tallin tuoksussa, tallin hiljaisuudessa, hevosten hörähtely, kavioiden satunnainen kolahtelu.. Meikämutsi rentoutui ihan urakalla!
Oi että tässä ei ihan tiedä miten päin istuisi kun on niin fiiliksissä.

#hihkuuonnesta

tiistai 2. elokuuta 2016

Lomalla













Alkukesä meni remontoidessa ja sitten tuli muutto ja kaikkea hässäkkää kovasti, joten luvattiin lapsille että jahka tilanne hieman normalisoituu ja rauhoittuu niin tehdään parin päivän reissu johonkin. Me ei hirveän ahkeria olla reissaamaan, max.pari kertaa vuodessa lähdetään jonnekin ihan täällä kotimaassa. Ja tälläKIN kertaa totesin automatkojen jälkeen, että niin..miksi ei sen useammin?

Lasten "johonkin" oli ehdottomasti HUVIPUISTOON!
Oltiin ensin miehen kanssa sillee silmiä pyöritellen että, terve! teistä jokainen oksentaa jo matkalla sinne, ettei todellakaan makseta mahaa kipeäksi siitä, että puolet muksuista pääsee testaamaan powerparkin roskisten tilavuutta noin niinku täyttämällä ne yrjöllä..

Useammankin lapsiperheen vanhempien kanssa on tullut asia puheeksi, ja niissä puheissa on noussut pintaan aina yksi paikka, Tuurin Miljoonativoli.
Alle 13-vuotiailta ilmainen ja tästä meiltä katsottuna ihan järkevän matkan päässä vieläpä.
No sehän tarkoittaa meidän perheessä sitä, että aikuisista vain maksetaan.
Otettiinkin mieheni kanssa molemmat ranneke, millä sitten pääsikin kaikkiin laitteisiin.
Meidän perheen neidit osoittautuivatkin varsinaisiksi hurjapäiksi, kaksivuotias osoitti parin laitteen jälkeen sitä hullua vapaapudotus-laitetta ja sanoi päättäväisesti, minäminäminäminä (huomatkaa hänen änkytyskausi, tai siis älkää huomatko) menen tuohon!
No häntä ei alamittaisena valitettavasti huolittu sinne päinkään, mutta Isoneiti meni siihen isänsä kanssa ja alas tullessaan kuittasi vain, että ei pelottanu yhtään mutta iskä kyllä koska se kilju!
No niin kiljui äitikin kun tyttö raahasi meikämutsin väkisin pariinkin kieputtimeen. Jestas mun sisäelimet etsii vieläkin kotiaan. En muistanutkaan miten kamalaa on olla huvipuistossa!

Huvipuistokierros loppui sitten tuntia ennen sulkemisaikaa kauheaan kaatosateeseen, jota pakoon juostiin tottakai kyläkauppaan.
Lapsia kyllä lellittiin oikein urakalla (mutta puolustaudun sillä että koska loma!), saivat jokainen valita mieleisensä jutun (neljävee kylläkin niin pahoitti mielensä kun ei sentään saanut satasen pikkulego-paloasemaa, miten se nyt nuuuin..).
Perjantaina meidän kakkosluokkalainen täyttää kahdeksan vuotta (on muuten meidän 10vee hääpäivä myös) ja hän sai sitten itselleen syntymäpäivälahjan etukäteen. Nappikset. Koska jalkapallo ja MessiRonaldoNeymar.

Tuurista ajettiin sitten yöksi Ähtärin leirintäalueelle ja sateen ropinaan nukuttiin makeasti asuntovaunun hikisenkylmässä tunnelmassa. Tiedättehän, ensin on kylmä ja kohta on kuuma ja aamulla hyvä jos silmiä auki saa, saatikka ihoon liimaantunutta vierustoveria irti!
Tämä päivä menikin eläinpuistossa touhottaessa. Karhuaitauksen kohdalla iski jälleen ankara ukkoskuuro, siitäpä sitten porhallettiin loppupätkä autolle ihan miljoonaa..

Nämä on kyllä semmoisia paikkoja molemmat, että pienten lasten kanssa niihin kannattaa kyllä lähteä! Tivolissa oli monta sopivaa laitetta meidän 2-9 vuotiaille, ja voin kertoa ettei isompien laitteetkaan ainakaan meikäläistä jättäneet kylmäksi, enempi niinku kylmän nihkeäksi sanoisin.
Minähän toki olen sitä sorttia joka sen leksan on lennättänyt joka huvipuistokerta sinne roskikseen että tuota, mutta kai sitä alkaa olla jo vanha ja paatunut, koska tällä kertaa niin ei käynyt tai sitten sitä on vain oppinut lopettamaan ajoissa?
Eläinpuisto nyt ei välttämättä ole mikään kaikkein coolein, mutta meidän perheelle siellä kyllä riittää katseltavaa ja tutkittavaa ihan mukavasti. Karhut kyllä veti tälläkin kerralla symppispisteet ihan satanolla.

Mitäpä teidän kesälomareissuun on sisältynyt?
Vai menikö/meneekö loma kotona lomaillessa?