tiistai 31. maaliskuuta 2015

Pääsiäisviikon mietteitä



Pääsiäinen on kuin toinen joulu.
Tai ei ehkä sittenkään, ainakaan näin maallisissa merkeissä, koska en ole pyyhkinyt yläpölyjä (koska juurihan ne pölytin), enkä pessyt saunaa (sama kuin edellä, toki kaipaisi ehkä sitä kuitenkin) enkä ole leiponut enkä tehnyt mitään hyvää (vielä, ajatuksena olisi kuitenkin ehkä jotain).

Koristuksissa en ole päässyt vielä puusta pitkään.
Lapset ovat tuoneet joitain askarteluja koulusta ja ne toki pääsevät esille, mutta en omista kerrassaan yhtään ainoata pääsiäis-koristetta! Äskettäin yritin epätoivoisesti käydä paikallisessa tavaratalossa haahuilemassa jonkun tipun toivossa, mutta saalis oli laiha. Hyllyt olivat hyvinnii tyhjiä ja pölyisissä nurkissa pyöri muutama hullu höyhenpussi jotka jo tekivät tilaa vappunaamareille ja ilmapalloille.
Olen siis auttamattomasti tänä pääsiäisenä(kin) myöhässä. Voiskohan tälle asialle tehdä ens vuonna jotain jo hyvissä ajoin?

No rairuohot on kylvetty (tai siis ohrat, ja niitettykin on jo kertaalleen kun hipoivat jo kattoa), iltalenkki olis taas tiedossa pajunkissojen keräämisen yhteydessä (täällä nimittäin virpomis-oksat ovat vielä pusikossa koska trullit kiertävät vasta tulevana lauantaina, älä kysy miksi) ja mummun narsissi (joka myös on parturoitu useaan otteeseen liikakasvun vuoksi) saavat luvan tänäkin pääsiäisenä tehdä pääsiäisen mämmin ja suklaan kanssa.

Herkkujen kohdalla onkin vielä iso kysymysmerkki. (Suklaata tottakai mielin määrin, mutta vain karkkipäivänä!)
Mitään tiettyä leivonnaista en ole koskaan tehnyt juuri pääsiäiseksi (paitsi ehkä jotain rahkajuttuja) mutta tänä vuonna ajattelin kokeilla näitä licorise bars-leivonnaisia jotka bongasin Karamellikengät-blogista.
Jospa näistä tulisi se perinteinen pääsiäisherkku?
Näyttävät kyllä niin herkuilta, että pääsiäisen jälkeen puntari mennee rikki. Huh.
Alkoikin tässä tekemään mieli jotain hyvää...
Ei sais selailla mitään herkkukuvia blogeista, mulle käy ainakin aina just näin. Tässä sitä kärvistellään sitten. Hehhee.


sunnuntai 29. maaliskuuta 2015

Tykkään lehdistä!



 
Nyt kuule meillä olisi täällä juuri SINULLE valittu lehtitarjous. Olemme valinneet tuhansien ihmisten joukosta juuri SINUT hyödyntämään tämän upean tarjouksen kiitoksena siitä että olet ollut uskollinen tilaajamme jo vuosia.
 
Nämä imartelevat sanathan ovat suurimmalle osalle meistä tuttuakin tutumpia?
Että kuuleppas nyt on semmoinen tarjous että ohittaa ei kannata!
Mutta tiedättekö miten mun aina käy? Tällainen mielistelevä kaupanteko nostattaa niin niskakarvat pystyyn että mun periaate nostaa kyllä myös heti päätään ja vastaan periaatteestakin ei kiitos!
 
Mutta kyllähän minä lehtiä tilaan.
Tällä hetkellä tulee Me Naiset, Meidän perhe ja Fit. Kaikkiin näihin olen ollut kestotilaaja jo vuosia enkä ihan heti vaihtaisi muuhun. Toki ennen meidänperhettä tuli Vauva, mutta tykkään enempi tästä perhe-lehdestä koska siinä on paljon isommistakin lapsista asiaa, ei pelkästään vauva-juttuja.
 
Välillä on kausia että saan juuri ja juuri kahlattua edellisen lehden läpi ennen kuin seuraava numero tulee, välillä taas (kuten nyt) luen lehden siltä seisomalta ja lisäksi vinoja pinoja kirjoja päälle.
Jostain kumman syystä pikkuvauva-aika on juuri sitä aikaa että Aku Ankka on sillähetkellä oman tasoista luettavaa. Sopevasti pysyy kärryillä juonesta, luetun ymmärtämisellä ei oo niin väliä, eikä haittaa vaikka nukahtaa ekan puhekuplan jälkeen.
 
Perhe, naisten hömppäjutut ja liikunta ovat lähellä sydäntä ja siitä syystä näiden osa-alueiden lehtiä tällä hetkellä tulee. Mutta arvatkaas kun hevosetkin ovat todella lähellä sydäntä niin olen vakavasti harkinnut tilaavani jonkun hevoslehden, kuten Villivarsan. Heppatyttöjen lehti, mutta sellaistahan tässä edustetaan!
Olen joskus tyttösenä kyseisen lehden tilaaja ollut että olisiko nyt vuosien tauon jälkeen aika tilata?
Oikeastaan tässä odottaisin sitä puhelua.. Nyt olisi Salla juuri SINULLE loistava tarjous... no kaikkihan me tiedetään että sitä ei silloin tule kun sitä kaipaisi.
 
Toisaalta sisustuslehtiäkin vois harkita (en sisusta enkä ole siitä kyllä juurikaan kiinnostunut) mutta sisäinen Roope Ankkani pistää kyllä rahasäiliön oven tässä kohtaa visusti lukkoon eikä raaski tuhlata pennejään siihen että katselee nättejä kuvia.
Mä en kerta kaikkiaan saa vain niistä mitään irti! Mulle riittää Ikean ilmaisjakelu kuvasto.
 
No vaihtelu kuitenkin virkistää, joten oisko vinkkiä mitä lehtiä kannattaisi tilata?
Onko ehdottomasti joku johon ei kannata rahojaan tuhlata? Saa kertoa.
 


perjantai 27. maaliskuuta 2015

Ajantappoase







Nyt kun mieheni on alkanut opiskelemaan, hän viihtyy tietokoneen ääressä tiiviisti kolmena iltana viikossa reilu kolme tuntia per ilta. Lisäksi hän käy paikan päällä koulussa lähes joka lauantai melkein koko päivän.

Voitte kuvitella että toisinaan illat varsinkin ovat vähän pitkäveteisiä, kun toinen on siinä lähellä mutta kuitenkin täysin keskittyneenä tietokoneen välityksellä tapahtuvaan opetukseen ettei hänestä mitään iloa meille muille silloin ole.
Niinpä oli ryhdyttävä johonkin toimenpiteisiin ettei tylsistytä kuoliaaksi.

Liikunnan ihmisenä tietenkin meillä vedetään lenkkarit jalkaan ja lähdetään ulos.
Pihalla seisoskelu ei oo yhtään mun juttu, joten pakkaan muksut rattaisiin ja pyörien päälle ja sitten tehdään reipas lenkki. Onhan se aina sellainen rutistus kun tällaisen sakin kanssa lähtee yksin liikenteeseen, mutta nautin siitä että lapsetkin mielellään lähtevät liikkumaan ja toivottavasti saavat siitä liikunnallista innostusta loppu elämäksi. Karavaanini saattaa toki herättää hilpeyttä kanssalenkkeilijöissä, mutta ei me niistä perusteta. Kyllä nämä ovat ihan kaikki mun omia.

Vaikka tätä nykyä on mahdollisuus liikkua myös päivisin, ei mikään kuluta aikaa paremmin kuin hetkeksi pääsee sisätiloista ulos ja lenkille. Päiväsaikaan olenkin sitten ahkerasti kuluttanut salikorttia mutta joka päivä en sinnekään ehdi, joten iltalenkki tulee ihan tarpeeseen.

Äkkiä sitä tottuu siihen, että toinen on päivisin myös kotona.
Niinpä lauantait ovatkin välillä hyvin pitkiä kun koitetaan keksiä tekemistä iltapäivään saakka kunnes iskä kotiutuu. Aikaisemmin (niin kauan kuin meillä on yhteistä taivalta takana) tämä oli tottakai ihan normi tilanne joka päivä, mutta on äärettömän hienoa kokea myös tällainen erilainen järjestely.
Itse toki olen muutaman päivän aina töissä, mutta tämän hetkinen arki on kyllä ollut kivaa vaihtelua.

Nyt alkaa selän takana olemaan sellainen ralli että taitaa olla iltatoimien aika.
Hyvää viikonloppua jokaiselle <3


keskiviikko 25. maaliskuuta 2015

Kanasalaatti rapakon takaa


 
Aurinkoista keskiviikkoa toverit!
 
Tältä rouvalta pukkaa nyt todellakin kokeilemisen arvoista reseptiikkaa.
Tämä salaatti on tosiaan rakkaan pallomme toiselta laidalta asti tuotu tänne Suomeen veljeni vaimon toimesta ja itsekin tein tätä taas pitkästä, pitkästä aikaa.
 
Itse asiassa lähdin normi ruokaostoksille ja silmiini osui kerrankin sopivan pieniä kaalinpäitä (yleensä ovat niitä koripallon kokoisia) joten nappasin niitä pari kappaletta ostoskärryyn ja summamutikassa koitin myös muistella kaikki muutkin tarvittavat ainesosat. Ja kyllä, unohdin puolet tottakai, mutta mieheni auliisti lähti uudelleen sitten kylille ja toi puuttuvat tarvikkeet. Aulis olisi pitänyt olla hänen nimensä niin kiltti mies mulla on. Hehhee.
 
Mutta asiaan..
Tämä salaatti on nimeltään jotain Chinese coleslaw chiken salad tai Chinese coleslaw salad tai jotain.. en ole oikein alkuperästä päässyt kärryille. No kanaa tässä on ja nuudeleita ja chiliä, joten jos vesi herahti tässä vaiheessa kielen päälle niin lähdepä ihmeessä kauppaan!
 
Kanasalaatti
 
Keräkaali (1 iso tai 2 pientä)
4 porkkanaa
2 kesäsipulia/purjo
(Nämä viipaloidaan/raastetaan jonkinmoisiksi suikaleiksi.)
 
2pkt maustamatonta kanafilettä
(Paista!)
 
3pss nuudeleita
mentelilastuja
seesamin(tai pinjan)siemeniä
(Murskaa nuudelit pellille, mantelit ja siemenet sekaan ja paahda!)
 
NÄIN:
 


EI NÄIN:
 
 
1/2 kuppia rypsiöljyä (käytin kuppina tuota teeman kahvikuppia)
n.3rkl sokeria
1tl mustapippuria
3pss nuudelimaustepusseja
(chilipusseista vain 1)
(Nämä sekoitetaan keskenään)
 
Lopuksi sitten vain kaikki hyvin sekaisin ja thats it! Nam.
 
Tein tosiaan itse vain puolikkaan satsin, koska koko tästä systeemistä ruokkii pataljoonan chilintuskaisia ihmisiä ja meillä tätä herkkua nauttii ainoastaan aikuisväki.
Niinpä me sitten rouskutimme pari päivää pelkkää kanasalaattia aamua iltaa ja tähän ei kyllästy!
Vattanseutu saattaa toki tykätä huonoa kaikesta siitä kaalista ja mausteista mutta mitäpä tuosta.
 
Melkein tässä oikeastaan alkoi taas tehdä mieli ja kauppaankin pitäisi lähteä...
 
 
 
 
 
 
 
 
 
 
 
 
 
 
 
 
 
 
 
 
 
 
 
 
 
 
 
 
 
 
 
 
 
 
 
 
 
 
 
 
 
 
 
 
 
 
 



lauantai 21. maaliskuuta 2015

Vaatekuvia ja pilvilinnoja






Juu juu, Pomp De Luxin kutsuilla on käyty.

Tällä(kin) kertaa tein hankintoja vain tyttösille.
Nimittäin tosi asia on se, että poikien vaatteet tältä merkiltä ei sytytä meikäläistä juurikaan. Mutta tyttöjen vaatteet, oisin voinut tilata ne vaikka kaikki!

Varsinaisesti neitokaiset eivät vaatepulasta kärsi tällä(kään) hetkellä, mutta kesäksi ajattelin taas vaihteeksi samistella ja ostin tuollaiset näppärät, vilpoiset, ihanan kevyet topit. Ja lisäksi vielä pikkuneidille (alakuvassakin näkyvä) muutaman perus trikoopaidan. Suosittelen! Ovat ihanan napakoita, kuitenkin joustavia ja meillä ainakin kestäneet monet ja taas monet pesut.

Keskiviikkoisella kaupunkireissulla pyörähdin sen verran H&M:llä, että nappasin molemmille asuun sopivat valkoiset villatakit. Pystyy siis ottaa toppiset käyttöön jo nyt. No en ois malttanutkaan jemmata noita kesään asti. Hahaa. Tunnen nimittäin itseni.

Tällaisena suurperheen bloggari-äitinä olo on toisinaan aika haasteellista! Kuvien kanssa varsinkin.
Siksipä otokset keskittyvätkin pääasiassa tilanne kuviin, joita räpsitään parissa minuutissa.
Nimittäin, kun viho viimein sain vaatteet rekille kuvattavaksi asti, olin käynyt pyyhkimässä yhden pyllyn, hakemassa pikkuisen pois keittiön roskikselta ja komentanut isompia ulkona pois varastoa penkomasta. Pikkuinen ehti vielä vetää huoneen lattialle laatikollisen rusinoitakin ennen kuin sain kuvat otettua. Koko toimitukseen meni siis varmaan puoli tuntia, jonka jälkeen menikin sitten toiset puoli tuntia että huone saatiin taas kuvausta edeltävään siivoon.

Todella nostan hattua teille, ketkä saatte kauniita vaatekuvia ja asukuvia pienten lasten häärätessä jaloissa! Aina kuvittelen, että pinnani on venynyt tässä vuosien varrella katkeamattomaan mittaan, mutta huokaus kuinka herkästi se edelleen napsahtaakaan poikki.
Temperamenttia on meikämammallekin suotu sen verran, että ajattelisin että kuvitelmaksi tuo edelle mainittu asia taitaa jäädäkin. Tipahdin siis jälleen kerran maan pinnalle. Ai että miten se sattuukaan!


perjantai 20. maaliskuuta 2015

Vieläkö voi tunnelmoida?




Ostin sit kynttilöitä.
Ihan sillai keskellä kevään iloisinta auringonpaistetta.
Mutta kun ne oli niin herkullisen värisiä.
Ja kun.. niin en mä keksi mitään muuta syytä.
(Tai sain mä oikein kutsun kutsuille, joissa ei tietenkään ole mitään ostopakkoa, mutta ostin kuitenkin, kun en voinut olla ostamattakaan, mielenvikast.)

Jotenkin kynttilän polttaminen on hyytynyt siihen loppiaiseen. Muutamia kertoja kun on ollut vieraita, olen sytytellyt pari kynttilää. Kyllähän vielä illalla hämärtyy ja pimenee sen verran että kynttilät sopivat hyvin tilanteeseen.
Ja hei, minkä värisiä nää olikaan! Ihanan pastellisia. Vaikka ei tulisi tässä kevään mittaan enää niin polteltuakaan niin onhan ne ihania ihan vain koristeina (pölynkerääjinä).
Tuoksuja löytyi tästä setistä kirsikkapuun kukkaa (olikohan tää se kissanpissa, yh) mehukasta klementiiniä, mansikkaunelmaa, Sitruuna-meloni-minttua, hehkeitä marjoja ja muuta yhtä hehkeetä.

Ostatteko te koskaan mitään vain sen vuoksi, että se on kauniin värinen? Vaikka ette ehkä just nyt tarviskaan? Pliis, pelastakaa mut etten oo tän maapallon ainoa. Noloa.

Ps. Osittainen auringonpimennys! Sekin on tosi kaunis vaikka ei kärsikään paljaalla silmällä katsella. Ehkä mä käyn lyömässä pari tuikkua luomaan tunnelmaa kun niin alkoi hämärtää keskellä päivää.
Ei tarvi ens jouluun asti vain ihastella noita värejä. Hehhee.

keskiviikko 18. maaliskuuta 2015

Hassut höpönassut



Aamupäivisin kun isot pojat ovat koulussa, meidän seuraksi jää kolme pienintä.
Viisivuotias, kolmevuotias ja yksivuotias.
Kaksi ensimmäistä ovat varsinaisia veijareita, jotka keksivät kyllä välistä niin metkoja tekemisiä. Parhaita ovat pukeutumis-leikit.

Muutama päivä sitten en vielä antanut muksujen mennä ulos välikausivaatteissa, koska mielestäni on ollut vielä niiiin kylmä. Aurinko kyllä lämmittää, mutta tuuli on aika pureva. Ja meillä tässä vielä tuuleskelee yleensä aika kovasti.
No kukaan ei estä käyttämästä välikausikamppeita sitten sisätiloissa, johon ne toki pitemmän päälle ovat vähän kuumat. Eipä tuo pikkukansaa paljoa puristanut.

Mikä mainiointa, kolmevuotias kiskoi yllensä kokoa 86 olevan toppahaalarin, jota olen jemmaillut neitikäiselle ensi talveksi (vaikka väri onkin vähän öh tähän väliin). Ja vakuutti vielä että ihan sopiva on!
No juu siihen asti kunnes löi lattialle mahalleen mutta ei päässytkään enää omin avuin ylös. Buahhaa.
Kirjaimellisesti meinas peppu revetä. Hohhoo. Tulva voi tulla, olen varautunut!
(Ja mitä teki blogimamma? No haki tietenkin kameran ennen kuin auttoi kaverin pinteestä.)

Ps. Tänään tarkenin itsekin kevät takilla kaupunkiin. Ostin kassillisen niiiin loistokamaa kirpparilta. Pikaiseen pyörähdin myös vaatekaupassa nimeltä H&M ja säläkaupassa nimeltä ClasOhlson.
Sitten kotiuduin ja myöhästyin himppasen mieheni isovanhempien visiitistä. Ja nyt lähden laittamaan ruokaa. Mieheni koteutui juuri verenluovutuksesta ja lähtee kokoukseen. Itse ponkaisen illaksi tallille ja lasten täti tulee kotimieheksi siksi aikaa. Siinäpä tämä keskiviikko taas vierähtikin.
Hyvä päivä.

maanantai 16. maaliskuuta 2015

B niinkuin blenderi




Mä oon niin jäljessä tästä smoothie-villityksestä että nyt vasta sain hankittua (ensimmäiset varmaan hankkineet omansa sata vuotta sitten, no okei, viis vuotta sitten) meille blenderin.
Smoothieita meillä on kyllä ryystetty jo useamman vuoden ajan, mutta tähän asti ollaan selvitty Tupperin tuollaisella härpäkkeellä jota vedellään ihan ilman moottoreita, siis käsipelillä. Ainoa miinus merkki sille, liian pieni kippo. Tälle komppanialle sai vääntää kolme satsia yhdellä kertaa.

Aina kaiken maailman mainoslehtisiä selaillessani (ja kaupan hyllyjen välissä kierrellessäni) ajattelin että tuokin pitäisi hankkia! Siis eihän kukaan toki pakota ketään ostamaan mitään, mutta jestas miten kätevä peli tuo on!
No oliko syynä sitten euroista pullisteleva pankkitili (hehhee) vai ryhdistäytymisliike (veikkaan jälkimmäistä) kun eräänä päivänä sitten blenderi käytiin (siis juu ihan varta vasten) ostamassa.
Ja kyllä on jauhettu smuutii, voin kertoa.
Itseasiassa jälkikasvuni on sitä mieltä, että pelkällä rahka-jogurtti-mansikka-maito-sörssellsönillä voisi ihan vaikka elääkin. Aamupalaksi, välipalaksi, lounaaksi, iltaruoaksi.. Smoothieeee!!

No onhan se hyvää.
Terveellistä.
Siinä se nyt nököttää kaffinkeittimen ja leivänpaahtimen seurana. Muita koneita ei pöydiltä tällä hetkellä löydykään. Näitä kolmea käytetäänkin päivittäin.

Mitäs kaikkea teillä jauhetaan blenderissä? Vinkkejä otetaan vastaan.


lauantai 14. maaliskuuta 2015

Ihana, raivostuttava valo!




Tällä hetkellä ulkona vallitseva valon määrä on jotain huikeaa.
Pimeän syksyn ja talven jälkeen ensimmäiset aurinkopäivät tuntuvat niin häikäiseviltä! Miten ihanaa kun tulee kevät ja kesä.

Mutta samalla kun ahdistus1 lähtee meikäläisen mielestä ja kehosta (eli siis tämä talven pimeyden mukana tullut jonkin asteinen horrostila) niin ahdistus kakkonen hiipii kuitenkin sen valon mukana sisään. Tämä kakkonen on sitä lajia, että vaikka miten paljon iloitsen auringosta ja valosta, tekee mieli vääntää kuitenkin ne sälekaihtimet kiinni, koska valo paljastaa kodin pinnoilta kaiken. Ihan kaiken.

Taas kerran luulin asuvani kodissa, jossa pölylle ja lialle ja roskille annetaan kyytiä kerran viikossa perusteellisesti (ja pari kertaa vielä päälle ei-niin-perusteellisesti). Siis niin kun että meillä ois muka siistiä.
Aamuaurinko kun lävähtää ikkunasta sisään näyttää lähinnä sikolätiltä. Joka ikinen sormenjälki ja leivänmuru hyökkää verkkokalvoille niin että on ihan pakko hakea luutu ja imuri.
Joskus en jaksa, ja väännän suosiolla auringon paisteen pienemmälle ja kappas, taas ollaan siistissä tuvassa. Vähänkö helppoa siivousta, voin kertoa.
Pahiten liasta kärsineet ovat ehdottomasti ikkunat! On semmoinen harmaa kerros syksyn sateita, kärpäsen tuotoksia ja tuulen nostattamaa pölyä, että oikein pahaa tekee. Vähän vielä joutuu kuitenkin odottamaan että tarkenee lähteä räpylöitä uittamaan tuonne toistaiseksi vielä raittiiseen kevätkeliin.

Ahdistus kolmonenkin saattaa muuten löytyä muodossa Apua, tuolla ei oo välikausitakkia! Ja tuon kumppareissa on reikä! Ja mihin ihmeeseen tuon pipo on joutunut!
Ahdistus nelonenkin voi tehdä tuloaan muodossa Värinvaihtopäivät. Vaatekaapissa mustaa, mustaa, mustaa, ai harmaa! mustaa, mustaa. Sisustuksessa mustaa, mustaa, harmaata, ai vaaleanpunainen! harmaata.

Se ois yhtä ahdistusta tämä elo. Jos siitä haluaa sellaisen tehdä.
Minä päätin että en ainakaan halua.


keskiviikko 11. maaliskuuta 2015

Jääkaapin ovessa




Mitä teidän jääkaapin ovesta löytyy?

Meillä siinä on lukujärjestykset, kirjaston aukiolot, lainauskuitteja, synttärikutsuja, Pronaxen annostelutaulukko (ybertärkeä juu), magneetteja vinot pinot, ja ihan noin niiku oikeasti koristeena Polka Jamin korttisetti. Ai niin, ja useimmiten siinä on vielä muistilappuja, kuten HIIVA! tai 5x135 tai muuta jotain jonka unohtaa joka tapauksessa.
Jääkaapin alaosa onkin sitten tapetoitu lasten piirustuksilla joita yleisimmin koristaa jokunen suttu tai läjä viivoja. Ei saa hävittää!!

Olen joskus muinoin kirpparilta ostanut pussillisen noita talo- auto- pyörä -puumagneetteja ja ne ovat olleet aina kovalla käytöllä. Siis sellaisella käytöllä että niitä ei yleensä löydy mistään kun ois tarvis.
Lapset ovat tykänneet leikkiä niillä tietyssä iässä ja nyt siinä iässä on pikkuneiti yks vee ja yks kk.
Niitä syödään, niitä siirrellään vuorotellen astianpesukoneen kyljestä jääkaapin kylkeen, niitä syydetään jääkaapin alle (mistä kannattaa kyllä ekana kaivella kun etsii) ja niitä kuljetetaan myös ympäri taloa.

Jos ihan totta puhutaan niin tykkäisin aika simppelistä ja pelkistetystä jääkaapin ovesta, mutta saahan sitä pelkistellä kun viisi muuta on ihan toista mieltä. Ja eihän siitä pääse mihinkään että käteväähän se on kurkistaa mitä eskarilainen tekee huomenna koulussa, samalla kun hakee maitopurkkia jääkaapista. (Toisinaan sillä ei ole kyllä mitään merkitystä, koska tehokkaasti unohdan silti kaikki perjantaina luistimet mukaan-jutut saman tien kun ovi menee kiinni ja selän käännän.)

Ihanaa aurinkoista keskiviikkoa! Täällä on kyllä niin mahti keli. Kevät.

sunnuntai 8. maaliskuuta 2015

Jemmassa



Oon hyvä jemmaamaan.

Toisinaan, tai siis säälittävän usein, jemmaan todellakin kaikkea just niin tarpeetonta, joka joutaisi oikein hyvin kaappien uumenista ö-mappiin. Eli roskiin.
Toisinaan myös jemmaan kaikkea järkevää, kuten tässä ylläolevassa kuvassa olevat kengät. Joita muuten on tuohon aseteltu just nyt kuvaan sopiva määrä, mutta näin äkkiseltään laskettuna kaapissa pitäisi olla 4-5 kenkäparia vielä lisää.

Nämä siis ovat ison neidin vanhoja kenkiä, joita en ole raaskinut luovuttaa eteenpäin siinä toivossa että niille joskus vielä löytyisi käyttäjä omassa perheessä. Neidin jälkeen syntynyt Pikkuveli ei kyllä näistä popoista saanut jalkaansa yhtiäkään (syynä ehkäpä pinkihkö värimaailma) mutta Pikkuveljen jälkeen syntynyt Sintti saa näistä kyllä osan käyttöön jo tulevana kesänä.

Vaatteita olen jokaiselta pistänyt aika hartaasti eteenpäin, mutta kengät (varsinkin pikkuisten) pysyvät yleensä niin hyväkuntoisina että niitä kannattaa ehdottomasti säilöä tulevia käyttäjiä varten.
Erityisen ihastunut olen noihin Crocsin ballerina kenkiin, joita neidillä on ollut jo neljät (kahdet puuttuu kuvasta). Helppo laittaa jalkoihin, helppo puhdistaa (ei ole maksettu mainos!) ja ai nam mitä herkku värejä näistä aina löytyy. Itsellänikin on yhdet ja ovat myös olleet mieluiset.

Nurmikko paistaa etupihalla siihen malliin että ihan tässä piakkoin (no okei, monta kuukautta vielä, mutta se menee kuitenki just niin nopeaa kuin edellisetkin montakuukautta) saa oikeasti alkaa investoimaan kevät- ja kesäkamppeita porukalle.
Mä niin luulin että joudun hankkimaan vähän jokaiselle jotain, mutta on tässä talven aikana päässyt unohtumaan kaikki viime kevään ja syksyn hankinnat että mä niin luulenkin että tarvitaan tasan yks takki ja yks haalari!
Äkkiä luulisi, että on vaateasiat kunnossa.
Mutta tunnen itseni, parit kengät on varmaan pakko kuitenkin ostaa. Vain sen vuoksi että kenkiä nyt vain pitää ostaa. Huh, hullua!

torstai 5. maaliskuuta 2015

Nukkejuttuja


Mulla on teille yks vinkki.
Ei mikään nobelin arvoinen keksintö, ja tuskin mikään uusi juttu kaikille, mutta oikein hyväksi todettu systeemi, niin jaanpa sen nyt teillekin. Teille, jotka omistatte pikkutyttöjä ja nukkeja.

Olen aina kauhistellut kauppojen nukenvaatevalikoimien hintoja. Yhdestä setistä saat maksaa toista kymppiä! Onhan ne kauhean nättejä ja just sopivia peipparin kokoiselle nukelle, mutta itse en ole kyllä juurikaan raaskinut ostaa.

Sitten olen ihastellut teitä äitejä jotka nätisti ommella hurautatte tyttöjenne nukeille mitä ihanempia juttuja, ihan katkerana mietin että eikö minusta oikeasti ole ompelukoneen ääreen? Jos minusta tuli hiihtäjäkin kerrasta niin vitsi mä hankin just nyt ompelukoneen ja alan harjoittelemaan. Niin kerta.

Mutta sitä odotellessa ahkerana kirpputoristina koluan erityisesti sellaisia osastoja joissa on vauvan vaatteita. Toki ihan oikeitakin vauvoja on meidän taloudessa ollut viisi kappaletta, mutta aina en siis hanki eläville babyille vaatteita, vaan juurikin nukkevauvoille. Esimerkiksi 56 kokoiset (ja siitä alaspäin) sopivat ihan hyvin isommalle nukelle, vähän voi joutua käärimään hihoja tai lahkeita, mutta se ei ainakaan meidän nukkeleikkijöitä oo haitannut.
Ja mikä parasta, hinnat pyörii viidestäkymmenestä sentistä pariin euroon.
Viime kirpparireissulla ostin mm. nuo kuvassakin näkyvät kahdet pöksyt 50cnt kipale.

Nuo pallohousut oli kyllä aika södet, että jos joskus tarvitsen vielä pikkuruisia tyttöjen pöksyjä taidan kaikessa hiljaisuudessa näpistää ne nukenvaatelaatikosta. Pikkuvaatteet ovat jotain liian suloista!

Ps. Tuo oikeanpuoleinen nukke on minun vanha. En muista mistä se on saatu tai mikä se on ollut nimeltään, mutta ruma se on. Hiukset rastoilla, silmät pyörähtäneet pari kierrosta ja tussilla tatuoitu vähän sieltä ja täältä. On sitä tainnut joku pikkuinen vähän pelätäkin! Enkä ihmettele.
Niin se vain kulkee kotileikissä mukana, silmät kierossa, kirppishousut jalassa. <3

tiistai 3. maaliskuuta 2015

Haastava harrastaa

 






Olen aika tehokkaasti ulkoistanut harrastukseni.
Syystä että, lähden ulko-ovesta yksin, joten olen vain ja ainoastaan vastuussa itsestäni ja mukanani kulkevista tavaroista. Ai miten helppoa!

Nimittäin eräs juttu mistä tykkään todella paljon, on nimenomaan harrastus sisätiloissa kotona, ja se riittää. No juurikin se pianon pimputus.
Jostain syystä tässä vuosien varrella tämä harrastus on ollut vähän nukuksissa ja etsinyt sitä aikaansa ja paikkaansa toteutua.
Meillä kun aukeaa pianon kansi, on koskettimilla kymmenen kättä omien kahden lisäksi hakkaamassa soittamassa. Ja samat kymmenen kättä kääntelemässä nuottikirjan sivuja haluamalleen aukeamalle, josta seurauksena on noin kymmenen irtosivua ja pianon kannen sulkeminen äänekkäästi paukauttaen.

Kuvienotto hetkellä lapsilla oli niin mielekkäät leikit, että vain muutama POMPOM ja pimpim kuului ja sen jälkeen sain soitella noin niinku suunnilleen rauhassa kokonaisen tunnin! Siis tunnin!
No voitte arvata kun siinä sitten syvennyin Bachin saloihin niin jälki kämpässä olikin sitten sen mukainen..
Että ei ehkä ois kantsinu niin perehtyä.
Oli nimittäin sillä aikaa vedetty kengät, huivit, lakit, tyynyt, peitot, laukut, reput, lelut, syöty välipalaa, kuorittu porkkanaa, syötetty kaveria ja juotu vettä.
Tunnustan, että havahduin siihen oven kolaukseen kun mieheni kotiutui menoiltaan. Ihan ymmärsin kyllä hänen hämmennyksensä siitä että mitä ihmettä täällä on tapahtunut?

No äiti harrasti ja lapset leikki. Rapatessa roiskuu.
Pianotunneille tästä tieten pitäisi lähteä harrastamaan. Tai seuraavalla kerralla tyytyä soittelemaan puttepossua Bachin jankkaamisen sijaan. Jep.