Mulla on yks pakkomielle.
Tai siis aika montakin, mutta tämä on melkein pakkomielteiden kuningas.
Järjestely.
Voisin väittää, että paikat täällä meillä kotona on keskimääräistä paremmassa järjestyksessä.
Tykkään siisteydestä ja siitä, että tavarat ovat omilla paikoillaan. Tai tykkäisin. Mutta kaikkihan me tiedetään, että omistan viisi ihanaa lasta, joista neljä kappaletta pistää pakkomielteisesti paikkoja epäjärjestykseen, joten se siitä sitten.
Yksi heistä kykenee vasta järjestelemään päässään kaksi kysymystä, onko mulla nälkä vai väsy?
Mutta kuitenkin mulla on sellainen tyyli, että kun kuljen sen 10 000 askelta päivässä (mikä on kai jonkin sortin keskiverto luku) siirtelen jatkuvalla käden liikkeellä purkkeja, laatikoita, mattoja, raheja, tuoleja, kukkia, tauluja ja koristeita oikeille paikoilleen.
Mä oikein nautin siitä, että joku toinen on siivonnut esimerkiksi keittiön, että saan sen jälkeen salaa hipsiä laittamaan kaikki sipulipurkit (tai siis sen yhden ainoan) millilleen oikeaan kohtaan.
(Mieheni on muuten täysin eri mieltä siitä oikeasta kohdasta, että me sitten varmaan hipsimme vuorotellen siellä keittiössä järjestelemässä.)
Harmittaa, kun näillä näkymin näyttäisi siltä, että jälkikasvuni ei ole kiinnostunut järjestelystä pätkääkään. Järjestetäänköhän jossain järjestelemis-kursseja?
Tai mun pitää varmasti osallistua itse järjestysksenvalvoja-kurssille, jotta järjestely on mahdollisimman tehokasta?
Järjestys sen olla pitää.
Kuulostipa tutulta :) ja sitä paitsi nuo kuvat ois voinu olla meiltä, juurikin samanlaisessa lasipurkissa olen sipuleita säilyttäny ja ikean kukkiaki löytyy useampi :)
VastaaPoistaJes, muitakin järkkääjiä siis löytyy! Vaikka tosiaan usein turhauttaa todella paljon kun siitä ei ole mitään hyötyä :) ikean muovikukat on ihan best, ei kuole, ei sitten millään ;)
PoistaMä en tykkää järjestelystä, mutta en myöskään voi sietää sekasotkua.. Ennen tämä homma oli kuitenkin aikalailla tasapainossa, kun koti pysyi suhteellisen kauan järjestyksessä eikä tarvinnu koko ajan olla järjestelemässä, mutta yllätys yllätys lasten myötä (joita mulla on siis vaan kaks) oon joutunu valitsemaan menetänkö järkeni jatkuvalle järjestelylle vai jatkuvalle sekasotkulle. Niinpä siis oon luovuttanu ja yrittäny oppia sietämään sekasotkua.. Toki järjestelen joka päivä vähän jotain ja kerran viikossa pitää kaikki laittaa paikoilleen, vaikka sillonkin tuo järjestys säilyy ehkä 5minuuttia.. :)
VastaaPoistaLasten kanssa järjestely on kyllä maailman turhinta :) joskus ois ihanaa kun viikkosiivouksen jälkeen olisi edes hetken sen näköistä että on siivottu! Vaan meillä ainakin sitä mukaa räjäytetään paikkoja kun siivooja etenee ;)
PoistaTäällä myös yksi järjestelijä ja neljä ahkeraa sotkijaa. :)
VastaaPoistaVälillä tuntuu etten muuta oo kerenny tekeen kun kerään lasten sotkuja ja siirtään tavaroita takasin paikoilleen.. Mutta illalla saa järkätä rauhassa ja se järjestys pysyykin jopa aamuun asti. :)
Joskus tulee ihan istuttua hetken hiljaisessa olkkarissa illalla ja ihasteltua sitä hyvää järjestystä :) aamulla se onkin jo tipotiessään ennenkuin ehtii silmät saada auki :D
PoistaKuulostaa niiiin tutulta...muita kohtaan tämä ei vain ole niin kiva pakkomielle. Mutta onneksi on kohtalotovereita😊 seela
VastaaPoistaIhana arjen selviytymis keino, järkkäily :);)
Poistamäkin olin järkkäilijä,mutt jossain vaiheessa jouduin nostamaan kädet pystyyn ja luovuttamaan:) ei pysty ei kykene ei jaksa ei kerkiä ei malta...kun kaaos on päässä se näkyy myös kotona,mutta tää on vaan elämää ja ohi-menevää ;)
VastaaPoistavaikka ei kai se kurssi pahasta olisi,lähetäänkö yhessä? ;)
Lähetään vaan :)
Poistaei muuta ko kurssi-ohojelmaa kahtelemmaa :)
Poistakuulostaa tutulta!;) ihmettelen, ettei lapsille oo tämä geeni periytyny. mut huomaan myös lasten myötä, etten revi niin paljo ressiä jos ei vaan pysty ja kykene aina siihen parhaaseen lopputulokseen.:) kursseja bongaileen!
VastaaPoistaMulle tekis hyvää ilmeisesti joku stressin poisto-kurssikin :) mulla menee tähän sekasotkuun aina hermo!
Poista