Mulla oli kuulkaapa viime viikonloppuna mieluisia hoidokeita.
Ig:tä seuraavat näkivätkin jo nämä ylläolevat kuvat tuoreeltaan, nappasinpa ne tänne blogin puolellekin kun kamera jäi sen seitsemän kertaa kotiin kun huollettaviani kävin hyysäämässä.
Sanoisinko, että tässä ei ole norsun muistia nähtykään?
No puhelin on vanhasta tottumuksesta aina taskussa, joten näillä vähän laaduttomilla kännykkäkuvilla taas mennään.
Rakastan hevosia.
Se lienee aika monelle teistä on tullut tässä mun blogivuosieni (ja kaikkien niiden muidenkin vuosien) varrella selväksi.
Omia meillä ei VIELÄ ole, ja voin kertoa ettei tämmöiset jokakesäiset hoitokeikat ja viikottaiset ratsastustunnit hillitse sitä kuumetta ei sitten yhtään.
Meillä on vähän puheissa ollut sellaiset suunnitelmat, että talven aikana kunnostettaisiin tässä tontilla olevista ulkorakennuksista hevosenkestävät. Niinpä varovainen haave olisi että ensi kesänä kokeiltaisiin sitten ihan oikeasti miltä tuntuu omistaa hevonen. Tai siis kaksi ainakin.
Mitäpä olette ylipäätään mieltä, kannattaako ensin kokeilla ylläpitoheppaa vai suoriltaan ostaa oma?
Mä oisin vähän kallistunut tuohon ylläpitohommaan, mutta asiaa tässä nyt makustellaan.
Kokemuksia otetaan mieluusti vastaan!
Niin tosiaan, mun vastuulla oli kuusi nelijalkaista koko viikonlopun.
Nämä kaikki ovat ravipohjaisia (yhdellä on joskus ratsasteltu mutta varusteita ei löydy), joten ihan vain hoitamisesta, ruokkimisesta, tallin putsauksesta ja laitumelle ja takaisin taluttelusta koostui tämä viikonvaihde.
Kaksi tammamummoa ja tammateini, yksi ruunapoju ja kaksi vuotiasta orivarsaa.
Vähän äksöniä viikonloppuun toi se, että yksi tammoista oli vielä muutama päivä ennen mun vastuulle siirtämistä jalka paketissa loukkaantumisen vuoksi. Onneksi saatiin siteet pois ja lääkityksetkin loppui niin mun tehtävä oli vain tarkkailla tilannetta.
Olin toki aivan varma että mun tuurilla kaikki kuusi makaavat ensimmäisenä aamuna kuolleena kopeissaan, mutta niin vain selvittiin hengissä kaikki.
On se kuulkaa hienoa aamuauringossa kärrätä lantaa tunkiolle.
Eikä pieni ukkoskuurokaan haitannut touhuja.
Siellä tallin tuoksussa, tallin hiljaisuudessa, hevosten hörähtely, kavioiden satunnainen kolahtelu.. Meikämutsi rentoutui ihan urakalla!
Oi että tässä ei ihan tiedä miten päin istuisi kun on niin fiiliksissä.
#hihkuuonnesta
Tiedätkö, meille piti tulla poni kesäksi. Kaksi päivää ennen ponin saapumista saimme uutisia, että poni kuoli. Siinäpä oli 9v tytölle selittämistä. Olenkin joskus kertonut hevostaustastani, kait se on tämä vanhuus varmaan, mutta olemme pohtineet voisiko meille rakentaa pienen tallin ja hommata jonkun ison ponin, jolla pystyisimme molemmat ratsastamaan tyttäreni kanssa, näin se mieli muuttuu :)
VastaaPoistaOi että kuin surullista :( mutta just näinhän se menee niin eläinten kuin ihmistenkin kanssa, kaikki on mahdollista!
PoistaJoo on joskus ollut puhetta että teillä ollut hevosia, ei niistä taida oikein koskaan irti päästä kun kerran jää koukkuun :)
Ja tuohon kysymykseesi sanoisin että ensiksi olisi parempi ylläpitohevonen mikäli kyseessä olisi heppahöperölapsi/nuori, tosin olet aikuinen ja tiedät mitä haluat ja vastuunkin varmasti ymmärrät joten ei oma(t)kaan varmasti mahdottomuus olisi :)
VastaaPoistaNiin että jos on heppahöperö-aikuinen niin voi ottaa oman :D
PoistaOnneksi tässä on aikaa tuumata vielä..toivottavasti löytyisi heti se sopiva!
Omaa suosittelen.....yp mua ressasi tosi paljon se että olin toisen omaisuudesta vastuussa kokonaan . ylipäänsä minulle hevosen omistaminen olisi niin ressavaa - en tiedä miksi vaikka rakastan myös hevosia ... Ehkä nautin kuitenkin siitä että olen ns vapaa enkä naimissa muuta kuin perheeni kanssa... No meidän viikkoon kuuluu 5 hevostelu päivää ilman omaakin 😀 Olenkin onnekas että minulla on mielettömän ihana toisen äidin hevonen vuokrahevonen jonka kanssa saan olla kuin oman. Ja tuleva ekaluokkalainen vuokraa kerta viikko ponia ja käy kerran viikossa ratsastuskoulussa , äiti sitten ratsastaa 3*viikossa. On muuten näppärä kaveri jo tuo meidän neiti - silloin kun äiti ottaa mukaan omalle ratsastukselle niin neiti tekee työt ja äiti ratsastaa . Mutta jos olisi oma paikka niin oman ostaisin muttei oma paikka enään ole haaveissa vaan paljon rahaa ja täyshoitopaikka maneesitallilla . Mutta sehän riippuu miten haluaa harrastaa. Pihatto olisi kätevä. Oot kyllä super touhukkaan oloinen mutsi . T. 2lapsen äiti joka on niin laiska (ehkä se vaa tuntuu kun työtäkin kotona on vähemmän pienessä perheessä )
VastaaPoistaOnhan se tietysti niinkin, että oma kun on niin se on sitten oma :)
PoistaVastuu toisen hevosesta on kuitenkin tosiaan aika iso ja varmasti stressaava!
Tuommoinen mahdollisuus kuin teillä on, kuulostaa ihan huipulta! Ilman omistajan vastuuta pystyy kuitenkin noin paljon harrastaa niin mikäs sen parempaa :)
Emmä siitä touhukkaasta niin tiedä :D nytkin väsyttää työpäivän jälkeen niin että tekisi mieli vain nukkua ;) silti pitää kuskiksi lähteä leiriläisille jne. iso perhe pitää kyllä aktiivisena <3
Heips. Täällä yksi tai oikeastaan kaksi jolla oma/omia hevoja ollu 7v, niistä 6vuotta tässä kotona. Ei ole varmasti huono idea ottaa sitä omaakaan kunhan tiedät mihin ryhdyt. Molemmissa puolensa. Olipa se ylläpitoheppa tai se oma, samallalailla se sinua sitoo hoitamaan ja ruokkimaan. Sitovaa ja kaikki rahat vievää, mutta mukavaa hommaa. Harrastus muuttuu Elämäntavaksi. ��Ylläpitohevonen siinä mielessä hyvä, että jos homma ei toimikaan, pääset helpommin hevosesta 'eroon'. Noin niinku rumasti sanottuna. ��Omasta ei välttämättä niin helposti pääse
VastaaPoistaKiitos kommenteistasi ☺ monta hyvää pointtia! Kovasti täällä suunnitelmat pyörii mielessä,eiköhän tähän joku hyvä ja sopiva ratkaisu löydetä!
Poista