Kaviokuviot

No niin.
Omistetaanpa ihan oma postaus "meidän" hevosten esittelyyn.
Miksi "meidän"? No siksi, kun yksi on vielä tulonsa kanssa vaiheessa eikä tulekaan olemaan meidän ihan ihan oma, vaan ylläpitopolle. Mutta puhutaan kuitenkin meidän.

Shettis-tammat Veera (s.2005) ja Viltsu (s.2010) kotiutuivat meille maanantaina.
Oikeastiko vasta vajaan viikon olleet? Hui kamala, tuntuu kun ne olisivat heilutelleet häntää ja piehtaroineet tuossa pellolla jo paljon kauemmin. Ne kotiutuivat älyttömän hyvin, pari päivää oli vähän semmoista häsellystä ilmassa, mutta nuorempi etenkin on rauhoittunut ja tottunut ja tutustellut tosi hyvin. Veeralla sen sijaan, varsinkin hoitotilanteissa, välillä rauhattomuus iskee ja poni pyörii ja säätää, mutta uskon että se siitä rauhoittuu pikkuhiljaa ajan kanssa.
Uskon kuitenkin omistajien keromukseen ponien rauhallisuudesta, ja Veera nimenomaan on se jolla on ratsastettu ja ajettu vuosia. Nyt on kuitenkin ollut useamman vuoden tauko edellisten omistajien tyttöjen kasvettua poneista yli. Ratsastusta ajatellen ennen kaikkea.
Ponisatula on vasta tuloillaan jossain, kun se saadaan paikan päälle olisi tarkoitus molempia alkaa totuttelemaan (Veeraa uudelleen) satulaan, suitsiin ja sitä myöten selkään nousuun.
Lapset jo malttamattomina odottavat, mutta todennäköisesti se olen minä (kyllä, kokoni puolesta se onnistuu, ei toki jatkuvaan ratsastukseen) joka sinne selkään nousee ekaa kertaa kokeilemaan.

Meillä tosiaan talli on vielä keskeneräinen, muutaman viikon aikana sen pitäisi valmistua.
Vielä puuttuu karsinaelementit, toinen isompi ovi ja ikkunat, sekä sisäpuolelta muutenkin osittain.
Kun talli saadaan valmiiksi saapuu Selma. Suomenhevonen, se ylläpitoversio tuosta reippaan kilometrin päästä.
Sitten onkin jännittävää nähdä miten nämä kolme tulevat toimeen, shettikset kun ovat niin tiivis kaksikko. Selma on kuitenkin ponin kanssa ennenkin käsittääkseni laiduntanut ja elänyt, joten toiveissa olisi mutkaton yhteen saattaminen.

Selma tulee tosiaan minulle itselleni sellaiseksi projektiksi.
Sitä on ratsastettu muutamassakin yp-paikassa, mutta aika värikäs ratsastushistoria sillä näyttäisi olevan lyhyeen tyssänneen raviuran jälkeen. Ollut paljon vain seuralaisena.
Tällä viikolla saatiin satula-asiat vihdoin kuntoon, ja jahka heppa pääsee meille kotiutumaan alkaa reenaaminen noin kaksi kertaa kuussa mun ratsastuksen open hoivissa.
Muuten sitten puskaratsastellaan täällä kotona, ja myös jossain vaiheessa omassa pihassa hiekkakentällä jahka se saadaan tehtyä loppuun asti.
Selma on ihana <3 mitä useammin sen selkään olen päässyt ja sitä ollaan kuljetettu ja sen kanssa työskennelty, sen enempi meikäläinen on rakastunut.
Kattokaa ny! Niin nätti tamma kun olla saattaa. Ja mainio luonne.

Monet ovatkin kyselleet (ja kyseenalaistaneet), miksi emme hankkineet ns. valmiita ratsuja?
Olen jo sen verran hevosten kanssa toiminut ja ratsastanut, että koen haasteeksi sen, että saan ns.kouluttaa ammattilaisen kanssa itselleni ratsun. Ja se että Selmaa tarjottiin meille ylläpitoon, oli enemmänkin semmoinen extempore juttu, mihin lähdettiin uteliaisuuttamme mukaan.
Haastetta siis siinä mielessä, että saadaan Selmasta hevonen jonka selkään pystyy nousta kokemattomampikin ratsastaja.
Veera ja Viltsu sen sijaan tulivat meille sillä ajatuksella että lapset pääsisivät heti ratsastelemaan, mutta kyllä se valitettavasti siltä näyttää, että Veeran selässä on oltu viimeksi niin kauan sitten että se ei välttämättä suju ihan tuosta vain.

No aika näyttää mitä näistä kolmesta kehkeytyy. Työtä saadaan varmasti asioiden eteen tehdä, mutta luja luottamus on siihen että ajan kuluessa meillä on kolme kelpoa ratsua.
Tai sitten kolme pullaponia rahoja syömässä.
Saa nähdä!

Yritän muuten jatkossa paneutua taas muihinkin kuin eläinaiheisiin teksteihin.
Teille joita aihe ei niin kiinnosta niin jatkossa tulossa kyllä muutakin meidän elämästä.
Vaikka se varsin hevospainotteinen tällä hetkellä onkin. Hih.