Leppoinen lauantai

Ihanan leppoinen viikonloppu-aamupäivä. Tai päivähän tuo jo on.
Lapset syö puurojansa keittiössä iloisen höpötyksen kera, itselläni tässä päivän toinen kahvikupillinen menossa (ilman suklaata!! koska sokeriton syyskuu..) ja mieheni veljestensä kera nakuttelee ulkona tallia minkä ehtivät.
Nyt onkin mennyt monta lauantaita töissä ja edellisviikonloppu siellä reissussa niin kiva olla vaihteeksi ihan kotona vain.
Huomenna me startataankin sitten koppi perässä kohti Mikkeliä ponin hakuun <3 ai että, saakohan sitä ensi yönä nukuttua ollenkaan!?
Maanantaista alkaen ollaankin sitten hevosenomistajia, jos kaikki on niinku pitää.
Viikolla olisi myös tarkoitus ylläpitoon tulevaa suokkia käyttää satulan sovituksessa ja samalla pääsenkin taas ihanaisen Selman selkään.
Tästä se pikkuhiljaa alkaa, hevosellinen elämä.

Mä niin tykkään tästä vuodenajasta muutenkin.
Pimenevät illat ja hämärät aamut, mikä ihana syy sytytellä kynttilöitä ja fiilistellä ja varsinkin kun ei tarvite sännätä mihinkään eikä ole kiire mihinkään.
Pienimmäinen on toki sitä mieltä, että kynttilöiden puhaltelu on sitä parasta..äitiii! ei oo ennää poppaa..kuuluu tuon tuosta. Saa kyllä olla aika tarkkanakin tuollaisen valkoisen liinatukan kanssa, ettei kohta oo mustat kiharat!

Nappasinpa ohimennen kuvan tuosta meille (ja varmaan teille kaikille) niin tutusta näystä kuin vaatekappaleet lattialla!!
On se ihan käsittämätöntä..päivän tunneista menee varmasti useampi siihen että joko paasaan siitä vaateiden paikalleen laitosta tai lattialta nostamisesta (tai luovuttaneena itse nostelen) eikä asiat siltikään muutu mihinkään. Onkohan mulla jotenkin väärä lähestymistapa? Öhöm.
(Nyt just neiti tulee kysymään, missä mun minnihuppari on ku se ei oo siinä mihin sen jätin..)
Niinpä! Oisko vaikka siellä mihin se kuuluu?
Ärrinmurrin.

Mutta nyt en jaksa edes ärsyyntyä niistä sukista ja takeista ja kengistä jotka ei oo omalla paikallaan, koska leppoinen lauantai.