Minä

(Huh mikä haba)

Sain tässä kerran kommentin (joka herätti keskustelua suuresti,) että miten voin puhua, käyttäytyä ja ajatella jollakin tietyllä tavalla, vaikka olen ison perheen äiti.

Jäin sitä oikein miettimään, että miltä se ison perheen, minun tapauksessa viiden lapsen äidin oikein pitäisi näyttää ja kuulostaa?

No tuosta näyttämisestä jos lähdetään liikkeelle, niin luulen näyttäväni aika nuorelta, vaikka olen kolmekymmentä täyttänyt, koska minulle ei myydä niin tulentekovälineitä kuin tupakkatuotteitakaan ilman papereita. Tuo tulentekoväline oli melkein itsellenikin liikaa. Mutta tosi!
Alkoon en edes varmaan tohtisi astua, melko varmasti joku käännyttäisi jo ovelta takaisin.
En oikein tiedä mitä ajatella tästä asiasta.
Toisaaltahan se pitää ottaa hienona asiana, että joku on ihan ihmeissään kun kuulee että ajan autolla. Ja siinä vaiheessa kun esittelen sormukseni ja jälkikasvun lukumäärän niin tyyppi kellahtaa kumoon pelkästä järkytyksestä.
Pukeudun varmasti toisinaan hyvinkin teinimäisesti, mutta mulla on se oma tyyli josta tykkään ja uskoisin että vedän tyylilleni uskollisena vielä mummonakin.
Aika monta kertaa olen kuullut, etten näytä viiden lapsen äidiltä.
Ja mua harmittaa, etten ikinä ole tehnyt sitä vastakysymystä, että miltä mun pitäisi näyttää?

Ja sitten se kuulostaminen.
Kun sitä sattuu olemaan tämmöinen tulisielu, äkkipikainen räjähtelijä. Niin varmasti puhun enemmän rumia, arvostelen, kommentoin ja mussutan kuin se joka ehtii vaikkapa miettiä hetken ennen kuin on myöhäistä.

Sillain hyvällä päällä olen oikein herttainen ja ihan taatusti ajattelen ja puhun kaikista niin nätisti.
Mutta sitten, koska kaikissa meissä on myös se musta puoli, väitti joku mitä muuta tahansa, niin sen nostaessa päätään en takuulla säästele en ajatuksiani enkä sanojani.
Ja vieläpä olen niin tyhmä, että ajattelen niitä ajatuksia täällä somessa ääneenkiin.
Niin kuin nyt niistä täti-ihmisistä, jotka nyt vain minun mielestäni haisivat pahalle ja olivat epäsiistejä ja ajattelin että yäk, menkää pesulle. Tämä oli siis se kohta mistä joku tykkäsi huonoa.
Ja ison perheen äiti ei saisi tämmöisiä ajatella.

Ollaan armollisia itsellemme ja toisillemme, eikö?
Se oli vain minun ajatus, muiden joukossa. Hienoa, jos joku muu olisi siinä kohtaa ajatellut, onkohan noilla varaa peseytyä. Mulla se ei käynyt mielessä.

Mutta, ihminen se minäkin vain olen. Vaikka olenkin bloggaaja. Hahaa.