maanantai 12. joulukuuta 2016

Minä

(Huh mikä haba)

Sain tässä kerran kommentin (joka herätti keskustelua suuresti,) että miten voin puhua, käyttäytyä ja ajatella jollakin tietyllä tavalla, vaikka olen ison perheen äiti.

Jäin sitä oikein miettimään, että miltä se ison perheen, minun tapauksessa viiden lapsen äidin oikein pitäisi näyttää ja kuulostaa?

No tuosta näyttämisestä jos lähdetään liikkeelle, niin luulen näyttäväni aika nuorelta, vaikka olen kolmekymmentä täyttänyt, koska minulle ei myydä niin tulentekovälineitä kuin tupakkatuotteitakaan ilman papereita. Tuo tulentekoväline oli melkein itsellenikin liikaa. Mutta tosi!
Alkoon en edes varmaan tohtisi astua, melko varmasti joku käännyttäisi jo ovelta takaisin.
En oikein tiedä mitä ajatella tästä asiasta.
Toisaaltahan se pitää ottaa hienona asiana, että joku on ihan ihmeissään kun kuulee että ajan autolla. Ja siinä vaiheessa kun esittelen sormukseni ja jälkikasvun lukumäärän niin tyyppi kellahtaa kumoon pelkästä järkytyksestä.
Pukeudun varmasti toisinaan hyvinkin teinimäisesti, mutta mulla on se oma tyyli josta tykkään ja uskoisin että vedän tyylilleni uskollisena vielä mummonakin.
Aika monta kertaa olen kuullut, etten näytä viiden lapsen äidiltä.
Ja mua harmittaa, etten ikinä ole tehnyt sitä vastakysymystä, että miltä mun pitäisi näyttää?

Ja sitten se kuulostaminen.
Kun sitä sattuu olemaan tämmöinen tulisielu, äkkipikainen räjähtelijä. Niin varmasti puhun enemmän rumia, arvostelen, kommentoin ja mussutan kuin se joka ehtii vaikkapa miettiä hetken ennen kuin on myöhäistä.

Sillain hyvällä päällä olen oikein herttainen ja ihan taatusti ajattelen ja puhun kaikista niin nätisti.
Mutta sitten, koska kaikissa meissä on myös se musta puoli, väitti joku mitä muuta tahansa, niin sen nostaessa päätään en takuulla säästele en ajatuksiani enkä sanojani.
Ja vieläpä olen niin tyhmä, että ajattelen niitä ajatuksia täällä somessa ääneenkiin.
Niin kuin nyt niistä täti-ihmisistä, jotka nyt vain minun mielestäni haisivat pahalle ja olivat epäsiistejä ja ajattelin että yäk, menkää pesulle. Tämä oli siis se kohta mistä joku tykkäsi huonoa.
Ja ison perheen äiti ei saisi tämmöisiä ajatella.

Ollaan armollisia itsellemme ja toisillemme, eikö?
Se oli vain minun ajatus, muiden joukossa. Hienoa, jos joku muu olisi siinä kohtaa ajatellut, onkohan noilla varaa peseytyä. Mulla se ei käynyt mielessä.

Mutta, ihminen se minäkin vain olen. Vaikka olenkin bloggaaja. Hahaa.

14 kommenttia:

  1. Olen lukenut blogiasi pitkään, ja pidän hauskasta kirjoitustyylistäsi. Et ole yksin "viiden lapsen äiti ja näytät noin nuorelta" ihmettelyjen kanssa. Olen sinua muutaman vuoden vanhempi ja meillä on isompi perhe kuin teillä. Kauneimmissa joululauluissa kirkossa kylän mummot ihmettelivät tietenkin perhekokoa ja yhden kokonaisen penkin valtaamista. Ja mikä parasta: eräs vanhempi rouva tokaisi minulle poislähtiessään, että näytän lasteni isosiskolta. Kiitin kauniisti kommentista, ja painelimme kotiin päin kuin sonnilauma.

    Nimim. Jokaisesta lapsestaan kiitollinen

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Varmasti en ole ainoa :)
      Tiedän todella monta nuorta ja nuorekasta ison perheen mammaa. Hyvä me <3
      Mummona ja tätinä ehtii olla myöhemminkin :)

      Poista
  2. No höh. Kukahan tuonkin on määrittänyt miltä ison perheen äitin pitäisi näyttää/kuulostaa? Itsekin olen useamman lapsen äiti ja lähellä keski-ikää mutta mielikuvitus laukkaa yhtä vikkelään kuin nuorempana vaikka ulkonäkö ei enää teinin ole. :) Minulla on jonkun mielestä "jätkämäinen" huumorintaju ja viihdyn enemmän miesten kanssa kuin omassa viiteryhmässäni perheenäitinä ja äitikavereiden kanssa. Jututkaan ei ole aina niitä lapsen hauskoja juttuja vaan jotain älyvapaan ja älyttömän väliltä. En silti osaa tai edes halua itseäni muuttaa vaan hyväksyn että välillä suusta tulee vähän samantyylistä tätihaisujuttua kuin sinultakin. :) Ajattelen että ajatuksilleen ei mitään voi ja minusta on ihan ok sanoa joskus ääneen vaikka se aiheuttaakin pahennusta. Tietty niitä asioita voi suodattaa ja itsekin jo tässä iässä suurin piirtein tiedän kenen kuullen ollaan fiksu ja kenelle voi päästää aivopieruja. :)

    Jatka vain samalla linjalla. Minusta sinun blogiasi on just niin mukava lukea kun kirjoitat asioista niiden oikeilla nimillä eikä ole pelkkää arjen ihanuuden lässyttämistä. Mielestäni kirjoituksistasi välittyy kuitenkin tosi voimakkaasti rakkautesi perhettäsi kohtaan ja yleensäkin kiitollisuus kaikesta. Pystyn samaistumaan niin moniin juttuihisi. Kiitos paljon kirjoituksista ja hyvää joulunodotusaikaa. :)
    t. eräs vakkarilukija

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Täällä blogissa on kyllä tullut huomattua että mitä kummallisimmista lauseista, sanoista tai ajatuksista joku saattaa loukkaantua.
      On vain pakko vetää mutkat suoriksi ja todeta että näillä mennään :D ja seistä sanojensa takana!

      Kiitos näteistä sanoistasi, ne lämmittivät todella <3

      Poista
  3. No, itsekin ihmettelin silloin sen kommentoijan ajatusmaailmaa.. On kyllä tekopyhää väittää, ettei koskaan ärsyyntyisi muista ihmisistä, tai vaikkapa ajattelisi että yäk! Aikuismaista käytöstä on mielestäni, ettei sano sitä ääneen sille ihmiselle, eikä edes ajatuksissaan nosta itseään sen toisen yläpuolelle.

    Mitä perheenäiti-lookiin tulee, toivoisimpa, että viiden lapsen äitinä näyttäisin (ja kuulostaisin) samalta kuin sinä! Oot kyllä, mitä blogin kautta olen saanut selville, säilyttänyt oman persoonasi, vaikka äiti oletkin. Mulla on itselläni kaks lasta ja välistä tuntuu, etten minä saa olla enää minä, vaan äidin pitää olla sellainen vähän hörähtänyt 'mamma'ihminen ja häivyttää oma itsensä sinne mammailun taakse. Kärjistäen voisi sanoa, että koska olen äiti, minulla ei ole maailmalle enää muuta annettavaa kuin lapseni, jotka sitten koetan kasvattaa niin hyvin kuin mahdollista.
    Äitiys on mun mielestä TOSI tärkeä juttu, mutta miksi äiti ei saa näyttää omaa persoonaansa ja olla ihminen? Heti tulee ärähdys, että äiti-ihminen ja käyttäytyy noin! Äiti-nimikekö velvoittaa siihen, että pitää olla erehtymätön, ja joka käänteessä käyttäytyä kuin pyhimys? Itse ainakin ajattelen, että haluan näyttää omille lapsille, että ihmisiä me kaikki ollaan. Ja jos tulee virheitä, niin ne korjataan ja niistä ainakin koitetaan oppia.

    Huh, pisti avautumaan. :D

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Varmaan mun moka oli se että ajattelin ääneen :/
      Mutta tuo sun kommentti on just mun ajattelema :) kiitos siitä!
      Jatketaan me entiseen malliin omina itsenämme!

      Poista
    2. No, mun mielestä saa sanoa ääneenkin. Koska tottahan se on. Jotkut vain kertakaikkiaan haisevat, eikä sitä asiaa auta kaunistella. :D Eri asia on sitten, jos käyttäytyy huonosti sitä tuoksahtavaa henkilöä kohtaan sen hajun takia. Mutten kyllä väitä enkä usko, että sää sellasia oisit tehny. :)

      Poista
    3. No kyllä minustakin ajatukset on kuitenkin vain ajatuksia..
      Ne eivät loukkaa ketään!

      Poista
  4. Tuo on muuten jännä et monesti kuulee ettei näytä useamman lapsen äidiltä. Pitäisköhän sitä olla isot silmäpussit, likaiset hiukset, epäsiisti vaatetus ja suupielet alaspäin että näyttäisi sil ison perheen äidiltä 😁 täytyykin itsekin esittää vastakysymys tästä lähin jos saa kommenttia ettei näytä suurperheen äidiltä 😉

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. No ehkä nuo sun mainitsemat ominaisuudet vastais paremmin ison perheen äitiä :D

      Poista
  5. Piti ihan käydä lukemassa kommentti ja ei järki mitkä naurut sain. Arja B. vaimikäsenytoli sai kyllä niin mahtavat naurut, että ei meinannut loppua tulla. Tais olla kateellisen panettelua. hahahhahahahahahhaaaa

    Jatka samaan malliin, tää on blogien parhaimmistoa mitä luen.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kyllä minunkin ensireaktio oli naurun hörähdys..
      Siinä kohtaa että hän on saanut käsityksen että en itsekään ole aina niin siisti :)
      Mutta ehkä en vain ihan tajunnut kommentin pointtia!

      Poista
  6. Joskus tuntuu kauhelta ajatella miten paljon perheenkoko ja lapset ylipäätään määrittelee ihmisestä autonaattisesti jonkunlaisen kuvan. Ihan kuin se ihmisen oma minä ja luonne olis jonnekkin hävinnyt perheen tulon myötä. (Vaikka joskus sitä pysähtyyykin miettimään lapsiperheen arki kiireessä kuka ihme minä olen:D) ite uusiin ihmisiin tutustuessa jätän perheen koon kertomatta ensimmäisten asioiden joukossa, en siksi että häpeilisin lapsiani tai niide pieniä iköeroja vaan siksi että haluan ihmisten tutustuvan minuun ilman ennakko ajatuksia tai ajatusta siitä millaine minun pitäisi olla.
    T. Kiitollinen äiti omistaan

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Tuo on kyllä totta.
      En itsekään esittele välittömästi oudoille ihmisille itseäni viiden lapsen äitinä, koska en halua mitään ennakkoluuloja ja käsityksiä.
      Vaikka tosiaan rakastan kaikkia heitä, syntyneitä ja syntymättömiä niin paljon että toisinaan meinaan pakahtua <3
      Joskus on ihan kiva tulla kohdatuksi ihan omana itsenäni, ilman mitään "titteleitä" tai rooleja :)

      Poista