Pihalta

Nämä kuvat ovat näköjään jääneet multa tuonne johonkin kansioon lojumaan, enkä ole tehnyt postausta silloin kun olen aikonut, joten käytetäänpä ne nyt sitten pois kuleksimasta.
Vihreää on tullut tuplasti lisää näistä kuvista, mutta ihanat maisemat ovat yhtä kaikki vaikka onkin vielä vähän keväiset tunnelmat.

Saatiin tosiaan toissa viikolla pihat tehtyä valmiiksi.
Eräs tuttumme kävi tuomassa parit kuormalliset multaa ja toinen tuttumme heilui muutaman tunnin traktorilla ja kaivurilla ja pihat oli tehty. Ihan mahdottoman kätevää etten sanois.
Sen sijaan, että itse olisi räpeltänyt suunnilleen jollain kottikärryillä ja lapiolla monta päivää.
Nurmikkoa tässä meidän tontilla ei ihan mahdottomia ole, joten sinänsä ihan nopea homma muutenkin. Kaikki on nyt kylvetty, nurmikko ja myös pellot, tässä onkin nyt toista viikkoa jo kuljeskeltu katseet kohti taivasta ja toivottu runsain mitoin sadetta.
Tilanne on tuolla ylhäällä nyt kuitenkin se, että ehkä kahtena yönä on satanut jotain desin, eli mullasta töröttää tällä hetkellä puolen kymmentä vihreää tikkua, jota ei vielä nurmikoksi oikein kehtaa kutsua.
Ruohonleikkuria ei siis ihan vielä tarvita, mutta tavoitteessa ollaan pysytty, eli juhannuksena nurmikko vihertää.
Tämä viikko on ainakin luvattu vähän huonompaa keliä, joten jospa saataisiin vettäkin useampana päivänä. Toivoinksmä just sadetta? Hullua.

Talon maalaus on aloitettu myös. Testimielessä mieheni vetäisi pikkupurkillisen seiniin ja totesi, että ihan muutaman kerroksen saa vetää ennen kuin talo on värin vaihtanut.
Tämän hetken väri on sellainen vaaleanvihreään vivahtava harmaa ja lopputuloksena pitäisi olla valkoinen. Maalaukset on nyt kuitenkin hetken tauolla, koska mieheni tekee tuohon "naapuriin" terassiakuistiaparveketta. Siellä hänellä siis vierähtänyt nyt iltoja ja päiviä.
Oman terassin katto odottelee myös valokatetta, joka olisi tarkoitus värkätä tässä tulevina viikkoina paikoilleen.

Touhua on siinä monenlaista, vaan ihanaahan tässä on tuuskata.
Kiirehän ei periaatteessa ole mihinkään, mutta kyllähän te tiedätte tunteen kun kaikki-tänne-mulle-heti-fiilis vain puskee päälle? Ei malttaisi millään odottaa, että kaikki olisi valmista.
Tai minusta kyllä vähän tuntuu, että täällä maalla ja isossa pihapiirissä ei ole mikään koskaan valmista. Eikä se oikeastaan haittaa, vaikka joku asia vähän on rempallaan.
Se kuuluu maalais-elämään.

Ihanaa viikkoa just sulle <3

Ps. Nuo kissat ovat niin mainioita.