Lauantaiehtoota

Työn raskaan raataja täällä ilmoittautuu.
Silmät sikkurassa ja sarjahaukottelua harrastaen.
Viikon työpäivät tehtynä.

Meillä on aika vauhdikas kesä tiedossa, tai ollut toki tähänkin asti.
Mieheni kulkee alkuviikon parin pitäjän päähän töihin ja minä huollan porukkaa täällä kotona ja taas vastaavasti minä teen loppuviikon duunia mieheni häärätessä täällä kotona lasten kanssa.
Mahtis-järjestely. Lapset saavat olla koko kesän kotona jomman kumman vanhemman seurassa.
Parisuhdekin kukoistaa kun kohtaamiset on sitä luokkaa, että puolessa välissä viikkoa ovella vaihdetaan läpsystä vuoroa. Noin niin kuin kärjistettynä.
No ihan totta jos puhutaan, niin haaveilen just nyt kahdenkeskisestä ajasta, lomasta kenties, enemmän kuin mistään muusta. Tuntuu välillä, että kahdenkeskinen aika jää niin sinne kotitöiden, töiden, harrastusten, auton renkaiden ja eläinten jalkoihin. Onko tuttua?

Täällä (niin kuin varmaan muuallakin) on ollut aivan ihania ilmoja. Harmi kun näyttää vähän siltä, että juhannusta ei täällä meillä ainakaan juhlita näin lämpimissä keleissä.
No kunhan nyt ei lunta sada niin eiköhän se siitä. Sauna pitää taas pestä puhtaaksi, että on ainakin yksi paikka jossa tarkenee.
Mutta nyt on tarennut niin, että ratsastuksetkin on suosiolla saanut jättää ilta-aikaan, jos meinaa selvitä hengissä kyseisestä toimenpiteestä.
Ninnin kanssa tuntuu, että aletaan pikkuhiljaa löytää yhteistä säveltä. On hienoa huomata (mukamas), että poni jo tietää kuka sinne selkään nousee. Rakastan sitä, niin paljon, että uskon sen jäävän meille vaikka mitä tapahtuisi.
Ratsastus on haastavaa välillä, selkään voi laittaa kyllä kenet vaan, mutta laadukkaan liikkeen saamiseksi, tai ylipäätään liikkeelle saamiseksi, vaaditaan ihan todella paljon duunia.
Niin, haluanko hevosen joka menee nappia painamalla just niin ku pitää? Vai hevosen, jonka ratsastukseen vaaditaan vähän enemmän työtä? Sitä tässä tuumailen, vaan kun hän on niin <3 on alkanut pikkuhiljaa tuntumaan, että ostan tuon ponin vaikkei se menisi kuin taaksepäin. Se on niin ihana.

Huomenna on mielenkiintoinen päivä.
Tulen niin tuntemaan itseni jälleen ainakin sata vuotiaaksi.
Ensimmäinen kummilapseni pääsee ripeille. Huh, olen vanha. Ryppyinen, kurttuinen, kumara, harmaahapsinen, vaivainen...ainakin henkisesti kun tätä tilannetta ajattelen.
Toisaalta ajatusmaailman kun asettaa sellaiseen asentoon, että muut vain vanhenee ja itse pysyy saman ikäisenä, niin ei tässä hätiä mitiä.

Mutta nyt vällyjen väliin, jos meinaan olla freshinä, vähemmän ryppyisenä juhlakunnossa.
Ajattelin olla niin reipas, että ratsastelen heti aamulla ennen juhlia, kun keli on viileämpi.
Reipasta huomenta siis.
Ja hyvää yötä.