Nämä on niin "Vain lapsiperhe-jutut", että ei voi muuta kuin nauraa.
Älä osta lapselle uutta, äläkä varsinkaan kallista.
Koska muuten tulee paha mieli, sulle.
Poikalapset ovat oikein erikoistuneet tähän rikkomis-hukkaamis saralle, ainakin meillä.
1. Sukat, boxerit ja housun polvet.
Juuri ostetut kamppeet näyttävät siltä, kuin kivikkoista rinnettä olisi laskettu ensin seisaallaan, sitten polvillaan ja loput sadat metrit pyllymäkeä.
Yhtä reikää sankarin koko vaatetus.
2. Hanskat. Ja pipot. Ja KENGÄT! Ja ulkohousut, of course.
Olen syksyllä ostanut joka jantterille pipot, hanskat, ulkohousut ja kengät.
Ei mennyt kuin kaksi ensimmäistä kylmää aamua, kun yhden hanskat jäivät bussiin, toisen pipoa ei löytynyt aamulla mistään ja kolmas tulee koulusta ja tyynesti vain toteaa, että hänen ulkohousut on hukassa (ihan buff vaan). Argh.
Sankareiden sankaria odotettiin kerran liikkarista 15min, kun hänen kengät, buff vain, olivat hävinneet. Onneksi ne olivatkin vain kävelleet toiseen päähän koulua.
Harmi sinänsä ettei niitä kukaan ollutkaan kelpuuttanut omakseen, sen verran rosoinen ulkokuori niissä oli, että ei ois kauheesti edes harmittanut.
Nyt kun talvea on jäljellä vielä jokunen viikko, eteinen lainehtii eripari hanskoja ja eripari villasukkia.
Halvat henkivakuutukset ovat vain, buff myös, kadonneet kuin tuhka tuuleen.
Enempi noloa on jäädä auton alle, kun pukea päälle keltainen kammotus tai heijastavat henkselit, uskokaa mua.
3. Purkka ja Xylitoli-pastillit.
Se purkan kantaminen kaupasta on lähes yhtä massiivista kuin maitopurkkien.
Käsi käy niin tiuhaan, että ei mitään rajaa.
Iso Jenkki ei ehdi kuin käydä vilkaisemassa keittiön koria, kun se on jo tyhjä.
Luulin pitkään, että koko lapsikatras sai laktoosi-intoleranssin, mutta sitten muistinkin purkkapussin kyljessä tekstin: saattaa aiheuttaa laksatiivisia vaikutuksia. Paino sanalla saattaa.
Lapset ovat niin ihania ja rakkaita kaikessa kuluttavuudessaankin ❤
Niin monesti totean, kuinka rikasta (eiku köyhdyttävää) on kun on saanut liudan lapsia ❤
Eksyin tänne blogiisi vuosien tauon jälkeen, viimesimmäks luin ennen sun blogitaukoa. Nyt selasin parissa päivässä kaikki uudet kirjotukset läpi. Ihana että kirjoitat taas!
VastaaPoistaVoihan epilepsia, voimia sen kanssa❤️
Täällä myös toinen joka nauraa ja saa jäätäviä nauruhepuleita silloinku ei pitäs. Kun elämässä tapahtuu joku järkyttävä asia saatan räjähtää nauruun ja vasta hetken päästä itken ja se on niin noloa, kun pitäs surra niin ensin tulee nauru. Tämmösiä tilanteita on ollu mm. läheisen sairaus, ero.. Luin jostain tekstistä että olet samanlainen, nauroit kun kuulit epilepsiasta. Kuinka ihana kuulla että en oo tän piirteen kanssa yksin. Kai se on jonkinlainen shokki reaktio ja sitten kun asian sisäistää tulee itku.
Kiva että eksyit tänne uudelleen ❤ ja todellakin, löydät täältä toisen väärässä paikassa hysteerisesti räjähtävälle ihmiselle. Ihan kauhea piirre 😂
PoistaMeidän tokaluokkalainen poika oli yksi aamu tosissaan miettinyt onko hänen toinen kenkä jäänyt oikeasti koululle! Aina kaikki hukassa, vaikka oma hylly kotonakin pipoja ja kintaita varten. Tänä aamuna kintaita huuteli että missä olette siihen 10v sisko tuumasi että niinkö ne kintaat vastaiskin sulle! Meillä ollaan nyt tytöillekkin työvaatepuolen ulko talvi toppahousuja ostettu kestävät hyvin. T: Liisa
VastaaPoistaHei ne onkin varmasti paljon kestävämpiä 👍 ihanan tutulta kuulostaa sielläkin 😅
Poista