Olipa kerran..

..ihan tavallinen tiistai.

Hevosethan on siitä hauskoja, että he saattaa keksiä ihan mitä vain.
Pääasiassa meidän ponit olla möllöttää talvisin  kiltisti aitauksessaan ruokaa vartomassa ja kesäisin laitumella villinä ja vapaana ja harmittomina.
Ja toisinaan taas järjestetään show!
Mielellään vielä illalla tai yöllä, tottakai.
Minäpä muistelen muutamaa kertaa, kun on saatu iloa elämään.

Eräänä talvi-iltana lapset olivat ulkona leikkimässä.
Kohta yksi juoksi ihan henkeä täynnä, että hevoset on irti!
Samassa keittiön ikkunan takana vilahti jotain ja samalla alkoi jäätävä jytinä talon ympärillä.
Siellähän ne silloiset kaikki 4 (suokki, shettis, dartmoor ja connemara) vetivät paskarallia ympäri tonttia.
Sontaläjiä oli aika monta, kahdessa kohtaa kaatumajälki hangessa (joku oli mennyt kylkimyyryä) ja nurmikkoa paikka paikoin lumen alla ihan ruvella.
Suomenhevonen oli silloin pomo, ja sain sen napattua terassin kulmalta kiinni, joten muutkin sittenseurasivat tätä The Bossia kiltisti takaisin tarhaan.
Ja ei muuta kuin aitaa korjaamaan ja sähköjä tarkistamaan.

No sitten eräänä syysiltana mieheni lähti lasten kanssa meidän ystäväperheelle kyläilemään.
Olin itse töissä ja tulin myöhemmin vasta kotiin.
Meille oli juuri samana päivänä kotiutunut se valkoinen poni silloisen varsansa kanssa.
Siellä he nökötti uteliaana aidan takana kun saavuin.
Otin sitten illalla ensin kaksi "vanhaa" ponia sisälle talliin ja sitten nämä uudet.
Pienet varsathan ovat yleensä niin kiinni emässään, että seuraavat kuin hai laivaa. Ovat yleensä. Tämä ei ollut eikä tullut perässä.
Kun otin Celesten kiinni ja lähdin taluttamaan sitä karsinaansa, pikku Melody-varsapa ei tullutkaan perässä, vaan lähti kulkemaan pitkin tanhuaa, tutki roskikset ja trailerit ja tonki pimeääkin pimeämpää pihamaata ihan onnellisena.
Vein toki tamman karsinaan ja oletin edelleen, että kyllä se sieltä tulee. Mutta kun ei tullut.
Emä siinä käsissäni toki hermostui ja hirnui ja pyöri ja pelmusi, joten talutin hänet uudelleen ulos ja varsan luokse, josta alkoi sitten uusi yritys.
Mutta ei, varmaan kolme kertaa tein aina uuden kierroksen ulkona, josko varsa tarttuisi mukaan, mutta joka kerta tallin ovella varsa kiepsahti takaisin pihalle.
Ei mun auttanut kun viedä ne kaksi takaisin tarhaan rumien sanojen saattelemana, ja jos mulla ois ollut se kuuluisa tussari siinä, niin liipaisinta olisin painanut. Tämä on sitten vitsi vain.
Vähän mulla jäi jotain hampaankoloon siitä illasta, ja vaatimattomasti päätin etten koske siihen varsaan enää koskaan pitkällä tikullakaan.
En tiedä sitten kenen silmä kostui kun varsa vuoden päästä palasi omistajalleen, ei ainakaan mun.
Ihana Melody ❤

Sitten oli jälleen eräs talvi-ilta, kun tämä samainen varsa emänsä kanssa järjesti äksöniä. Mies tietysti reissussa ja minä siellä hääräämässä poneja jahdaten. Kakkonen tais olla mukana apuna onneksi.
Eli lähdimme taas tekemään iltatallia ja ottamaan hevosia sisälle.
Varmaan aika monessa paikassa on tapana, kuten meilläkin, koska hevoset rakastavat rutiineja, hepat haetaan aina tietyssä järjestyksessä sisään.
Yleensä pomo ja sitten muut tietyssä arvojärjestyksessä.
Celeste varsansa kanssa oli aina viimeisenä. Otin ensin Ninnin ja sitten varsan, jota jo kuskattiin omalla riimulla ja narulla.
No en ehtinyt kun tallin ovelle varsan kanssa, kun emäntä vain tyynen rauhallisesti puski langasta läpi ja käveli suoraan omaan karsinaan syömään.
Olin ihan et, kiitti ku oot niin omatoiminen, mut oliks pakko?
Oon ihan surkea kaikessa käsillä tekemisessä, joten olin ihan hölmönä, että milläs mää nyt ton aitalangan korjaan, kun nupit rikki ja lankoja poikki.
Ihan muina mekaanikkoina sitten solmin paalinaruista jonkinlaiset hätävarat kehiin.

Ja sitten, seuraavana iltana lähdettiin jälleen iltatalliin kakkosen kanssa ja nyt oikein tärkeinä varauduttiin kaikkeen ja olimme ihan skarppina ettei se yksi lähde taas omia aikojaan mihinkään.
Aukaisin ylimmän langan (kolmesta) ja puikahdettiin tarhan puolelle ja avustin ponille riimut päähän, että poikani saa sen vietyä ja itse otan varsan.
Mitä hullua, kaveri otti vähän kauempaa vauhtia ja hyppäsi kahdesta alimmaisesta langasta yli! Ja täyttä karkua taas pitkin pihoja. Että sellainen estetykki sitten hänestä. Taitaa tulla.
Ja taas pyydystettiin ja taas korjattiin aitalankaa, kun sen verran tieten kaviot pääsi pyyhkäisemään.
Missäs se mun pyssy taas olikaan?
Jälkeenpäin aina naurattaa, mutta siinä tilanteessa lähinnä tympäisee koko kropan voimalla.

Kerron vielä yhden tapauksen, vaikka tästä tuleekin superpitkä postaus.
Eli siitä ihan tavallisesta tiistaista.
Työaamuina, kun nousen ja lähden ensimmäisenä, käyn aina lähteissä ruokkimassa ponit.
Niin menin tuona ihan tavallisena tiistainakin, ja kaikki oli ihan kuten yleensäkin.
Ponit hörisi, heinät heitin ja vedet tarkistin, laitoin sähköt takaisin päälle ja lähdin töihin.
Kahdeksan maissa puhelimeni soi ja soittaja oli mieheni, joka tiedusteli, olinko kuinka syvässä unessa lähtenyt töihin.
Olin ihan että täh?
Meidän pihatien ojan toisella puolella menee siis aitalanka, joka kuuluu pihattoon ja tarhaan.
Oli kuulemma yksi tolppa rikki, aitalanka poikki ja laitumen puolella lumihanki kuin toisen maailmansodan jäljiltä.
Tänä päivänäkään ei tiedetä mitä siellä on tapahtunut ja missä vaiheessa, mutta joku siellä oli lauman pistänyt rytisemään oikein kunnolla.
Todennäköisesti joku arvojärjestystä koskeva keskustelu käyty pikkasen liian lähellä aitaa, luulisin.
Siellä sitten puoliskoni oli äkkiä väsännyt jonkun väliaikais ratkaisun parista lankun pätkästä ja potkurista muun muassa. Älä kysy miten.
Näin talvisaikaan nuo tolppien rikkoontumiset on aika mielenkiintoisia kun maa on jäässä.
Illalla sitten he kyllä velipoikansa kanssa saivat uuden tolpan vaihdettua ja aidat taas kuntoon.

Voi mulla ois juttuja vaikka miten monta, melkein kaikissa niissä teurastajan fiiliksiä, mutta ihan huumorilla kaikkia tilanteita muistellen!
On seissyt poni jos toinenkin ruokintakatoksen kaukalossa, on yritetty pyydystää kaikin konstein laitumelta, on lastattu traileriin karmein seurauksin jne.jne.

Voin kertoa, että lasten ja eläinten omistajana ei kuulkaa tylsää päivää ole 😂