keskiviikko 22. huhtikuuta 2015

Eteenpäin





Elämä jatkuu, eteenpäin on mentävä, kyllä se tästä pikkuhiljaa, elämä kantaa.
Kliseisiä lauseita, mutta silti niin totta.
Eteenpäin on mentävä, niinhän se on.
Vaikka välillä tuntuu että tasan makaan tässä ja piste (no kirjaimellisesti joudunkin tasan melkein makaamaan vain, kahdentoista tikin pitäessä hyvin vauhdin minimissä).
Tällaiselle ikiliikkujalle tulevat viikot ovat pitkiä.
Ei äkkiliikkeitä, ei yskäisyjä, ei nostoja.
Sen sijaan särkylääkkeitä, antibioottia ja klexane-piikkejä sekä makoilua ja makoilua.

Kiitos teille kaikille ihanille ihmisille, tutuille ja tuntemattomille, kaikista kommenteista edelliseen postaukseen.
Postaukseen, jota ensin mietin kirjoitanko ollenkaan, mieheni tsemppaamana sitten rohkaistuin.
En ole juurikaan tosi henkilökohtaisia asioita tänne kertoillut, mutta tämä on niin iso asia meille että koin kuitenkin tärkeäksi saada edes vähän kertoa tämän hetken fiiliksistä. Jokainen kommentti lämmitti erityisesti mieltä, kiitos <3.

Arki täällä rullaa kuitenkin lähes entiseen malliin.
Aamulla noustaan, ruokaa tehdään, leikitään, kinastellaan mutta erityisesti halaillaan ja rakastetaan normaalia enemmän. Vastoinkäymisten kohdatessa kaikki rakkaat tuntuvat entistä rakkaammilta.
Olen menettänyt, mutta olen myös saanut niin mahdottoman paljon. <3

Ylläolevat kuvat ovat parin viikon takaa.
Teettekö te koskaan vispipuuroa?
Henkilökohtaisesti rakastan itse kyseistä herkkua, mutta valitettavasti olen meidän perheessä ainoa.
Luulin että saan pikkuneidistä itselleni vispipuurokaverin mutta voitte varmaan kuvista päätellä että edelleen saan lusikoida tuota namia ihan itsekseni. Hihii.
Ja sehän vain passaa! Ajatella että löytyy herkku jota voin vapaasti nautiskella ilman että viisi (tai siis kuusi) muutakin on osingolla.
Olisipa kyseessä karkkipussi niin jäisin itse ilman.

Tuulista keskiviikkoa toivottelee,
Salla

12 kommenttia:

  1. Viime viikolla tein puolukasta, mutta sekaan mustaherukoita ja vadelmia - tuli hyvää! Ei meilläkään lapset juurikaan perusta vaikka olisi niin helppo vaikka välipala.
    Voimia toipumiseen edelleen! - Heidi

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Oon kans kerran tehny mansikasta ja vadelmasta, ei ne oikein kelpuuttaneet sitäkään :/ vois taas vaihteeksi kokeilla! Ite tykkään just puolukasta kun se on niin kirpeän karvas :)

      Poista
  2. Mä siis niin nauroi tuolle ilmeelle! Ihana! Ja kyllä maistuu, juurikin minulle. Ja <3

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Tuo ylempi ilme on kyllä varsin puistatus-ilme :D alempi taisikin mennä sitten vähän esityksen puolelle <3

      Poista
  3. Vispipuuro on hyvää :) mutta meillä ei lapset siitä oikein välitä.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Itsekin tulee siksi varmaan aika harvoin tehtyä kun muut ei syö kuin minä! Tää ois niin hyvä ja helppo välipala :)

      Poista
  4. Meillä tykkää niin vanhemmat ku lapsetki, ja oon kyllä mielissään!:) niin kätevä väli-/aamu- tai iltapala. Tai joskus jopa toisena ruokana,ku on muuten aika valikoivia nuo muksut joissai ruuissa(etenki vanhin) ja ku tietää et tuota syö kaikki.:) teenki kunnon kattilallisen kerrallaan,jotta voi syyä usiammasti.:P
    JiiR

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Mä teen aina vaan muutaman desin satsin, sen verran vain että tiedän jaksavani syödä kaiken itse ennenkuin menee pilalle :)

      Poista
  5. Voimia kovasti <3 Lapset muistuttavat siitä, että elämä jatkuu.
    Ihanat ilmeet tosiaan ;) Vispipuuro on niin namia! Samoin mannapuuro, riisipuuro ja kaurapuurokin. Minä tein meillä suklaapuuroa, eikä kukaan lapsista oikein tykännyt, eikä mieskään, joten yksin piti koko puuro syödä :D

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos <3 lapset ovat kyllä ihmeitä jokainen, heistä täytyy olla niin kiitollinen!

      Oi, suklaapuuro oli lapsuudessa harvinaista herkkua, eipä oo itse tullut koskaan tehtyä :) melkein pitää kokeilla söiskö muksut sitä paremmin kuin muita puuroja. Perus mannapuuro on kyllä kaikkien herkkuja!

      Poista