keskiviikko 2. syyskuuta 2015

Nyt se on seonnut.






Nyt en ehkä itsekään kestä, että minä, MINÄ, joka en koskaan voinut kuvitellakaan hankkivani mitään prinsessakuosi-vaatteita, postaan nyt just niistä.
Tulee nimittäin semmoista settiä tässä että värioksennus-a1lergiset pidelkää mustavalkoraidoistanne kiinni, nyt lähdetään prinsessavaatteiden maailmaan!

Kellekään tyttölapsen äidille ei liene tarvi kertoa ketä ovat Anna ja Elsa, mikä on Olaf tai mitä on jäävoimat? Meillä ei ole hetkeen fanitettu mitään niin lujaa kuin näitä kahta Arendelin prinsessaa ja heidän hulvattomia ystäviään. Ja hei, tää fanitus ei todellakaan rajoitu vain tyttölapsiin (meillä pojatkin tykkäävät) vaan kyllä tässä täytyy tunnustaa että kuulun ehdottomasi tämän pienen, söpön lumiukon ja Annan ja Elsan fanijoukkoon.
Tarina on niin mukaansa tempaava ja hauska, että ei kyllä jätä ketään kylmäksi, vaikka huurteinen seikkailu onkin.

No sillä edellisessä postauksessa mainitulla aleshoppailureissullani poikkesin myös pikaisesti henkkamaukalla.
Lähinnä isoille pojille college-housuja hakemassa (ne mokomat kun saavat reiät polviin suunnilleen viikossa!). Enhän minä malttanut olla käväisemättä tyttöjen osastollakin (kuka ne pystyy ohittamaan?) ja siinäpä sitä sitten oltiinkin hetken päästä kahtien Frozen-leggareiden ihastuksesta halvaantunut omistaja.
Varsinkin nuo pienemmät! Miten söpöt voi olla? Lässynlässyn jne.

Kotiin kun palasin, niin halvaantuneita tuli välittömästi yksi lisää. Eskarineiti ei tiennyt itkeäkö vai nauraa kun vedin pussista nuo pöksyt. Pikkuneidille nyt oikeastaan oli ihan sama, sitä kiinnostaa edelleen vain hintalaput, mutta nyt hän kyllä osaa sieltä päiden seasta jo osoittaa Olafin. Äidin tyttö!

Mutta mun pointti oli tässä nyt se, että edelleenkin ihmettelen sitä, miten ihminen voi ajatusmaailmaansa ja tykkäämisiään muuttaa tuosta vain kesken shoppailureissun?
En nimittäin ihan heti ois itsestäni uskonut, että tällaisiin prinsessaörvellyksiin sorrun, mutta tässä sitä ollaan. Ihan onnessaan.
Sen verran kyllä selittelen, että eihän nää neidit nyt ihan perus pinkkikimallus-prinsessoja ole vaan oikeasti keskivertoa rankempia muikkeleita, voin kertoa.
Ja värimaailmakin on aika hillitty jäinen, eikä mikään rimpsuisen römpsyinen pinkki.

Näköjään kaikista meistä löytyy pieni prinsessa.
(hmm..oiskohan noita saatavilla isompien koossa..)

No miten on, lähtikö taju ihastuksesta vai vihastuksesta?

14 kommenttia:

  1. Kieltämättä aika kamalat ja ihanat yhtä aikaa! :D Mä olin Hipun odotusaikana sitä mieltä että meille ei tule mitään vaalenapunaista, mutta kuinkas sitten kävikään? Heh.. Hipun vaatelaatikkossa on pääasiassa valkoista,harmaata ja sitten sitä vaaleanpunaista... Muita värejä en osaa oikein edes käyttää. Näin se mieli voi muuttua.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Mä oon aina tykännyt kyllä melkein kaikista väreistä, että se ei sinänsä ole ongelma näiden housujen kohdalla :D lähinnä sitten nämä kuosi-asiat on enemmänkin tökkineet ;)
      mutta joo, varmasti jakaa mielipiteitä ;) onneksi on vapaus valita mitä päälleen pukee, että pakko ei ole pukea sitä mitä toinen pukee :)

      Poista
  2. Meillä varmaan pojatkin pukisivat nuo housut jalkaan, sen verran kovia faneja on koko porukka! XD

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kyllä täälläkin kuului muutama soraääni poikien suunnalta :) miks aina tytöille.. mutta enempi tää taitaa olla tyttöjen juttu kuitenkin :)

      Poista
  3. Kuule, semmosta se on :D Mä muistan kun olin ihan samanlainen (satavuottasitten kun tytöt oli pieniä) vaikka aika paljon olinkin saatujen vaatteiden armoilla. Itse hankin vaan sellaisia selkeitä kuoseja, kunnes plikat ihasyui kukallisiin legginseihin. Siis ne oli yhtä piukassa erilaisia kukkasia kuin nuo noita päitä :D Ostin ne tietenkin ja niin oli kivaa. Kerran mun kaveri sitten sanoi kaupassa niitä samoja kuteita "ihan kuin mummolan kauhistustapetit" ja mä aattelin ett ite olisin viikko siemmin aatellut just samoin :D Anna palaa vaan!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos lohduttavasta kommentista Kupla <3 että muitakin sekopäitä on liikenteessä ;D
      Välillä kyllä tuntuu että onkohan mulla niinku mitään käsitystä mistä mää niinku oikeesti tykkään :D
      Vaan toisaalta on vissiin ihan tervettä että pystyy niinku lähteen sieltä mukavuusalueeltaan vai?
      En niin kestä, mitähän tästä seuraa :)

      Poista
  4. hih,ihan normaalilta vaikuttaa :D Meillä kuopus on sellainen hello kitty fani,ettei sitä uskoisi kukaan ;)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Meillä oli tuo Hello Kitty vaihe joskus pari vuotta sitten :) fanitusten kohde vaihtuu kun ikää tulee :)

      Poista
  5. Nää on kyllä ihanan kamalat yhtä aikaa. :)
    meilläkin fanitetaan elsaa ja annaa. Heti neli vuotias tiesi legginsien tyypit... Jään innolla odottamaan kuvaa kun sulla on jalassa elsat ja annat.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kamalan ihanat, ihanan kamalat, just näin :)
      Enpä tiedä, oisko tuota pokkaa vetäistä itselle päälle? No sittenhän vasta tuliskin niitä perusjuntti kommentteja :D

      Poista
  6. Otsikosta päättelin että olit itsellesi pöksyt ostanut :)
    Meillä on tyttären huoneen kanssa käynyt tuo sama ilmiö eli se on hyvin tyttömäinen (hempeä, vaaleanpunaista). sitten ajattelin että samperi, se on tyttäreni huone, jos hän rakastaa tuota kaikkea hempeätä hän niistä nauttikoon, mikä minä olen ohjailemaan hänen tyyliään ja tykkäämisiään vaikka minun silmiäni väritys kirveleekin :D Nyt reilu kolme vuotta (prinsessavaiheen jälkeenkin siis) myöhemmin hän edelleen rakastaa huonettaan, joten olkoon edelleen näin. Olen muuten monen kamun kohdalla tuohon samaan vaatejuttuun.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. En vielä :D no ehkä jää ostamatta..

      Mä oon vähän samalla kannalla sun kans. Meidän neiti tykkää kans kaikesta prinsessa hommista, ja en oo raaskinut kaikkea kieltää kun toinen niin kovasti tahtoo <3 kulkekoot pinkki kimalleheppa-reppu selässä jne. kun itse siitä tykkää! Toki äidinkin valinnat kelpaa hyvin usein, mutta joissakin asioissa neiti saa ihan itse kyllä päättää :)

      Poista
  7. No mää kyllä ymmärrän. Oon ostanut tytölle Pupu Tupuna -kuosisia vaatteita, mitkä on tavallaan kamalia, kun on niin täynnä sitä pupua, mutta niin ihania, kun Pupu Tupuna on niin ihana ja se oli olemassa, kun olin pieni! Melkein olen ostanut myös My Little Pony -vaatteita (mutta en vielä).
    Tilannehan oli se, että aiemmin ajattelin, että mun lapsi kulkee sitten kaunissa nahkakengissä, ei mitään disneyjuttuja ikinä. Pari viime kesää tytön ihanimmat kengät on olleet kiiltävät ballerinat, joissa on jonkin disneyprinsessan kuva ja tänä vuonna löytyi täydennykseksi (järkyttävät/ihanat) crocksit, joissa on kans Lumikki. Näin ne periaatteet murenee. Lapsi hyrisee onnesta. Ja äiti hyrisee tyytyväisenä, kun kaikki onkin niin söpöä.

    maria pienistä jutuista kirjautumatta äkkiä illalla ohimennen ennen kuin menee nukkumaan :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ihanaa että on muitakin ;) ei se oo niin vakavaa :) mieltään voi ihan hyvin muuttaa! Ja pääasiahan se on että ite tykkää ja lapsi on onnellinen :D

      Poista