Koulujen alkaessa kertoilin tänne siitä, miten neiti jäi suunnilleen karmeihin tuskanhuudon kera roikkumaan kun isä poistui kotiin päin.
Tilannehan on edennyt nyt siihen pisteeseen, että reippaus-tarroja kerännyt onnellinen Anna-barbien omistaja lähtee aamulla yhtä matkaa pyörällä isoveljien seurassa, eikä itkuista ole tietoakaan!
Itsehän olen sitä mieltä, että kiristys-uhkailu-lahjonta meininki on joissain tilanteissa ihan ok.
Nimittäin sen jälkeen, kun ostettiin tarravihko ja siihen nippu tarra-arkkeja joista sai yhdestä "reippaasta" aamusta aina yhden tarran, lähteminen muuttui täysin.
(Isoveljenkään ei tarvinut enää rumia päästellä suustaan, kuten ensimmäisellä viikolla eräänä aamuna "tää on ihan pe*seestä". Oikeasti en todellakaan hyväksy rumien puhumista, mutta tuossa tilanteessa teki mieli sanoa, että olen samaa mieltä. En toki sanonut, kätkin vain hymyni kaikessa hiljaisuudessa.)
Eli lahjonnan voima on ihmeellinen!
Neiti sai kymmenestä onnistuneesta aamusta sitten tuon himoitsemansa tyttösen, ja nuo kaikki tarraa tulivat peräjälkeen. Ei siís yhtään itkuaamua tarrojen keräyksen alettua. Aika hienoa!
Nyt onkin tässä sitten mielenkiintoinen tilanne edessä, nimittäin eroahdistus on helpottanut vain koulun osalta.
Me ollaan tuon isimiehen kanssa lähdössä parin päivän päästä pidennettyä viikonloppua viettämään ja neitokainen on suunnilleen viikon verran jankuttanut ja itkeä tuhertanut, että voisiko hän lyöttäytyä seuraan tai voitaisiinko se loma kenties perua, eikä kun siis te perutte sen loman!
Uskon, että reissuunlähtö-iltana ainakin 2/5 jää ulvomaan perään.
Iso neiti siksi, koska se nyt vain ahdistuu lähtemisestä ja pikkuneiti siksi, ettei vielä ole ollut kertaakaan erossa äidistä ja isästä kolmea kokonaista yötä.
Ai niin, ja vanhemmista 1/2 vollottaa todennäköisesti myös. Ja rypee ensimmäiset kilometrit matkasta syyllisyyden vallassa.
Mitäs me äidit.
rankkoja on nää ero-ahdistukset,kelle tahansa,mutt kyll niistä selvitään <3 tsemppiä!
VastaaPoistaOn ne vaikeita :/ itsekin on tunteet niin laidasta laitaan, välillä menee niin hermot ja suurimman osan ajasta suuri sääli <3 onneksi lohduttaa että heti kun ero tilanne on ohi niin tyttö rauhoittuu ja elämä jatkuu :) mutta se lähdön hetki..
PoistaOotte kyllä lomanne ansainneet. Mukavaa viikonloppua!
VastaaPoistaKiitos, on kyllä ihana lähteä :)
PoistaHienoa että lähti sujumaan ja ihanan palkinnon on saanut. :)
VastaaPoistaOn kyllä sydäntäraastavaa lähteä reissuun jos toinen jää itkemään perään..tsemppiä<3
Toivotaan ettei mene ihan plörinäksi, ilta-aikaan ois tarkoitus lähteä.. uskoisin että nukkumaanmeno sujuu kuitenkin hyvin! Tutuissa käsissä ovat koko reissun ajan <3
PoistaPitää tehdä viikonloppu kaikkea kivaa niiden kans niin ehkä ne ei sit kerkee miettiä niin paljon että ette oo kotona ❤ kyllä me pärjätään :)
VastaaPoistaNe kyllä odottaa viikonloppua teidän kanssa kuin kuuta nousevaa <3 tiedän että S myös, vaikka onkin sitä asiaa itkenyt jo monta viikkoa :)
PoistaKavaminen tekee kipeää sekä lapsille että vanhemmille. Sekä aikuisenakin kasvaminen sattuu välillä niin mahdottoman paljon kun elämä kouluttaa, mutta elämä on itkusta nauruun ja epätoivosto toivoon rypemistä.
VastaaPoistaNiinhän se on! Ei tänne viihtymään oo tultu ;D kyllä nämä kipeät ja vaikeat asiat kuuluu elämään ja lapsenkin on se hyvä oppia!
PoistaLahjonnan voima on ihmeellinen! Mukava että kirjotit tästä aiheesta. Olinkin miettinyt, että mitenköhän tämän asian kanssa kävi. :D
VastaaPoistaKyllä näköjään :) ja tietysti lapsi skarppaa kun tietää että jotain kivaa on tiedossa.
PoistaJa sitten kun jaksaa skarpata niin huomaakin että hei, eihän tämä ollutkaan niin kamalaa <3
Nyt on kyllä mennyt kouluunlähdöt tosi hyvin.