Majassa matalassa

Mun tämän hetken pieneen painajaiseen kuuluu vahvasti majan rakentaminen.

Aamulla, kun tämä mamma vasta räpyttelee rähmiä silmistä ja puhisee itseään ylös pedistä, jälkikasvunsa on rakennuspuuhissa ihan kympillä.
Ihan kympillä tarkoittaa siis lähinnä sitä, että talon kaikki muut huoneet on räjäytetty katosta lattiaan. Kymmenen neliön huoneeseen on raahattu koko huushollin irtotuolit (n.8kpl) sekä sekalainen seurakunta peittoja (joita joku idiootti on haalinut yhden kaapin täyteen ihan tätä varten).
Lisäksi majaan vedeteään kahdet nukenrattaat, seitsemäntoista nukkea tykötarpeineen, ruokavärkkejä, neljä reppua ja koko Lasten Parhaat Kirjat-kerhon tuotanto.
En enää ihmettele, että mieheni migreeni alkaa heti kun kotiinpaluu koittaa työpäivän jälkeen.

Tänään muuten juhlitaan meidän vauvaa, kaksivuotiasta. (No okei, ehkä voin yrittää jo luopua tuosta vauva-termistä kun todellinen sellainen myllertää vatsassa.) Taapero siis. Iso poika.
Tämä iso poika on myös erittäin innostunut majaleikeistä ja menee toisten leikeissä jo ihan täysillä mukana.
Välillä pelastuspartio vain kehiin kun toinen jää takajalasta roikkumaan johonkin tuolin pinnan väliin.
Ja taas jatketaan.

Kaksivuotias on myös erittäin innokas valokuvattava.
Toisin sanoen kaverin naamavärkki on aina niin lähellä linssiä, että kuvaan saadaan ainoastaan sameahko kuva pikkukielestä.
Hampaita muuten löytyy jo aika komeat rivit, eikö? Niitä on jo testattu hammashoitajan sormiinkin.
Hävettikö. Vähän.