Talon väripilkku..

..on ehdottomasti pikkuväen huone.
Kun muihin talon seiniin vedettiin hillittyä valkoista ja harmaata, tämä huone sai kirkkaan keltaisen seinän. (Joka edelleenkin kuvassa muistuttaa lähinnä väriä vaikku! Äh, tätä meidän kameraa.)
Huoneessa myös majailee ehdottomasti tämän talon värikkäimmät luonteetkin.
Neiti, jonka tahto ja temperamentti on välillä jotain äärettömän kamalaa hienoa katseltavaa ja pikkuveli, joka on niin paras tarinankertoja ikinä ja maailman rakkain kaksivuotias, jonka normi-sänkyyn-siirtymis-yritys päättyi tällä erää katastrofiin. (Huomaa väärinpäin pyöräytetty sänky, jonka matala reuna on niin seinässä kiinni. Miten se sängyssä pysyminen on niin vaikeaa?)

Huoneen ehdoton hitti, neidin syntymäpäivälahjaksi saatu Ikean posliiniastiasto, joka on ehkä universumin herkuin mun mielestä. Neiti pisti tottakai kampoihin ihan tosi paljon, kun kupit nosteltiin koooorkealle. (Ne kyllä saa leikkeihin, kun oikein nätisti pyytää, ja kun pikkuveli on tainnutettu nukkumaan.)
Huoneen ehdoton huti, nuken sänky, joka ei lainkaan palvele tarkoitustaan (ja joka itsessään ei tosiaankaan ole huti). No, kyllä siellä tavarapaljouden alla mahdollisesti makaa nukke, mutta todellakin haudattuna kaiken maailman krääsän alle. (Olenko joskus maininnut jälkikasvuni älyttömästä romun hamstrauksesta?).

Ps. Omistan ehkä tienoon surkaimmat käsityötaidot, siispä olen onnellinen virkatuista matoista jotka niin ikään virkkaili anoppini.
Ehkä vielä joku päivä tartun tuohon pelottavaan tikkuun, ja koitan itse.
Mutta nyt tässä on pikkuisen kaikkea muuta.