Tavara kiertoon

Kaikkihan sen varmasti jo tietää, että meidän lasten vaatteet on hankittu 80% nettikirppiksiltä.
Juuri tuossa kehuskelin miehelleni, että olen tässä hiljattain hankkinut kolmelle lapsista converset ja maksanut niistä saman verran kuin yhdestä uudesta parista! Kaikki ovat tottakai hyväkuntoisia, yhdet ihan pari kertaa vain edellisellä omistajalla jalassa käyneet.
Siis oikeasti selvää säästöä.
Voitte kuvitella, että jos vaatettaisin koko sakin aina uusilla vaatteilla (nimenomaan niillä merkkivaatteilla, koska tykkään niihin lapseni pukea) söisi meidän perhe pääasiallisena ravintona kynsiä veneen alla.

Kiertoon myös lähtee meiltä kaikki ylimääräiset, jotka on jääneet pieneksi eikä seuraavaa käyttäjää ole ja ylimääräiset, joissa ei polvi vilku eikä peppu pilkahtele, eli ehjät.
Paitsi nyt juuri möin Isosiskon lettileggarit joissa on reikä polvessa, tuunaukseen jollekin joka ei pelkää ompelukoneita. Ne meni heti kaupaksi.
Mutta noin pääsääntöisesti ehjiä ja tahrattomia.

Sen verran rahan ahne tässä ollaan, että suurimman osan merkkivaatteista pistän eteenpäin niille tarkoitetuilla sivustoilla.
Live-kirppiksillä ei tahdo ihan samaa hintaa saada mitä jotkut (kuten minä) maksavat netissä saadakseen juuri kyseisen vaatteen.
Toiseksi, liian monta tarinaa olen kuullut monien kymppien kamppeista jotka ovat kirppispöydästä hävinneet kuin tuhka tuuleen. Se harmittaa varmasti.
Toki huijauksia on siellä netissäkin, ei sillä, mutta itse en ole koko nettikirppis-urani aikana onneksi sellaiseen törmännyt. Jokainen maksamani vaate on tullut perille aina.
Siispä säännöllisesti pengon lasten kaapit ja latailen facebookiin myytävää. Ja vielä vähän säännöllisemmin pengon kuvakansioita ja teen ostoksia.

Nytkin on kirjeitä lähdössä maailmalle, mutta sen lisäksi tuossa huoneen nurkassa odottaa neljä kassillista vaatetta ja kenkiä lähtöä huomenna kirppikselle.
Osasto 72 täyttyy merkillisistä ja merkittömistä vaatteista huomenna puolen päivän jälkeen.
Käykääpä penkomassa ja ostamassa pois, paikalliset. Tai lähimaiset.