tiistai 3. tammikuuta 2017

Välineurheilua?



Minä en jaksanut tänä uutena vuotena tehdä mitään lupauksia, koska en ole niissä koskaan oikein onnistunut viimeisen päälle!

Karkkilakkoa ajattelin, josko olisi alkanut vuoden alusta, mutta unohdin sen kun seuraavan kerran avasin korkean kaapin oven ja näin ylähyllyllä olevan avatun Omar-boxin. Se siitä sitten.
Sitä armollisuutta olen päättänyt opetella, mutta noin muuten jos vain pitäisi semmoista yleistä hyvää mieltä ja vireyttä yllä ja eläisi mukavaa, tasapainoista ja onnellista arkea, niin kuin nyt siihen itse voi omalla ajatusmaailmalla vaikuttaa.

Urheiluakaan mun ei tarvi aloittaa, tämän saman tatsin kun saisi pidettyä yllä niin ei haittaa vaikka herkkulakko jäi hetken kiitäväksi ajatukseksi. Hahhaa.
Mutta siitä mun pitikin tässä avautua, että onko urheilun harrastaminen vain pelkkää hifistelyä ja välineurheilua vai miten se menikään?

Mulla ei oo koskaan ollut mitään vimosen päälle välineitä mihinkään lajiin mitä olen harrastanut.
Mutta, jotkut lajit vain vaativat tietyt välineet, siitä ei pääse mihinkään.
Ratsastuksessa on pakko olla turvakypärä (koska ilman sitä sua ei huolita tunneille), sen voi kyllä lainata useimmista ratsastuskouluista, mutta itse hankin heti oman, koska yhteisvälineissä on aina se pöpöt-on-myös-yhteisiä-juttu.
Myös kunnon housut ja hanskat ovat iso asia ratsastusta, kengistä puhumattakaan.

Juoksu on niin sanotusti ilmainen harrastus.
Mutta fakta on se, että jos satsaat hyviin kenkiin niin juoksemisesta tulee monin kertaisesti miellyttävämpää.
Ja jotta lenkkeily ei olisi tasaista puurtamista, on kiva jos on sykemittari jolla voit vähän tsekkailla sykkeitä.

Entäs hiihto sitten?
Ihan täyttä tuskaa, jos välineet on pskat.
Sainkin muuten todella mieluisen joululahjan, saan törsätä hiihtourheiluun oikein olan takaa.
Hiihdosta on tullut sen myötä mulle mieluinen laji, kun sain hyvät vehkeet siihen.

Spinninki on ihan mieletön laji!
Oon nyt toista talvea peräkkäin samassa ryhmässä ja viihdyn.
Spinninki-kenkiä en omista, enkä varmaan hankikaan, koska perus salitossut pelittää aivan hyvin.
Mutta sitten päästäänkin tähän aiheeseen, joka näkyy kuvissakin.
Vaatteet. Rytkyt. Kledjut.
Niitä ei voi koskaan olla liikaa! Älkää vain kysykö mun miehen mielipidettä, saattaa olla että voi olla vähän eri.
Rakastan urheiluvaatteita. Voisin ostella niitä jatkuvasti.
Koska kyllä nekin inspiroivat jumppaamaan ja liikkumaan.
Mieluummin lähden juoksulenkille hyvin istuvissa, napakoissa treenivaatteissa kuin joissain hikisissä pieruverkkareissa.

Mun uuden vuoden lupaus voisikin olla, että satsaan hulluna urheiluvälineisiin.
Ostelen sydämeni kyllyydestä! Oi että, miksi en aikaisemmin tätä keksinyt?
Kerrankin voin onnistua lupauksessani!
Miksi aina hoetaan että, tavoitteet korkealle?
Mun motto on tästä lähtien, että tavoitteet matalalle! Tai ei ollenkaan.


6 kommenttia:

  1. Mulle sopis kans tuo "tavoitteet matalalle" joten taidanpas ottaa vinkistä vaarin :D

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Voihan sitä tehdä elämästä vähän hauskempaa :D

      Poista
  2. Loistava kirjoitus! Nyt ollaan asian ytimessä. Mä teen kans tollasen lupauksen ja sen myös pidän :D

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Niin voihan sitä kerrankin tehdä semmoisia lupauksia jotka oikeasti onnistuu :D tsemppiä meille!

      Poista
  3. Onhan tuo hyvä lupaus! Hyvillä kamppeilla tulee lähdettyä urheilemaan, urheilusta tulee hyvä mieli ja äiti, jolla on hyvä mieli on kivempi kuin se, joka tiuskii pieruverkkareissaan. Itsekin ostin alennusmyynneistä uusia urheiluvälineitä ja aion jatkossakin panostaa niihin. Jumpat, juoksut ja muut hyppelyt saa ihan uuden ulottuvuuden, kun on kivat kamppeet!

    Energistä uutta vuotta!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Voin niin yhtyä kommenttiisi :)
      Just näin!!

      Hyvää uutta vuotta teillekin :)

      Poista